Indie sleaze -tyyliä voi kuvailla 2000-luvun ja 2010-luvun alun käsitykseksi menneiden vuosikymmenien alakulttuureista.

Hipsterien uusi sukupolvi

Menneet vuosikymmenet vaikuttavat kiertävän muodissa yhä nopeammin. Nyt muotiin on internetin mukaan palaamassa 2000-luvun alun hipsterityyli, joka on saanut uuden nimen – indie sleaze.


5.4. 7:00 | Päivitetty 5.4. 10:41

Onko indie sleaze todella tekemässä paluuta?” Kysymyksen esitti aikakausilehti Dazed artikkelissa, joka eksyi älypuhelimeni näytölle. Juttu oli julkaistu jo viime vuoden lokakuussa, mutta tavoitti minut vasta tämän vuoden tammikuun puolivälin tienoilla.

Vielä silloinkaan en ihan ymmärtänyt, mitä indie sleaze oikeastaan tarkoitti. Klikkasin linkin auki ja ymmärsin. Riemastuin ja kauhistuin.

Juttu kertoi, että indie sleaze viittaa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen musiikkimieltymyksiin ja elämänmenoon, jotka yhdessä synnyttivät melko tarkkaan rajatun esteettisen suuntauksen ja vaatetyylin.

Kyse oli jonkinlaisesta nuorten ihmisten alakulttuurista, jossa juhliminen ja viehätys epäterveellisiin elämäntapoihin yhdistyivät esimerkiksi American Apparel- ja Cheap Monday -merkkien vaatteisiin, tennishameisiin ja pillifarkkuihin.

Ipod-musiikkisoittimessa soi 1980–1990-lukujen brittirock sekä MGMT:n, Yeah Yeah Yeahsin ja The Knifen tai kotimaisten Reginan, Villa Nahin ja Husky Rescuen kaltainen elektro- ja indiepop.

Yeah Yeah Yeahs -yhtyeen laulaja Karen O keikkalavalla New Yorkissa 2003.

MGMT:n Andrew VanWyngarden Lontoon Soho Revue Barissa 2008.

Voisi sanoa, että indie sleaze tarkoittaa 2000-luvun hipstereitä. Niitä, jotka Helsingissä viihtyivät esimerkiksi Punavuoren kaduilla. Yöaikaan heihin saattoi törmätä Redrumin, Bellyn tai Adamsin kaltaisissa yökerhoissa ja päiväsaikaan – jos siis hyvin kävi, ja hipsterit pääsivät ylös sängyistään – esimerkiksi Stupido-levykaupassa ja Vallilan entisten makasiinien tiloissa järjestetyllä Valtteri-kirppiksellä.

Sekä tietenkin Flow-festivaaleilla, vuosina 2012 ja 2013 kahdesti järjestetystä Kuudes Aisti -festivaalista puhumattakaan.

Onko tämä todella palaamassa nyt muotiin?

Nyt.fi kirjoitti viime vuoden lopulla niin kutsutusta Y2k-muodista, joka saa inspiraationsa 1990-luvun lopun ja 2000-luvun ensimmäisten vuosien valtavirran popkulttuurista.

Lue lisää: ”Jos ostaisin Zarasta 2000-lukua jäljittelevän vaatteen, se ei olisi aitoa”, sanoo Sofya Assad, 21 – Vuosituhannen alun ”Y2K-muoti” on nyt trendi, ja tältä se näyttää

Samankaltaiseksi ajankuvaan, musiikkiin ja elämän menoon liittyväksi muodiksi voi ymmärtää myös indie sleazen.

Internetistä löytyvän tiedon perusteella sanapari indie sleaze on peräisin saman nimiseltä Instagram-tililtä. Tilin kanadalainen perustaja esittäytyy Mashable-verkkomedian haastattelussa nimellä Olivia V.

Olivia V. perusti Instagram-tilin omaksi ilokseen, mutta tuli samalla kategorisoineeksi kokonaisen esteettisen suuntauksen.

Hän kertoo Mashablen haastattelussa, että nimi ”indie sleaze” kiteyttää ajan ja tyylin kahtiajakoisuuden.

Itsenäistä tai vaihtoehtoista tarkoittavasta englannin kielen independent-sanasta juontuva ”indie” viitta estetiikkaa inspiroineeseen musiikkityyliin. ”sleaze” tarkoittaa vapaasti käännettynä törkyä, turmeltunutta tai halpamaista.

