Wikipedia oli idealistinen hanke, johon haluttiin koota kaikki tiedonmuruset: ”Se ei kuitenkaan oikein toimi niin”, sanoo yksi Wikipedian aktiivisista päivittäjistä - Nyt.fi | HS.fi

Kaiken tiedon koti

Moni suunnistaa Wikipediaan, kun pitää tarkastaa, kuinka monta kuuta on Jupiterilla tai saada yleiskäsitys nuijasodasta. Mutta kuka kaiken sen tiedon meille tarjoilee?


21.10. 13:11 | Päivitetty 22.10. 9:51

Kun esimerkiksi Kolumbiaan valitaan uusi pääministeri, pitkän linjan wikipedisti Elena Saltikoff käy viivana katsomassa suomenkielisestä Wikipediasta, onko ajantasainen tieto ehditty päivittää valtion sivulle. Entä onko pääministeristä jo olemassa henkilöartikkeli? Jos ei vielä, niin kohta on.

Ja kun Saltikoffin kaltaisia aktiivisia muokkaajia on suomenkielisessä Wikipediassa noin 500, kuolemat, julkaistut kirjat ja albumit, rikostuomiot ja jaetut palkinnot päätyvät ilmaiseksi saatavillemme usein nopeammin kuin ehdimme etsiä.

”Yhdessä vaiheessa meillä oli tietty porukka, joka kyttäsi Nobel-voittajia. Veikatuista voittajista tehtiin joskus tekstinpätkiä etukäteen, jotka tarvitsi vain kopioida artikkeliin, jos palkinto myönnettiin”, kertoo Saltikoff. Hän on muokannut Wikipedian artikkeleita 15 vuotta.

”Usein käy niin, että luen uutisia tai katson televisiota, huomaan jotakin ja mietin, onkohan meillä tästä jo tieto.”

Wikipedian muokkaamisen tapoja on oikeastaan kaksi, sanoo Saltikoff.

”Tämä on tapa tulla maailmasta kohti Wikipediaa. Toinen on tulla Wikipediasta kohti maailmaa.”

Niin käy esimerkiksi silloin, kun on tylsää, ja mies katsoo televisiosta jotakin epäkiinnostavaa. Silloin Saltikoff valitsee aiheen Wikipedian sisäisin voimin pyörivästä viikon kilpailusta. Robotti laskee aihepiirin artikkeleihin tekstiä latoville käyttäjille pisteitä. Voittajille myönnetään viikon päätteeksi ruusuke, jonka voi laittaa esille oman käyttäjänimensä Wikipedia-sivulle.

Haastatteluviikolla aiheena olivat kuninkaalliset ja valtion päämiehet.

”Sitten voi katsoa vaikka, että tässä on luettelo Tšekkoslovakian pääministereistä, niistä puuttuu vielä kolme, tai että tuo yksi on noin lyhyt.”

Moni kirjoittaa omista harrastuksistaan tai intohimoistaan. Käytännössä kirjoittaminen tapahtuu siis puhtaasti wikipedistien oman mielenkiinnon mukaan.

Muokkaajien mielenkiintoa puutteellisia aihealueita kohtaan pyritään herättelemään kilpailun lisäksi myös esimerkiksi etusivulla olevien punalinkkien, eli puuttuvien artikkeleiden listalla.

Nyt siellä on immunisaatio, käsinukke, Kroatian ralli, Palomarin observatorio ja Kalle Tuppurainen. Ja monta muuta. Kirjoittaisinko minä jonkin niistä?

Miksipä en. Kuka tahansa voi muokata Wikipediaa, koska se on vapaa tietosanakirja.

Kamikaze. Se oli Mikael Tuomisen ensimmäinen Wikipedia-artikkeli: aihe oli tarpeeksi raflaava teini-ikäiselle, ja historia kiinnosti. Oli vuosi 2005.

”Siihen aikaan oli helppoa tehdä muokkauksia ja parannuksia. Minäkin olin vain tohelo koululainen, mutta se taso oli niin kamalan matala – aika tyhmäkin pystyi tekemään jotakin asian eteen.”

Wikipedian laskuri ilmoittaa, että aikaa Tuomisen käyttäjätunnuksen perustamisesta on kulunut 16 vuotta, 4 kuukautta ja 10 päivää. Hän on muokannut Wikipediaa noin puolet elämästään.

