Kansanedustaja Ilkka Kanerva poseerasi HS:n Nyt-liitteen kansikuvaa varten rennossa matka-asussa tien varrella jossain päin Suomea heinäkuussa 2000.

Matkalla Kanervan kanssa

Kiirastorstaina kuolleen Ilkka Kanervan ura oli yhtä menemistä ja tulemista viisikymmentä vuotta. HS:n toimittaja Reetta Räty seurasi kesällä 2000 kansanedustaja Kanervan työviikkoa keskellä kesälomaa. HS julkaisee Nyt-liitteessä julkaistun reportaasin uudelleen.


15.4. 12:46

”Jos mä en ole jossain paikalla, joku muu on”, sanoo kansanedustaja Ilkka ”Ike” Kanerva ja kaasuttaa Saabillaan lomaviikkonsa seuraavaan tapaamiseen.

MAANANTAI 17.7.2000

Kaiken takana on nainen, joka ihanasti rakastaa... Ollaan Loimaalla, ravintolan nimi on kesäisesti Ankkuripaikka, ja terassin kaiuttimista soi suloinen iskelmä. On heinäkuu, linnut visertävät ja Kanervan Ikellä on loma rennoimmillaan: juodaan kahvia ja puhutaan työasiaa.

”Ja näiden hankkeiden osalta kaikki hyvin?”

”Mites tämä strateginen johtajuus...?”

Ikellä on ihan tavallinen lomapäivä, vähän tollasta pikkujuttua, pari miitingiä aamulla, nopea tervehdyskäynti Yksityisalojen työttömyyskassassa, lupsakka lounas (jos ehtii), yksi rento tapaaminen Sonerassa, illalla Naantaliin puhumaan vähän kunnallisvaaliasiaa.

Kun muut lomalaiset makasivat rannalla, Ilkka Kanerva puhui maakunnan ykköshankkeesta.

Ei mitään ihmeempää siis.

”... että onko hänellä tämänkaltaista osaamispohjaa?”

”No, voidaanhan ajatella...”

Elämä on vasta elämää, kun kaiken takana on nainen, kuuluu kaiuttimista. Ike hörppii kahvia, aurinko paistaa ja joka puolella terassia kääntyvät päät.

”Kato, Ike!”

”Ike tullut käymään!”

Iken auto on musta Saab 95 2.3T, siisti ja viileä, hyvä cd, puhelimia kaksi, henkarissa kesäpuku ja takakontissa bägi.

”Paljonko vie sadalla, arvaa?”

Saab onkin saanut hyrrätä, sillä kansanedustajalla on takanaan melkoinen kesä: taidenäyttelyitä, musiikkijuhlia, palavereja, tapaamisia ja urheilukisoja joka päivä. Muutama rundi golfiakin on ollut pakko heittää jätkien kanssa.

Ja trippimittari sen kun raksuttaa.

Yksityisalojen työttömyyskassa on hymytön parakki Loimaan teollisuusalueella. Mutta sisällä hymyjä riittää. ”Meillä on täällä erinomaisen avoin ja valoisa ilmapiiri”, sanoo kassanjohtaja Juho Paloheimo.

”Ilmastointikin on uusittu”, säestää apulaisjohtaja Jukka Ekuri.

Ike tarkistaa tauluista taiteilijoiden nimet ja tervehtii työntekijät. ”Paljon neliöitä? Onko internetpuoli kunnossa? Missä teillä on vessat?”

Istutaan juomaan kahvia. Mutta ensin Ike pysähtyy morjenstamaan konttorissa juoksevaa koiraa. ”Kato, kukas se täällä!”

Apulaisjohtaja Ekuri aloittaa:

”Meillä on kansanedustajalle toivomus.”

Kassanjohtaja Paloheimo jatkaa: ”Niin, silloin kun sinä olit työministerinä – käytätkö sokeria? – moneen työttömyysturvajärjestelmän keskeiseen ongelmaan saatiin ratkaisu.”

