Korona-aika muutti suhdettani alkoholiin: Illanviettoja on ollut harvoin, mutta niitä on usein seurannut kammottava krapulamorkkis - Nyt.fi | HS.fi

Korona-aika muutti suhdettani alkoholiin: Illanviettoja on ollut harvoin, mutta niitä on usein seurannut kammottava krapulamorkkis

Sober curious on nimensä mukaisesti uteliaisuutta raittiutta kohtaan, mutta ei välttämättä tarkoita perinteistä absolutismia. Se kiehtoo, kirjoittaa Ronja Salmi.

7.5. 2:00 | Päivitetty 7.5. 10:51

Pidin pari vuotta sitten hauskaa ystävieni häissä. Maksoin laskua seuraavana päivänä krapulan merkeissä. Pahinta ei ollut etova olo, vaan henkinen morkkis ja häpeä.

En ollut tehnyt mitään moitittavaa, kaikilla oli ollut vähintään yhtä hauskaa kuin minulla, mutta oloni oli uskomattoman ahdistunut. Tuntui kuin olisin valehdellut koko illan, suoltanut palturia pitkin kylätalon pihamaata.

Halusin soittaa kaikille vieraille ja pyytää anteeksi.

Jäin miettimään pidemmäksi aikaa tätä reaktiota. Miksi tunsin juuri valehdelleeni, kaikista maailman tunteista? Toki humalassa jokaisen estot hälvenivät, mutta en tuonakaan iltana ollut tehnyt mitään moraalitonta. Olin ollut itseni humalainen versio. Mutta ehkä juuri se tuntui valheelliselta?

Muutama ystäväni on joskus sanonut, että pitävät itsestään enemmän humalassa. Se on aika surullinen toteamus, ajatus siitä, että vain tietyn aineen vaikutuksen alaisena olisi itselleen kelpaava versio itsestään. Avoin, jutteleva, ehkä hauska.

Nämä ystävät ovat myös juoneet elämässään paljon, liikaakin. Ajattelen taas itsestäni, että olen enemmän oma itseni ilman päihteitä, ja ehkä siksi humalassa olo tuntuu kokonaisvaltaiselta huijaukselta.

Häitä seuranneen morkkiksen jälkeen tarkkailin alkoholinkäyttöäni hetken aikaa enemmän. Koronan myötä ajattelemisen aihetta on ollut uudelleen.

Olen täysin sosiaalinen juoja, eli nautin alkoholia vain seurassa. Minulla ei ole tapana korkata olutta yksin kotona perjantaina, vaan juon ainoastaan jos lasin kanssa on seuralainen. Koronan myötä näitä tilanteita on ollut radikaalisti vähemmän.

Niinä harvoina kertoina kun pienen porukan illanistujaisia on ollut, myös annosmäärät ovat helposti nousseet. Normaalina iltana kaupungilla liikutaan paikasta toiseen, ja jokainen annos ostetaan erikseen. Olen vasta nyt tajunnut, kuinka suuri psykologinen merkitys tuolla ostopäätöksellä on.

Joka kerta kun korttia kaivaa lompakosta esiin, tulee miettineeksi tarvitsenko todella uuden lasillisen. Useimmiten vastaus on ei. Kotona istuessa ostopäätös on tehty jo aiemmin, ja juomat odottavat kiltisti jääkaapissa. Näiden iltojen seurauksena olen muutaman kerran korona-aikana kokenut taannoiseen hääjuhlaan verrattavan, kammottavan krapulan.

Jälleen kerran syynä eivät ole olleet niinkään fyysiset oireet, vaan henkinen morkkis.

Tottakai tälle ololle on myös oma sanansa, hanxiety, eli yhdistelmä englannin kielen sanoja hang over (krapula) ja anxiety (ahdistus).

Olen oppinut hanxietysta ja sen taustalla vaikuttavasta aivokemiasta seuraamalla sober curious -ilmiötä. Sober curious on nimensä mukaisesti uteliaisuutta raittiutta kohtaan, mutta ei välttämättä tarkoita perinteistä absolutismia.

Ilmiö on houkutteleva, koska se ei vaadi ehdottomuutta tai totalitarismia. Siinä missä vegaaniuden rinnalle on noussut fleksaaminen eli joustava kasvissyönti, sober curious tuntuu olevan osa isompaa trendiä jossa osa ihmisistä siirtyy vahvemmista alkoholijuomista kohti vähä-alkoholisia tai alkoholittomia tuotteita.

Sober curious -ilmiön puolestapuhujista monet elävät ilman alkoholia, mutta itse tutkailen aihetta tullakseni enemmän tietoiseksi syistä ja seurauksista oman alkoholinkäyttöni taustalla. Ilmiön kiehtovuudesta kertonee sekin, että Instagramin @darravapaa -yhteisö on kerännyt muutamassa kuukaudessa yli 6 000 seuraajaa.

Kyynikko voisi argumentoida, että onko tämäkin taas yksi milleniaalien keino hallita jotakin arkisen elämän osa-aluetta, ja tuoda se osaksi omaa identiteettiä, tarinaa ja somefiidiä?

Ehkä. Lifestyle-media ja some ovat vuosikymmeniä opettaneet erityisesti naisia kontrolloimaan ja tulemaan tietoiseksi milloin mistäkin. Onko vaatekaappisi vastuullinen, meikkivoiteesi muoviton ja kahvisi reilua kauppaa? Muistathan meditoida aamuisin, jotta olet kiitollinen tästä kaikesta?

Alkoholi sen sijaan on itsesäätelyn vastavoima, estoja heikentävä kuokkavieras, joka saa silmät harittamaan Instagram-tarinoissa ja näkyy Oura-sormuksen datassa huonosti nukuttuna yönä.

Mietin itsekin, olenko tosiaan niin kontrollinkaipuinen, etten kestä ajatusta itsestäni nauramassa kovaäänisesti ja kertomassa lapsuuteni kiusallista muistoani vähän liian pitkään? Pitääkö viinin juomisestakin tulla piinallisen tietoiseksi, asettaa jokin vuositavoite, jota voi sitten juhlia mocktaililla kilistellen?

Koronan jälkeinen aika kertonee vastauksen. Kun rajoituksia puretaan ja sosiaalisia tilanteita kertyy taas enemmän, valinnan paikkojakin syntyy lisääntyvässä määrin. Ehkä sober curiosity voi tositoimissa olla yksinkertainenkin kysymys: Mitä jos jättäisin juomatta?

Vastaus voi yllättää.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat

Nyt.fi luetuimmat