Tässä yhteydessä se kuvastaa yhtäältä 2000-luvun alun bileiden tunnelmaa sekä vaatetyyliä ja toisaalta ajan tietämätöntä, osin jopa syrjivää ilmapiiriä.

Instagramin Indie sleaze -tilille on kerätty kuvia juhlivista ihmisistä, ajalle tyypillisestä elektroniikasta, aikakausilehdistä ja mainoksista. Kuvien vakiokalustoa ovat esimerkiksi ipod-soittimet, wayfarer-malliset kulmikkaat aurinkolasit, yhdysvaltalainen muotisuunnittelija Jeremy Scott sekä M.I.A:n, Lady Gagan, Dev Hynésin ja Caroline Polatchekin kaltaiset poptähdet ja muusikot.

Tunnelma on värikäs ja hikinen.

Vuoden 2021 tammikuussa perustettua Instagram-tiliä seurasi vielä alkuvuodesta noin 300 käyttäjää. Nyt seuraajia on yli 42 000.

Helsinkiläinen stylisti Claudia Cifu eli indie sleazen kulta-aikaa tyylin pääkaupungissa New Yorkissa, työskenteli musiikkilehti The Faderissa ja kävi juhlissa, joiden kuvia on nyt Instagramin indie sleaze -tilillä. Nyt Cifu on palannut takaisin Suomeen.

Hänen mukaansa elämä oli indie sleazen kulta-aikoina huoletonta ja ”siistiä”. Juhlia oli paljon ja niissä tuntui usein siltä, että mitä vain voisi tapahtua, Cifu muistelee Nytille.

Tyylin määritteleminen ja kategorisointi on hänen mukaansa kuitenkin vaikeaa. Ensinnäkin se, mikä Suomessa ja Helsingissä oli indie sleazea vuosina 2008–2012, tapahtui New Yorkissa jo suunnilleen vuonna 2005.

Toisekseen jokaisella, joka oli mukana trendin ensimmäisessä aallossa, on siitä varmasti aivan oma käsityksensä, Cifu sanoo.

Jos kuitenkin hyväksyy internetin uuden määritelmän estetiikasta, näkyi se Cifun mukaan New Yorkissa aikoinaan enemmän poikien kuin tyttöjen yhtenäisenä pukeutumisena.

Monet ostivat vaatteita samoista liikkeistä. Esimerkiksi käytettyjen vaatteiden second hand -liike Beacon’s Closet oli sellainen, jossa ”kävivät kaikki”, Cifu sanoo.

Stylisti Claudia Cifu eli indie sleazen kulta-aikaa tyylin pääkaupungissa New Yorkissa. Tässä hän on kuvattuna Helsingissä Uudenmaankadulla maaliskuussa 2022.

Hänen mukaansa on ollut jännittävää nähdä, että samanlaista innostusta ja koohkausta esimerkiksi käytettyjä vaatteita myyvien Uff-myymälöiden uusien mallistojen ympärillä on näkynyt Helsingissä viime vuosien aikana, 15 vuotta myöhemmin.

Lue lisää: Uffin myymälöiden uuden valikoiman ensimmäisestä myyntipäivästä on tullut ilmiö – Kysyimme, mitä nuoret haluavat käytetyltä muodilta nyt

Uusia vaatteita myyvistä kaupoista suosituin oli 2000-luvun alun New Yorkissa American Apparel. Liikkeitä tuntui Cifun mukaan olevan joka kadun kulmauksessa.

Indie sleaze -tyylin ensimmäinen aalto sijoittuu tukevasti aikaan ennen #metoota tai #blacklivesmatteria. Kulttuurinen omiminen, vallan väärinkäytökset, häirintä, syrjintä ja rasismi olivat nykyistäkin arkisempi osa elämää.

Esimerkki ajalle tyypillisistä ajattelemattomista ylilyönneistä on vaatemerkki American Apparelin mainokset. Merkin tennishameet, yksinkertaiset t-paidat ja perusväriset hupparit olivat osa indie sleaze -vaatekaapin vakiokalustoa.

Vaatteet hakivat inspiraatiota 1970–1990-lukujen urheilu-univormuista, mutta niihin oli lisätty seksikkyyttä. Hameet olivat minimittaisia ja t-paidat tiukkoja. Mainoskuvissa mallit keikistelivät pelkistetyissä miljöissä pukeutuneina esimerkiksi pelkkiin sukkiin.