”Kyllä, kyllä.”

”Jotakin olisi pikaisesti tehtävä.”

”Aivan, aivan.”

Ike neuvottelemassa Sonerassa aluejohtaja Petteri Laitalan kanssa.

Käydään vessassa, hypätään Saabiin ja käännetään keula kohti Turkua.

Puutarhakadulla Soneran tiloissa odottaa aluejohtaja Petteri Laitala. Kahvit on keitetty, ja kokoushuoneen pöydällä on mansikkakakku.

”Tiedätkin ne mallit, jotka ovat olleet pöydällä tätä suunnitelmaa kehitettäessä.”

”Kyllä, kyllä... Yleispiirteittäin kyllä.”

”Ne olisi nyt tarkoitus sisäänleipoa tähän kokonaispakettiin.”

Käydään vessassa ja hypätään taas Saabiin. Bägi kolahtaa takakontin seinään, kun auto kurvaa kohti Naantalia.

”Politiikka on verkosto”, Ike perustelee hurjaa menoa. ”Joka liikkuu verkostossa, on vaikuttaja. Muut ovat vaikutettavia”

Kello on kuusi, Naantalissa on loistava kesäilta, ja edessä on Ike Kanervan lomapäivän viimeinen tapaaminen.

Tai niin sitä luulisi.

Paikalliset kokoomusvaikuttajat Anita Saksi ja Markku Tuuna ovat kutsuneet Iken satamassa olevaan rantapaviljonkiin jutustelemaan kunnallisvaaliasioita. Ike siemailee kaikessa rauhassa dieettikokista – ”pakko pitää linjoista huolta” – kun naapuripöydästä kuuluu karjahdus:

”Ike perkele! Mitä mies! Tuus käymään!”

Horisontissa häämötti Muumimaailma. Vasemmalla Muumimaailman johtaja Dennis Livson, oikella kokoomusvaikuttaja Anita Saksi.

Huutaja on Muumimaailman johtaja Dennis Livson. Livson ja Ike ovat olleet aiemmin kesällä yhdessä Tenolla kalassa, ja nyt on oivallinen hetki vähän verestää muistoja. ”Nyt lähdetään Ike merelle!” Livson hihkuu.

Mikäs siinä – ilta on vielä nuori. ”Taistelu jatkuu”, mutisee Ike, ja askel käy kohti Livsonin venettä, jonka nimi on Hairahdus.

TIISTAI 18.7.

’Kato Ike! Moromoro, mitä mies?”

Yhdeksältä aamulla Ike istuu Turun torikahvilassa palaveeraamassa Myyntimiesten puheenjohtajan Pasi Rossin kanssa. Neuvonpito ei oikein suju, sillä tuttuja on joka puolella, ja Ike joutuu puhuessaan viuhtomaan sinne tänne.

”Ai, se hallitus on tossa jamassa, ne todellakin hermostuivat siihen... Ai kato, tuttu mies, moromoro, mites lomat? Niin, hermostuivat siihen, että... Kato Miettinen, terveterve! Tosiaan, mies lähtenyt torille!”

Jos Ike ei huomaa jotakuta, häntä tullaan paiskomaan selkään.

”Ikehän se siinä! Mitä miehelle kuuluu?”

”Mites lomat? Olitko Tangomarkkinoilla?”

”Laitan taas lappua laatikkoon, kun se aika tulee.”

Hypätään Saabiin.

”Nyt lähdetään jätkien kanssa merelle”, Ike tiedottaa.

Ruissalon satamaan saapuvat Kalervo Kummola (tamperelainen kokoomuksen kansanedustaja ja kiekkopomo), Pertti A. ”Severi” Kuismanen (turkulainen liikemies ja rallikuski), Juhani ”Tami” Tamminen (Kärppien valmentaja ja kiekkotähti), Harri Lintumäki (Hämeenlinnan Pallokerhon johtaja ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja) ja Urpo Helkovaara (jääkiekon SM-liigan toimitusjohtaja).