”Onhan se vähän huolestuttavaa. Aluksi se, mitä tein, oli kyllä ihan paskaa. Mutta niin siihen aikaan oli kaikki muukin Wikipediassa”, hän nauraa.

Hän näyttää jo arkistoidun, vuoden 2005 artikkelin hieromasauvasta. Se on huomattavan alatyylinen eikä sisällä lähteen lähdettä, vaan vaikuttaa perustuvan mielikuviin ja pornoelokuviin.

Ylipäätään keskeisistä aiheista on huonoja ja lyhyitä artikkeleita, marginaalisista aiheista laadukkaita, sanoo Tuominen.

Keskeiset yleisartikkelit, kuten vaikkapa tämä Kirjallisuus-artikkeli, ovat vanhoja, ja vanhat artikkelit olivat usein joko pitkiä ja huonosti kirjoitettuja tai sitten hyvin lyhyitä. Artikkelissa ei ole juuri lähteitä ja se on suurilta osin koottu ranskalaisin viivoin. Yksittäisistä kirjailijoista ja genreistä kirjoitetut artikkelit taas ovat uudempia ja Wikipedian kirjoituskulttuurin muutosten ja lähdeviitevaatimusten myötä parempia, kuten tämä yhdysvaltalaisesta kauhukirjailijasta Henry Kuttnerista kertova artikkeli.

Lisäksi nörttikulttuurin pikkuaiheista on paljon laajempia ja laadukkaampia artikkeleita kuin vaikkapa isoista historia-kokonaisuuksista. Syynä lienee se, että wikipedistit kirjoittavat siitä, mikä kiinnostaa.

Englanninkielinen Wikipedia perustettiin tammikuussa 2001, suomenkielinen syntyi rinnalle vuonna 2002. Nyt Wikipediaa kirjoitetaan 312 kielellä. Suomenkielisessä versiossa on tällä hetkellä noin 517 000 artikkelia, ja se on artikkelimäärältään 25. suurin Wikipedia. Edellä ovat muun muassa ruotsin, ukrainan, puolan ja katalaanin kieliset Wikipediat.

Wikipedioiden kielikirjo lisääntyy edelleen, sanoo Saltikoff. Esimerkiksi saamen eri kielillä kirjoittavia muokkaajia alkaa olla enenevissä määrin.

Saltikoff päätyi Wikipedian pariin alun perin etsiessään uutta harrastusta. Hän oli vaihtanut työpaikkaa, ja vaikka palkkapussi oli suuri, työllä ei tuntunut olevan suurempaa merkitystä.

”Se oli ristiriidassa arvojeni kanssa, ja halusin siksi jossain muualla tehdä jotakin hyödyllistä.”

Yleinen käsitys Wikipediasta oli, että muokkaajat olivat nuoria poikia, jotka ovat kiinnostuneita Pokemoneista ja Aku Ankan taskukirjoista.

Tuolloin 45-vuotias Saltikoff liittyi joukkoon ikään kuin eri kulmasta. Hän alkoi kirjoittaa klassisista säveltäjistä, Suomen kultakauden taiteilijoista ja Keltaisen kirjaston kirjoista.

”Siinä laumassa oli minulle paikka, kun muutoin elämässäni hain silloin vähän paikkaani.”

Saltikoff kirjoitti aiheista, joista hänellä oli jo ymmärrystä omasta takaa, mutta etsi sen lisäksi tietoa myös vaikkapa kulloinkin lukemansa Keltaisen kirjaston kirjan kirjoittajasta, ja kirjoitti hänestä Wikipedia-artikkelin. Siinä oppi huomaamatta itsekin valtavasti. Kirjoitustyötä motivoi se, että joku muu voi hyötyä siitä.

Suomalaisen Wikipedian ylpeyksiä ovat esimerkiksi nämä kaksi: Vietnam ja Herkkutatti. Ja toden totta – esimerkiksi herkkutatista kertovassa artikkelissa on tietoa, jota ei keksisi edes toivoa ja lähteitä vaikka muille jakaa.

”Me tehtiin porukalla hyvin perusteellisesti niitä”, sanoo Saltikoff.

Sen huomaa.

Ennen jokainen kirjoitti yhdessä työstettäviin artikkeleihin omista lähtökohdistaan, sanoo Saltikoff. Geologian opiskelija kirjoitti valtioartikkeliin maaperästä, urheilufani maan MM-jalkapallomenestyksestä.

