Eikö olisi hienoa, jos voisi julkisesti kertoa olevansa isänmaallinen ilman, että saa välittömästi kutsua Suomineitojen uudelle kaudelle?

Liitän isänmaallisuuden ja sitä edustavat symbolit aatteisiin ja ryhmiin, joiden kanssa en halua kuulua edes samaan lauseeseen, kirjoittaa toimittaja Inkeri Harju.

22.4. 9:00 | Päivitetty 22.4. 11:57

Ukrainan sota ja mahdollinen uhka Suomenkin koskemattomuudelle on tehnyt minusta aiempaa isänmaallisemman – ja sitä on hyvin vaikea myöntää.

Ei siksi, ettenkö olisi aina ajatellut Suomen olevan upea maa.

Päinvastoin, olen aina ymmärtänyt olevani suomalaisena äärimmäisen etuoikeutettu. Hyvinvointi­yhteiskuntamme ansiosta olen saanut monet asiat syliin pudotettuna.

Isänmaallisuus tuntuu aiheena kiusalliselta, koska liitän sen mielessäni uusnatsien katupartioihin, rasistisiin Twitter-tileihin ja huonosti käyttäytyviin setämiehiin. Isänmaallisuus yhdistetään Suomessa arvokonservatismiin, suvaitsemattomuuteen ja äärioikeistoon.

Ryhmiin ja aatteisiin, joiden kanssa en halua kuulua edes samaan ajatukseen.

Samaan kiusallisuuden koriin menevät myös koti, uskonto ja isänmaa. Nuo kolme sanaa peräkkäin kirjoitettuna saavat niskavillani nousemaan.

Liitän ne ajatusmaailmaan, jossa minun paikkani on kotona pyyhkimässä pölyjä. Ajatusmaailmaan, jossa esimerkiksi kahden miehen keskinäinen rakkaus on kiellettyä. Maailman, jossa isänmaamme seisoo tällaisten ajatusten takana.

Sanojen lisäksi myös kansallissymbolimme tuntuvat olevan nykyään vain tiettyjen porukoiden yksinoikeus. Kokemukseni mukaan suomenlippua Helsingin torilla heiluttava ihminen on hyvin harvoin levittämässä rakkauden ilosanomaa. MM-kultajuhlissa ehkä, mutta ei muulloin.

Ja se on suuri sääli.

Eikö nyt joku viestintäekspertti Ellun Kanoissa tai Milttonissa voisi laittaa hihoja heilumaan ja brändätä isänmaallisuuden uusiksi?

Eikö se voitaisi Suomessa liittää ilmaiseen ja laadukkaaseen koulutukseen, Minna Canthin ja Yeboyahin kaltaisiin päällikkömuijiin, vapaaseen lehdistöön tai vaikka niihin tuhansiin järviin?

Eikö olisi hienoa, jos voisi julkisesti kertoa olevansa isänmaallinen ilman, että saa välittömästi kutsun Suomineitojen uudelle kaudelle?

Muutos tarvitsee aina tapahtuakseen edelläkävijöitä. Sellaisia kuten esimerkiksi artisti ja lauluntekijä Alma, joka on jo pari vuotta sitten käyttänyt julkisesti suomileijona-kaulakorua.

Tarvitaan esimerkkejä isänmaallisuudesta, johon yhä useampi suomalainen voisi halutessaan liittyä mukaan.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat

Nyt.fi luetuimmat