Meriretkeä isännöivä Kuismanen tarjoaa kuohuviiniä kannella ja muistelee Tammisen ja tämän vaimon yhteisiä syntymäpäiväkestejä eli ”100- vuotisjuhlia”, joiden yhteydessä golfattiin yhdessä. ”Kuka pärjäs, jätkät, hä? Kuka?”

”Jätkät” nauraa hohottavat.

Merituuli puhaltaa, aurinko paistaa. Avataan olutpulloja ja muistellaan menneitä.

”Kiekkoliiton hallituksessa päätettiin jätkien kanssa, että nyt näytetään Harrille, heh, heh, näytetään etukäteen...”

”TPS:n jätkien kanssa sanottiin tolle Tammiselle, että jumakauta jos meidän kanssa aiot...”

”Entäs Barcelona! Make saatana alko heti alussa...”

Ruskettuneet miehet nauravat makeasti, ja sitten syödään lohikeittoa.

Ilkka Kanervan proviilikuvassa näkyy kesäparran sänki.

KESKIVIIKKO 19.7.

Aamulla Ike on tasan yhdeksältä tapaamassa Varsinais-Suomen liiton maakuntajohtajaa Juho Savoa.

Asetelma on tuttu: valoisa johtajan huone, yksi viherkasvi, muotokuva seinällä, piirtoheitin nurkassa ja kahvikuppien vieressä kukkaservietit.

Eilisillan merireissu yllättäen vähän venähti, joten Ike ottaa tänä aamuna kahvin sijasta vissyn.

Savo avaa keskustelun: ”Tänään on viimeinen päivä, kun budjetin virkamiesvalmisteluun voi vaikuttaa.”

Ike nyökyttelee. Hän tuntee tämänkin alueen, sillä hän sattuu olemaan Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtaja.

Ike on myös Veikkauksen hallintoneuvoston puheenjohtaja, Suomen urheiluliiton SUL:n puheenjohtaja, Sitran hallintoneuvoston puheenjohtaja, Valtion vakuusrahaston valtuuston puheenjohtaja, Suomen Olympiakomitean varapuheenjohtaja, Turun messujen hallintoneuvoston puheenjohtaja, Suomi-Salaman hallintoneuvoston jäsen, Turun kaupunginvaltuuston jäsen, Euroopan yleisurheiluliiton hallituksen jäsen ja Eduskunnan pankkivaltuuston jäsen.

Muun muassa.

Miehet selaavat papereita ja hymähtelevät.

”Joo, mmmhyhy, tän pitäis olla okei.” ”Kyllä kyllä.”

Lopuksi katsotaan kalentereita. Tulossa on seminaaria, yhteistyöneuvottelua ja – ei helkkarissa: Viron maaherrojen vierailu!

”Ollaanko me ne kutsuttu? Voi helvetti. Ammattikorkeakoulujen lukukauden avajaiset taitaa olla samaan aikaan, sekin tuli luvattua.”

Nyt menee jopa Ike Kanervan pää hetkeksi pyörälle.

Vain golf vaikutti Ilkka Kanervan ohjelmassa loman vietolta.

Turun kokoomuksen puheenjohtaja Pentti Sokajärvi odottelee jo torilla. Ja katos vaan, siellähän on myös apulaiskaupunginjohtaja Timo Kvist.

”Terveterve. Onko oltu mökillä?”

”Mites vaimo?”

Lounaalle Ike kiirehtii Kauppakamarin puheenjohtajan Jari Lähteenmäen kanssa. Börssissä on mukava lounasbuffetti ja lisää vissyä.

Jutellaan tiestä, E 18:sta, joka ei siis ole vain tie vaan maakunnan ykköshanke, ja lisäksi infrahanke, gateway ja keskeinen kauppa-alueen halkaisija, jolla on aivan olennainen merkitys maakunnan yritteliäisyyden kannalta.