Vuonna 2014 American Apparelin mainoskampanja vedettiin markkinoilta. Kuvien katsottiin seksualisoivan kouluikäisiä tyttöjä ja niitä pidettiin asiattomina ja loukkaavina. Samana vuonna merkin perustaja Dov Charney sai potkut. Häntä syytettiin seksuaalisesta häirinnästä sekä työntekijöiden väkivaltaisesta kohtelusta.

2000-luvun alun aikakauden asiattomuus ja ignorantti ilmapiiri heittää tyylin nostalgisen tarkastelun ylle kiusallisen varjon. Jonkinlaista edistystä on sentään tapahtunut.

”Ne hyväksikäytöt ja muut tulivat myöhemmin. Noihin aikoihin se oli tietysti täysin fucked up, mutta silloin ajateltiin, että tällaista tämä vain on. Naisena joutuu aina pelkäämään ja kävelemään kotiin avaimet sormien välissä”, Cifu sanoo.

Muotiopiskelija Apollo da Costa Dorian mukaan indie sleaze -pukeutumistyyliin kuuluu paljon erilaisia elementtejä, jotka eivät oikeastaan liity tai sovi yhteen.

Aalto-yliopistossa muotia opiskelevan Apollo da Costa Doria, 22, kutsuu tyyliä ”walk of shameksi”, eli bileiden jälkeisenä aamuna tapahtuvaksi häpeähiippailuksi kotia kohti. Hänen pukeutumisessaan on kuitenkin vaikutteita indie sleaze -tyylistä.

Siihen kuuluvat esimerkiksi tiukat nahkahousut, printtipaidat, lyhyet hameet, kauluspaidat ja kravatit. Paljon erilaisia elementtejä, jotka eivät oikeastaan liity tai sovi yhteen, da Costa Doria kuvailee.

”Vähän kuin, että olisi kiireessä vain pistänyt päälle. Se on kyllä mun mielestä aika rock star -look.”

Da Costa Dorian mukaan indie sleaze -tyyli ottaa vaikutteita monista eri alakulttuureista, eikä se hänen mukaansa ole oikeastaan edes koskaan mennyt muodista täysin. Tyyli on vaikuttanut taka-alalla kaiken aikaa.

Indie sleazeen liittyvä huolettomuus tuntuu positiiviselta, koska pukeutumisen pitäisi olla hauskaa, da Costa Doria sanoo.

Muotiopiskelija Iiris Kamari on valinnut päälleen mekon, joka muistuttaa Courtney Loven tyyliä.

Niin ikään Aalto-yliopistossa muotia opiskelevan Iiris Kamarin, 25, mukaan indie sleaze -tyylistä huokuu tekeminen. Se syntyy sattumusten kautta. Alkuperäiseen 2010-luvun tyyliin olennaisesti kuuluvat bändipaidat tarttuivat mukaan keikoilta, hiukset menivät sekaisin rajuissa tansseissa ja silmämeikit olivat suttuiset, koska ne piirrettiin eilisten päälle.

Kamari arvelee, että indie sleaze on tämän vuoksi kenties esimerkiksi y2k-tyyliä vaikeampi tuotteistaa ja myydä.

Cifun mukaan myös sosiaalisen median puuttuminen teki elämästä ja menosta 2000-luvun alun indie sleaze -aikoihin jokseenkin aidompaa.

Vuonna 2008 ainoa varteen otettava kansainvälinen sosiaalinen media oli Facebook. Myöhemmin perustettujen Instagramin, Snapchatin ja Tiktokin sijasta ihmiset kuvasivat elämäänsä lifestyle-blogeihin. Inspiraatiota kerättiin katumuotiblogeista ja Tumblr-sivustolta. Suomen tunnetuin katumuotiblogi ja todellinen indie sleaze -arkisto Hel-looks.com on yhä voimissaan.

”Sitä pukeutui vain itselleen, eikä sen vuoksi, että ottaisi kuvan sosiaaliseen mediaan. Jos jossain sattui olemaan joku bilevalokuvaaja, niin se tapahtui sattumalta ja hetkessä”, Cifu sanoo.

Peaches keikalla Lontoossa 2003.

Bileet ja niiden kuvaaminen olivat olennainen osa indie sleazea.

Yhdysvalloissa tunnetuin bilekuvaaja oli Mark Hunter, internetissä tutummin The Cobra Snake. Hunter kiersi esimerkiksi New Yorkin ja Los Angelesin klubeilla ja kuvasi sattumanvaraisesti julkimoita ja taviksia juhlahumussa. Otokset hän julkaisi The Cobra Snake -blogissaan.

