Nykyihmisen ei tarvitse muistaa mitään, ja se on ihanaa

Kun käytössämme on ihmiskunnan historian suurin tietopankki, on pelkästään typerää olla hyödyntämättä sitä, kirjoittaa toimittaja Inkeri Harju.

25.3. 7:00 | Päivitetty 25.3. 7:47

Minulla on surkea nimi- ja numeromuisti. Nolaan itseni järjestelmällisesti Trivial Pursuitissa ja kahvi­pöytä­keskusteluissa, kun Martti Ahtisaaren nimi tai toisen maailmansodan alkamisvuosi on hävinnyt päästäni kuin sukka pesukoneeseen.

Ei ole kovin harvinaista sekään, että unohdan vanhan tuttuni tai nykyisen työkaverini nimen.

Unohtelu nolottaa, koska moni liittää sen tyhmyyteen ja sivistymättömyyteen. Kyllähän jokainen kunnon suomalainen osaa luetella kaikki Suomen pääministerit, presidenteistä nyt puhumattakaan. Nippelitiedon osaamista pidetään jonkinasteisena kansalaisvelvollisuutena.

Minun onnekseni elän kuitenkin aikaa, jona nippelitietoa ei tarvitse muistaa. Yksinkertaiset faktat, kuten nimet, vuosiluvut, naapurimaat ja valtion liput, voi googlata sekunneissa.

Vielä en ole joutunut tilanteeseen, jossa mikään tärkeä asia olisi kiinni siitä, muistanko ulkoa Estonian uppoamisen vuosiluvun. Jos en juuri siinä tilanteessa jostain syystä pääse nettiin, voi asian tarkistaa myöhemmin.

Kun lähes kaikilla meillä on käytössämme ihmiskunnan historian laajin tietopankki, on pelkästään typerää olla hyödyntämättä sitä.

Internet muistaa puolestani niin paljon, että minä voin keskittyä tärkeämpään – kokonaisuuksien ymmärtämiseen, syiden ja seurausten pohtimiseen sekä luotettavan tiedon tunnistamiseen.

Mielestäni on hyvin paljon tärkeämpää ymmärtää esimerkiksi käynnissä olevan Ukrainan sodan syitä ja seurauksia, kuin muistaa Ukrainan kaupunkien tai Venäjän oligarkkien nimiä. On tärkeämpää ymmärtää, mikä tieto on totta ja mikä propagandaa, kuin muistaa Neuvostoliiton perustamis- ja hajoamisvuosia.

Tästä syystä pidän myös kokeita, joissa ei saa käyttää internetiä, aikansa eläneinä. Oppilaan tai opiskelijan osaamista voi mitata muutenkin kuin vanhanaikaisella pänttää-nämä-tiedot-jotka-unohdat-heti -kokeella.

Itse ainakin opin paljon enemmän kirjoittaessani esseetä tai tehdessäni esitelmää, kuin kokeessa, jossa ei saa käyttää apuvälineitä. Tiedon löytäminen, sen prosessoiminen ja kriittinen analysoiminen ovat muistamista tärkeämpiä taitoja.

Toki on asioita, jotka kaikkien tulisi osata. Ensiavun antaminen, tulen tekeminen, prosenttilaskut tai vaikka veden keittäminen (siitäkin huolimatta, että kaikesta kuviteltavissa olevasta löytyy Youtubesta tutoriaali).

Yksittäisten faktojen sijaan tulisi siis keskittyä kokonaisuuksiin sekä sellaisiin taitoihin, joita ilman jokapäiväisessä elämässä pärjääminen vaikeutuu.

Lisäksi on hyvä muistaa, että sota tai esimerkiksi aurinkomyrsky voi pyyhkäistä internetin ainakin väliaikaisesti käytöstä. Tulee siis miettiä, mitä ovat sellaiset tiedot ja taidot, jotka silloin tulee osata.

Kriisissä sen paremmin kuin ihan tavallisessa arjessakaan ihmisen ei kuitenkaan tarvitse muistaa Suomen kansalliskukkaa (kielo) tai Pähkinäsaaren rauhan vuosilukua (1323).

Ne voi tarkistaa käden käänteessä vaikka tästä kolumnista.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat

Nyt.fi luetuimmat