Taas mennään. Tuuli ulvoo ja rankkasade piiskaa Saabin tuulilasia, mutta Ike ei anna periksi, ja kolmen tunnin taistelun jälkeen ollaan Tampereella.

Eliittikisojen VIP-katsomossa Ike vetää makkarat naamaan ja pitää samalla palaveria:

”Osloa ajatellen hommat on kunnossa, eikö näin?”

”Luuletko, että Markolla on vielä paukkuja? Mutta katso, heihei, mitä mies, et ollut Oulussa?”

Tuttuja on joka puolella.

Tuolla menee Tampereen Pyrinnön puheenjohtaja Heikki Järvelin, tuossa kisojen ylituomari Matti Laurila, Urheiluliiton varapuheenjohtaja.

Pistooli on puhunut, tunnelmoi kuuluttaja. Tampereen oma poika meni kärkeen!

Yleisö taputtaa, mutta Ike ei ehdi. Hänellä on juttu kesken, röhönauru kaikuu. ”Jätkät sano, että laitetaan vaan vähän vauhtia kinttuihin tolla pistoolilla...”

Kisat venyvät sateen takia lähes yhteentoista illalla.

TORSTAI 20.7.

Ike ruiskauttaa pissapojasta vettä Saabin etulasiin, naksauttaa tuulilasinpyyhkimet päälle ja hieroo vakavana sänkistä leukaansa.

Nyt on tiukka paikka: kansanedustaja Kanervaa on pyydetty kertomaan, ketkä kaikki ovat hänen kavereitaan.

”Kosketuspintaahan on paljon”, Ike aloittaa.

”Sportissa mulla on neljä positiota, joiden kautta tunnen ihmisiä. Esimerkiksi urheiluliitossa tunnen palkolliset, valmentajakunnan, seuratason ihmiset, urheilutoimittajat ja urheilijat. Lisäksi tunnen muiden lajien, uimaliiton ja tällaisten, jengin. Sitten tulee koovee-suhteet. Yleisurheilumaailman eurooppalaiset ja kansainväliset vaikuttajat ovat varsin tuttuja. Yhteensä sportista tunnen yli 500 ihmistä, reilusti.”

”Sitten jos menee julkiseen hallintoon, niin ministerit ja virkamiehet ovat tuttuja ministeriajoilta, ja muutenkin on kanssakäymistä kovastikin. Mahdotonta laskea, satoja ihmisiä.”

”Elinkeinoelämän piiristä tunnen olennaisten järjestöjen ja firmojen väen. Teollisuus, pankit, vakuutuslaitokset, joka sektorilla on peruskontaktit kunnossa.”

”Maakuntien ja kaupunkien johtohenkilöt ovat tuttuja, tämä sektori on tullut tutuksi maakuntatyötä tehdessä. Lukemattomia kontakteja ympäri Suomea.”

”Yliopistoon suuntautuvia kontakteja jos miettii, niin niitä pidän tärkeänä oman uusiutumisenikin kannalta. Se on vähän kuin saunassa kävisi, kun pääsee yliopistolle, erityisesti yhteiskuntatieteiden pariin.”

”Sitten tietenkin politiikka. Kansanedustajat 25 vuoden ajalta, Turun kunnanvaltuusto 28 vuoden ajalta, ja kaikki siinä ympärillä pyörineet.”

Ydinvoimalavierailulla Olkiluodossa oli mukana myös kansanedustajakaveri Kimmo Sasi (keskellä).

Saab kiitää sateen läpi kohti Olkiluodon ydinvoimalaa. Ike on kutsuttu sinnekin tutustumiskäynnille.

”Voi sanoa, että minne tahansa soittaa, löytyy joku tuttu – usein vielä sellainen, jota on itse ollut saattamassa tähän positioon.”

Viisi tuntia myöhemmin ydinvoimala on katsastettu ja paksujen miesten pitkät puheet kuunneltu, ja vihdoin päästään Pori Jazziin.