Kuvissa räikeän värisiin printtipaitoihin ja suurisankaisiin silmä- tai aurinkolaseihin sonnustautuneet juhlijat ahtautuvat kameran linssin eteen. Hiussuortuvat ovat tarttuneet hikisille otsille ja silmät katsovat salamavalon säikäyttäminä kuvaajaa kohti.

Otokset vaikuttavat olevan sattumanvaraisia tilannekuvia. Viime vuosien Instagram-päivityksille tyypillisistä puhtoisista sommitelmista ei ole tietoa.

Kamari sanookin toivivansa, että somen käyttö muuttuisi indie sleaze -ajalle tyypillisten blogspot-blogipäivitysten suuntaan. Nykyinen live-seurantaa muistuttava jatkuva päivittäminen uuvuttaa. Myös da Costa Doria kertoo pitävänsä silloin tällöin taukoa Instagramin käytöstä oman hyvinvointinsa vuoksi.

Sosiaalinen media on osaltaan vaikuttanut myös siihen, että menneisiin aikakausiin kiinnittyneet trendit tuntuvat kiertävän muodissa entistä nopeammin. Myös kerrokset niin sanotusti kasaantuvat.

Alkuperäinen indie sleaze sai inspiraationsa osittain 1980- ja 90-lukujen vaihtoehtokulttuureista. Nyt muotiin on siis tavallaan palaamassa 2000–2010-lukujen käsitys menneiden vuosikymmenien alakulttuureista.

Muoti pirstoutuu.

Jotta vanhat tyylit voitaisiin uusiokäyttää, ne on pilkottava yhä pienempiin osasiin, kirjoittaa yhdysvaltalainen miesten muotiin keskittyvä Esquire. Y2k-tyyli ja indie sleaze ovat esimerkkejä tällaisesta muodin pirstoutumisesta.

Mutta minkälaisia merkkejä indie sleaze -muodin paluusta lopulta edes on?

Huhut alkoivat kiertää internetissä jo viime syksynä.

Brittiläistä malli-muotisuunnittelija Alexa Chungia pidetään yhtenä indie sleaze -estetiikan pioneereista. Kuvassa Chung Pariisin muotiviikoilla 2008.

Tuolloin yhdysvaltalainen trendiennustaja ja Tiktok-vaikuttaja Mandy Lee (@oldloserinbrooklyn) julkaisi sivuillaan videon, jossa hän listasi merkkejä siitä, että indie sleaze oikeastaan oli jo muodissa.

Leen mukaan tyylin ensimmäisen aallon ominaispiirteisiin kuuluivat esimerkiksi provosoivat mainoskuvat, äveriäisiin vanhoihin arvorakennuksiin rakennetut yökerhot ja vanha teknologia tai sitä mukailevat laitteet.

Vuonna 2010 tämä tarkoitti esimerkiksi polaroidkameroita ja lp-levysoittimia. Nykyisin sitä ovat Leen mukaan esimerkiksi langalliset kuulokkeet ja vanhoja puhelimia mukailevat älypuhelinsuojukset.

Myös mash up eli kappaleita yhdistelevä musiikki oli aikoinaan ominaista etenkin indie sleazelle, Lee sanoo. Nyt samanlaista sekoittamista tehdään Tiktok-videoissa. Tämän perusteella Lee arvelee, että aikoinaan pienen ryhmän alakulttuurista olisi tällä kertaa tulossa valtavirtaa.

Muotilehti Voguen mukaan indie sleazen paluusta on näkynyt viitteitä ainakin Guccin, Saint Laurentin, Chanelin ja Marnin kaltaisten huippumuotimerkkien viime vuosien mallistoissa.

Lisäksi indie sleazen paluusta kielii ”pahojen poikien” paluu julkisuuteen, lehti kirjoittaa.

Vuosituhannen alussa kansainväliset viihdelehdet kirjoittivat muusikko Pete Dohertyn suhteesta alkoholiin, huumeisiin ja huippumalli Kate Mossiin. Doherty on 2000-luvun alussa mainetta niittäneen, mutta sittemmin hiipuneen The Libertines -bändin kitaristi ja laulaja. Brittirock kuului olennaisena osana indie sleazea inspiroineisiin musiikkityyleihin ja oli vuosituhannen alkupuoliskolla trendikästä.

Kuluneiden kuukausien aikana samat lehdet, jotka aikoinaan kirjoittivat Dohertystä ja Mossista ovat viime kuukausina uutisoineet esimerkiksi sometähti Kim Kardashianin suhteesta koomikko Pete Davidsoniin.