Mutta ajat ovat nyt erilaiset. Yksilökeskeisemmäksi muuttunut maailmamme heijastelee ehkä myös Wikipediaan. Toisaalta alkuaikojen internet oli poikkeuksellisen yhteisöllinen.

Nykyään artikkelit aloitetaan yksin, kirjoitetaan yksin ja korjataan yksin – muut kommentoivat, mitä muutoksia se kaipaa, mutta eivät liioin puutu tekemiseen.

Tuomisen työskentely tapahtuu pienenä silppuna: lisäys sinne, toinen tänne. Poikkeuksena ovat ne aiheet, joista Tuominen on toden teolla kiinnostunut.

”Niitä varten voin lukea kymmeniäkin kirjoja.”

Tuominen käyttää paljon vakiolähteitä, kuten Encyclopædia Britannicaa ja Kielitoimiston sanakirjaa.

”Koen helpottavaksi sen, että kirjoitan sen, mitä lähteessä lukee, eikä minun tarvitse ottaa asiaan henkilökohtaisesti kantaa, vaikka en olisi samaa mieltä.”

Artikkelien muokkaamisesta saa nopean palkinnon, kun tieto on välittömästi muokkauksen jälkeen julki ja muiden saatavilla. Jos tekee jotakin hyvin, voi saada kehuja, ja se motivoi eteenpäin, Tuominen kertoo.

Niin, Wikipediassa kommentoidaan, arvioidaan ja annetaan palautetta toisille käyttäjille matalalla kynnyksellä. Jokaisella käyttäjällä on oma sivunsa, jossa hänestä, tai oikeammin hänen tekemistä muokkauksista, voidaan keskustella.

Jokaisella artikkelisivulla on oma keskustelusivu, jossa keskustellaan sen puutteista, korjaustarpeista tai onnistuneista osuuksista.

Tärkein sääntö on, että keskustellaan vain asiasta, ei lainkaan sen vierestä. Suomenkielinen Wikipedia on suhteellisen sopuisa. Tuominen uskoo, että selkeä rajanveto auttaa.

”Kyllä se vaikuttaa paljon, että politiikasta ja uskonnosta puhuminen on yksiselitteisesti kielletty.”

Joidenkin tutkimusten mukaan vain noin kymmenes englanninkielisen Wikipedian muokkaajista on naisia.

Mutta joskus oli toisin, vaikka uskontoa ja politiikkaa ei ole koskaan saanutkaan alustalla jauhaa. Vuosina 2008–2011 Wikipediassa oli paljon isoja riitoja, jotka lävistivät koko suomenkielisen Wikipedian, sanoo Tuominen.

Riidat alkoivat yhdestä asiasta, esimerkiksi epäsopivasta käyttäjäkuvasta, ja paisuivat yli äyräiden. Tuominen kuvaa joitakin riitoja kohtuuttomiksi, samoin joidenkin käyttäjien arvostelua lyttäämiseksi, jota voi pitää kiusaamisena.

”Näille riidoille ominaista oli se, että osapuolet eivät olleet ammattihäiriköitä, vaan tekivät hyvääkin työtä. Se teki asian ratkaisemisesta vaikeaa.”

Aina häiriköinti ei ole yksiselitteistä. Erimielisyydet, jotka eivät selviä keskustelemalla, vaativat välityslautakunnan apua. Sen tehtävänä on sovitella riitoja. Viimeisimmän kerran heidän palveluksiaan on tarvittu vuonna 2018.

Riitaisimmat vuodet ovat nyt takana päin. Ylläpitäjien tehtävä on kuitenkin edelleen sama: poistaa lainvastaisia tai muuten poistoa vaativia sivuja ja bannata häiriköitä, jotka vaikkapa kirjoittavat epäasiallisuuksia artikkeleihin.

Wikipedia oli – ja on edelleen – hyvin idealistinen hanke. Sen avulla haluttiin koota kaikki tiedonmuruset yhteen paikkaan ja kaikkien saataville täysin ilmaiseksi. Sen perustaja Jimmy Wales ajatteli tehtäväkseen vaatimattomasti maailman, jossa kaikilla on vapaa pääsy kaikkeen inhimilliseen tietämykseen.

Jos sata ihmistä kirjoittaa tietonsa jostakin aiheesta Wikipediaan, pian kaikilla on satakertainen määrä tietoa saatavilla.

”Se ei kuitenkaan oikein toimi niin”, sanoo Tuominen.