Iken tapaamat kansanedustajakaverit lähtevät vaimoineen Suomalaiselle klubille syömään, mutta Ike haluaa Jazzkadulle ”katsomaan fiiliksiä”.

”Moromoro! Ike, jumakauta Porissa!”

”Ike terve! Pitkästä aikaan! Olet lähtenyt jazzeille!”

”Ikehän se siinä! Kiitos viimeisestä!”

”Kiva, kun tulit tervehtimään”, Ilkka Kanerva moikkasi Pirkka-Pekka Peteliusta Porin Jazzeilla.

Ike viittoilee, kättelee, moikkaa ja morjenstaa joka suunnalle. Tuolla on turkulaisia kavereita ja tuolla Kuopion tuttuja. Ja tuossa Pirkka-Pekka Petelius, tuossa Kimmo Sasi ja tuolla Leena Harkimo. Kaljateltoista huudetaan Ike perkelettä, ja kadulla ilmeet kirkastuvat. Moromoro vaan!

Porissa on myös naisia.

”IIIIK! Ike! Anna nimmari!”

”Mihinkä kohtaa laitetaan?”

”Rintojen väliin!!!”

Ike päättää, että käsivarteen sutaistu nimikirjoitus saa luvan riittää tällä kertaa.

7 päivää -lehdelle Ike antaa lausunnon: ”Olen rakastunut, kihlat on ostettu ja kesähäitä suunnitellaan jo. Repikää siitä!”

Ilkan elämä kiinnosti 7 Päivää -lehden toimittajaa.

Kavereiden seurasta on valitettavasti lähdettävä Suomalaiselle klubille, jossa juhlapöytä jo notkuu. Maistellaan vähän viiniä, syödään kunnon pihvit ja jutellaan mukavia.

Kun Ike seurueineen vihdoin pääsee Kirjurinluodolle asti, bändit ovat jo lopettaneet.

Jazzit ovat ohi tältä päivältä, ja 230 markan liput jäävät käyttämättä.

Apeutta kestää vain tovin, sillä ydinvoimamiesten repuista löytyy yllättäen virvokkeita.

Pian seurue pakkautuu bussiin, ja matka olkiluotolaisten edustusmökille sujuu iloisesti.

Mökillä on pöytä katettuna ja viinipullot avattuna.

Illan konserttiin ei ehditty, Ilkkaa sapetti.

PERJANTAI 21.7.

’Sehän on ihan pirun kaukana!” Nyt alkaa Ikeäkin hirvittää. Kun katsoo karttaa Olkiluodossa mökin pihalla, Pihtiputaan keihäskarnevaaleille näyttää tosiaan olevan pirunmoinen matka. Mutta pian Ike taas nauraa röhöttää.

”Taistelu jatkuu!” hän karjahtelee ja hyppää Saabin rattiin.

Takana on vain muutama tunti yöunta, mutta aamulla on jo ehditty hoidella Turun Puhelimen hallituksen neuvottelu puhelimitse.

Iken kaksi kännykkää soivat ja soivat.

”Tarvittaisiin, Ike, urheilijoiden viisumeihin lisäaikaa, voitko järjestää?”

”A-studiosta päivää, pyytäisimme lausuntoa Sirkka Hämäläisen eläkkeestä.”

”Kansanedustaja Kanerva, kantanne taisteluhelikopteriasiaan?”

Pihtiputaan keihäskarnevaalien iltajuhla pidetään Niemenharjun tanssilavalla, veden äärellä.

Siellä ovat vastassa keihäsmiehet Jorma Kinnunen ja Tapio Korjus, vanhoja tuttuja, sekä Pihtiputaan kunnanjohtaja Erkki Nikkilä. Ja katos vaan, tuolla on myös Mauri Pekkarinen vaimoineen! Ja Marianne Kiukkonen, Mikaela Ingberg ja koko salillinen muita tuttuja.