Amerikkalaisen The Cut -verkkomedian mukaan kyseessä on jonkinlainen kulttuurissosiaalisen tunnetilan muutos, vibe shift.

Käsitteen on kehittänyt kalifornialainen konsultti ja trendiennustaja Sean Monahan. Monahan on luonut uransa selittämällä massoille, mitä erilaiset (länsimaiset) marginaaliset kulttuuritrendit tarkoittavat. Aikaisemmin hän on ollut mukana esimerkiksi K-hole-taiteilijakollektiivissa. Muun muassa trendiennustuksia tehnyt K-hole toi massojen tietoon ”normcore”-käsitteen.

Pete Doherty ja Kate Moss olivat indie sleaze -aikaa hyvin kuvaava pariskunta.

The Cutin mukaan Monahanin nyt kehittämä vibe shift tarkoittaa kulttuurista muutosta, joka vaikuttaa ihmisten tyylin ja esteettisten mieltymysten lisäksi myös heidän ajattelutapoihinsa ja sitä kautta koko yhteiskuntaan.

Monahan jakaa kuluneen 2000-luvun neljään vibe shiftiin.

Niistä ensimmäinen on vuosina 2003–2009 vaikuttanut hipsteri- ja indie-musiikin kultakausi, josta myös nyt kategorisoitu indie sleaze kumpuaa.

Vuosina 2010–2016 elettiin Monahanin mukaan yhtäältä post-internet-estetiikan ja teknon elpymisen aikakautta ja toisaalta ”normcoren” kultakautta.

Viimeisin kausi kesti vuodesta 2016 vuoteen 2020. Sitä Monahan nimittää Hypebeast- ja ”woke” -ajaksi, johon liittyvät esimerkiksi yhdysvaltalaisen R&B ja rap-artisti Draken musiikki, ”hypetetyt” eli varsin kalliit ja eksklusiiviset lenkkarit – mutta myös sosiaalisessa mediassa tapahtuva yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja niin kutsuttu ”hyvesignalointi”.

Tämä kaikki on melko monimutkaista ja osin myös ongelmallista.

Monahan huomioi esimerkeissään lähinnä miehille tarkoitettuja vaatteita ja muotia. Lisäksi teoria kuvastaa vain vauraissa länsimaissa tapahtuneita kulttuurisia muutoksia. Näkökulma on selvästi kalifornialaislähtöinen ja koskettaa pääosin valkoista väestöä.

Oli miten oli, olemme teorian mukaan taas yhden aikakauden taitteessa. Silti edes Monahan ei osaa varmasti sanoa, mikä seuraava trendi mahtaa olla.

Yhden ehdotuksen hän uskaltaa kuitenkin heittää ilmoille: indie sleazen.

Monahanin mukaan pandemiasta ja ilmastomuutoksesta johtuvat lopunaikojen tunnelmat ovat saanet ihmiset kääntämään päänsä entistä tiukemmassa kulmassa taaksepäin. Kun maapallon tulevaisuus vaikuttaa liki mahdottomalta, inspiraatiota on luontevaa hakea menneestä.

Sini ja Jukka Helsingin Kuudes Aisti -festivaalilla 2013.

Mutta. Yleensä siinä vaiheessa, kun trendi tai estetiikka saa mediassa nimen, se on jo vanhentunut, sanoo Kamari. Sama pätee todennäköisesti indie sleazeen.

Vice-media ehti jo maaliskuun ensimmäisellä viikolla kirjoittaa, että indie sleaze on vain internetissä keksitty käsite.

Somessa viihtyvät millenniaallit innostuivat siitä, koska kokivat todennäköisesti aikoinaan elämänsä tärkeät ensimmäiset kerrat, rakkaudet ja keikat pukeutuneina pillifarkkuihin tai tennishameisiin. Tyylin todellisesta paluusta ei Vicen mukaan ole merkkejä. Saati siitä, että se olisi missään vaiheessa täysin edes poistunut katukuvasta.

Myös yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat. Ajatus tämän jutun kirjoittamisesta syntyi alkuvuodesta ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Sota muuttaa myös muotia, joka nyt tuntuu lähinnä turhanpäiväiseltä haihatukselta.

Kriisin hetkellä on kuitenkin solidaarisuuden lisäksi hyvä osoittaa myös, että elämä jatkuu. (Ainakin siellä, missä se on mahdollista). Ja elämää liikuttavat myös ”turhanpäiväiset” asiat, kuten muoti – ja vaikkapa juuri indie sleaze.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat

Nyt.fi luetuimmat