Saltikoff sanoo, että myös Wikipedian muokkaajia yhdistää idealistinen ajatusmaailma.

”Koska me kaikki laitamme aikaamme sellaiseen, mistä ei ole hyötyä meille, mutta muille on.”

Wikipedian perimmäinen tarkoitus toteutuisi paremmin, jos yleisesitykset olisivat napakampia, sanoo Tuominen. Nykyään artikkeleita kirjoitetaan hyvin yksityiskohtaisista näkökulma-aiheista.

Se on toisaalta myös ymmärrettävää, koska yksityiskohtaan perehtyminen on helpompaa kuin laajoihin ja ehkä myös abstrakteihin aiheisiin.

”Olen itse kirjoittanut artikkelin Mesopotamialainen vaikutus Raamatussa. Se on tosi spesifi. Se voisi olla Raamattua käsittelevässä sanakirjassa, mutta ei sen paikka oikein ole yleissanakirjassa”, hän pohtii.

”Jos Wikipedian tieto on kovin yllättävää, uskon mieluummin itseäni. Jos lähdeviitettä ei ole, vilkaisen englanninkielistä Wikipediaa – mikä on ihan höpsöä, koska kaksi idioottia voi olla yhtä väärässä.”

Wikipediaa on arvosteltu eniten sen sukupuolijakauman epäsuhdasta. Joidenkin tutkimusten mukaan vain noin kymmenes englanninkielisen Wikipedian muokkaajista on naisia. Suomalaisia käyttäjiä ei ole tutkittu, eikä nimimerkkiä rekisteröidessä ilmoiteta sukupuolta.

Sille, miksi sukupuolten välillä on niin suuri epätasapaino, on ehdotettu useita syitä. Jotkut käyttäjät kokevat Wikipedian ilmapiirin misogyyniseksi ja kielenkäytön liian rajuksi ja vihamieliseksi. Toisaalta myös muokkausliittymä on koettu hankalaksi.

Muokkaajakunnan miesvoittoisuus näkyy aiheiden painottumisessa sellaisiin, jotka nähdään perinteisesti miehisinä. Naisista kertovia henkilöartikkeleita on huomattavasti vähemmän kuin miehistä kertovia. Henkilöartikkeleiden epäsuhta on tiedostettu, ja sitä korjaamaan on järjestetty erilaisia tukitempauksia.

Wikipediaa tuskin pääsee ylipäätään kehumaan minkäänlaisesta moninaisuudesta.

”En osaa heittää yhtään eri vähemmistöihin kuuluvaa, esimerkiksi maahanmuuttajataustaista käyttäjää. Se voi toki kertoa myös siitä, että ihmiset pitävät yksityisasiansa salassa, mikä taas on täysin hyväksyttävää”, Tuominen sanoo.

Wikipedia ei kuitenkaan synny kuplassa, vaan heijastaa yhteiskuntaa laajemmin, sanovat kaikki haastateltavat.

”Jos kerrot Tšekkoslovakian pääministereistä, niin niistä tulee miesartikkeleita. Kun katsomme taaksepäin, ilmiöissä on esillä enemmän miehiä”, huomauttaa Saltikoff.

”Moni lähtee kirjoittamaan sillä asenteella, että halutaan muuttaa tai uudistaa näkemyksiä, mutta Wikipedia on siihen väärä areena. Se ei tuota uutta tietoa vaan sinne referoidaan olemassa olevaa”, sanoo Tuominen.

”Siksi Wikipedia on – en sano konservatiivinen, vaan vakiintuneen konsensuksen hakuinen sen sijaan, että se loisi uusia kehityskulkuja.”

Vaikka Tuomisen mielestä epätasainen sukupuolijakauma on ongelma, se ei suinkaan ole Wikipedian ongelmista suurin. Isompi haitta on se, että suomenkielisessä Wikipediassa ei ole tarpeeksi käyttäjiä, jotta artikkelien perustaso pystyttäisiin takaamaan, sanoo Tuominen.

”Siellä on tosi paljon sellaisia artikkeleita, mitkä on kirjoitettu 10–15 vuotta sitten, ja niissä on ollut siitä asti varoituslaatikoita. Mutta kynnys poistaa artikkeleita on suuri.”

Toisaalta kaiken sen alkuvaiheen idealismin keskellä unohtui ajatella, mihin tarkoitusperiin ihmiset Wikipedian tietoa käyttävät, sanoo Saltikoff.