Ike on keihäskarnevaalien virallinen suojelija, ja ruokailun jälkeen hän pitää puheen:

”Hyvät ystävät, kun käänsin auton nokkaa kohti keihäänheiton mekkaa, tein sen erittäin iloisin mielin. Näin sen takia, että keihäskarnevaali edustaa tapahtumakulttuuria, jota mikään muu tapahtuma ei lyö laudalta. Täällä on tilaisuus nähdä, mihin Suomen monumentaalisen mahtava keihäsmenestys perustuu. Nämä vuodet kertovat vastustamattomalla tavalla siitä, että keihäänheitto on urheilun kuninkuuslaji. Rakkaudesta keihäänheittoon me olemme täällä!”

Määränpäänä Mikkeli, matkaa Pihtiputaalta 250 km.

Saabissa on hämärää, yöt ovat alkaneet pimetä. Tuulilasiin ripsii vettä.

Ilkka Kanerva on 52-vuotias, ammattipoliitikko, ja ylpeä siitä. Hän nousi eduskuntaan nuorena ja innokkaana, vuosi oli 1975. Turun kaupunginvaltuustossa hän on istunut vielä kauemmin, 25-vuotiaasta. Hallintoneuvostojen ja komiteoiden jäsenyyksiä, ”positioita”, hän on haalinut ehkä enemmän kuin kukaan muu kansanedustaja.

”Politiikassa pitää pyrkiä saamaan oikeaksi näkemiään asioita eteenpäin koko ajan, kaikilla rintamilla”, Kanerva sanoo. ”Jos minä en ole virassa, joku muu on. Jos minä en ole jossain paikalla, joku muu on.”

Kello näyttää 1.30, kun Saab kurvaa Mikkeliin. Ike haluaa vielä oluelle.

Hotelli Kalevan yökerhossa on tanssit. Iken on hankala saada olutta tiskiltä pöytään asti, sillä huutelijoita riittää täälläkin.

”Miten saa naisiii, kerro Ikeeee!”

Kalevasta Ike lähtee vielä Hotelli Vaakunaan. Ja katos, siellähän on tuttuja! Turkulaiset ovat tulleet Mikkeliin seuraamaan SM-viestejä.

”Ike, kiva kun pääsit tulemaan! Hieno homma, kerrassaan!”

Ilkka Kanerva tuuletti kuulakisakatsomossa Eliittikisoissa.

LAUANTAI 22.7.

Yhdeksältä aamulla Mikkelin Urheilupuiston VIP-katsomossa seisoo tuttu mies. Ja liuta miehen tuttuja:

Harri ja Marja-Liisa Kirvesniemi.

Harrin sisko Anni Kirvesniemi-Bosco.

Urheiluliiton huippu-urheiluvaliokunnan Antti Mero.

Kestävyysjuoksun päävalmentaja Seppo Immonen.

Mikkelin kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta...

Tänään juostaan viestien Suomen mestaruuksista. Oulun Pyrintö, rata yksi, Vaasan Vasama, rata kaksi, Mikkelin Kilpa-Veikot, rata...

Taas sataa. Juoksijat lämmittelevät vetisellä radalla, järjestysmiehillä on kertakäyttösadetakit päällä.

”Arvaa tulos, kuka pärjää?” Ike hihkuu katsomossa. ”Ottaaks likat tänään mitalin, mitä sanot? Kuka on suosikki, aina pitää olla suosikki... Kato Arska, moromoro, mitä mies! Ihan hieno homma, että tulit morjenstamaan!”

SM-viestit jatkuvat sunnuntaina. Se on ihan tavallinen lomapäivä Ikelle: aamulla kisapäivän avaus, rento risteily kunnanherrojen seurassa, lounas (jos ehtii), ehkä rundi golfia, pikku miitingi juoksuvalmentajien kanssa.

”Salskea poikamies kyllä jaksaa”, vakuuttaa Ike.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat

Nyt.fi luetuimmat