”Entä, jos venäläiset haluaisivat kirjoittaa, että Viipuri on vanha venäläinen kaupunki, tai että Suomi aloitti Mainilan laukauksilla sodat? Siihenkin löytyy paljon lähdeviitteitä, kun etsii.”

”Tärkeintä on, että lähteitä referoidaan tasapuolisesti ja ne on valittu vastuullisesti. Ettei siellä ole mitään MV-lehteä lähteenä,” sanoo Tuominen.

Ja tästä päästään lähteisiin liittyvään ongelmaan: käytetyt lähteet ovat usein vanhoja. Kaikilla muokkaajilla ei ole pääsyä esimerkiksi yliopistojen tietokantoihin.

”Tieteelle on ominaista edistyvyys. Esimerkiksi ihmiskunnan käsitys ihmislajin kehittymisestä on muuttunut rajusti viimeisen 30 vuoden aikana. Mutta olisi tuskallista löytää lähde, jossa nimenomaisesti mainitaan, että näitä asioita on tulkittu väärin, tämä ei ole enää totta”, sanoo Saltikoff.

Jos aiheesta on kirjastossa pino 1970-luvulla painettuja kirjoja, joita käytetään lähteenä, vanhentunut tieto pulpahtaa Wikipedian kautta uudelleen pintaan. Siitä tulee uudelleen totta.

Osin siksi Saltikoff ei luota Wikipediaan.

”Jos Wikipedian tieto on kovin yllättävää, uskon mieluummin itseäni. Jos lähdeviitettä ei ole, vilkaisen englanninkielistä Wikipediaa – mikä on ihan höpsöä, koska kaksi idioottia voi olla yhtä väärässä.”

Tuominen kirjoittaa lähinnä asioista, joista oikeasti tykkää kirjoittaa. Välillä hän kuitenkin kirjoittaa myös velvollisuudesta. Äskettäin hän kirjoitti talibanista uuden artikkelin vanhan tilalle.

”Näin, että vanha oli hirveää tuubaa ja täynnä ongelmalaatikoita, ja se oli tilastoinnin mukaan monta päivää luetuin artikkeli. Ajattelin, että jos en minä tee, niin ei tee kukaan muukaan.”

Toisaalta tämän tyyppisistä projekteista jää Tuomiselle ristiriitainen olo. Voi olla arvokasta kirjoittaa vaikkapa seksuaalisuudesta ja sukupuolesta, jota teini-ikäiset lukevat seksivalistuksena. Vanhat aiheen artikkelit ovat kohtuuttoman huonoja, hän sanoo.

”Mutta en minä ole biologi, lääkäri tai psykologi. Onko parempi, että artikkeli on silminnähden huono, ja huutaa, että älä luota tähän, kuin jos se on näennäisesti hyvä ja lähdekritiikki unohtuu?”

Ongelmia siis on, mutta niin on myös mahdollisuuksia. Nyt Wikipedia on tarpeeksi iso linkittyäkseen moneen paikkaan, sanoo Saltikoff. Hän kertoo kasveja puhelimen kameran avulla tunnistavasta sovelluksesta.

”Se kertoo, että tämä on kyläkellukka, haluatko lisätietoa kyläkellukasta? Jos haluat, se näyttää Wikipedia-artikkelin.”

Nobelin palkinnotkin jaettiin taas. Esimerkiksi kirjallisuuden nobelisti Abdulrazak Gurnahin nimi komeili Wikipedian nobelistiluettelossa vain muutamaa minuuttia myöhemmin kuin Helsingin Sanomissa.

Juttua varten on saatu taustatietoa myös Wikipedian mediayhteydenottoihin vastaavalta Jaakko Piriseltä.

Oikaisu 21.10. klo 17.40: Jutussa kirjoitettiin aiemmin virheellisesti Tuomisen käyttävän vakiolähteinään Duodecimia ja Kielitoimiston sanakirjaa. Tuominen kertoi käyttävänsä vakiolähteinään Encyclopædia Britannicaa ja Kielitoimiston sanakirjaa. Lisäksi tarkennettu kappaletta, jossa Saltikoff kertoo työstään.

Oikaisu 22.10. klo 9.51: Mikael Tuominen loi käyttäjätunnuksensa Wikipediaan vuonna 2005, ei vuonna 2004, kuten jutussa aiemmin virheellisesti kerrottiin.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat

Nyt.fi luetuimmat