Tässä ovat alkuvuoden parhaat indie-videopelit, osa 2

Raikasta, kokeellista ja rohkeaa – ei suinkaan ole ihme, että indie-tuotanto edustaa videopelien kärkeä. Tässä kesää varten poimittuna kuumimmat indie-huiput moneen makuun.

Norco, Unpacking, Tunic, A Memoir Blue ja Sol Cresta kuuluvat vuoden ensimmäisen puoliskon indie-pelihuippuihin.

15.6. 10:31

Indie-pelit ovat olleet videopelialan suunnannäyttäjiä jo pitkään. Niihin eivät päde samat säännöt ja lainalaisuudet kuin suurempien budjettien – ja taloudellisten paineiden – kautta tehtyihin peleihin.

Kokeellisuus, rohkeus ja kantaaottavuus määrittävät indie-pelejä. Ja niitä julkaistaan jatkuvasti vain enemmissä määrin.

Nyt valikoi indie-tarjonnan kymmenen tuoretta valioyksilöä. Ensimmäiset viisi valintaa julkaistiin eilen, ja tässä seuraa pelien jälkimmäinen kattaus.

Videopelit antavat ainutkertaiset keinot tarinankerronnalle. Ja tässä on siitä yksi viime aikojen hienoimpia osoituksia. Unpacking avaa koko elämän ilman sanoja – muuttolaatikoita purkamalla.

Unpacking

Kehittäjä: Witch Beam. Saatavilla: PC, PS4, PS5, Switch, Xbox One, Xbox Series. Testattu: PS5.

Viime vuoden parhaimpiin peleihin lukeutuva Unpacking on jälleen ajankohtainen. Liikuttavasta indie-pelistä saapui juuri uusi, huoliteltu versio sekä PS4:lle että PS5:lle. Ja jos tämä meni aiemmin ohi, samaa virhettä ei kannata toiste tehdä.

Kyse on monelta kantilta mielenkiintoisesta tapauksesta. Idea on hyvin simppeli: tarkoitus on purkaa muuttolaatikoita ja sisustaa huoneita asettelemalla tavaroita esiin. Pulmapelin tapaan esineiden koko määrittää niille sopivat paikat, mutta tilaa jää aina itseilmaisulle.

Vähäeleisen ja koukuttavan pelattavuuden ohella Unpacking on pelkistetyn ja ilmaisuvoimaisen pikseligrafiikan taidonnäyte. Sivuttaisesta yläkulmasta nähtävä peli on lempeän persoonallinen ja selkeän ryhdikäs.

Pelin poikkeuksellisen vetovoiman sinetöi kuitenkin ainutlaatuinen tapa kertoa tarinaa. Pahvilaatikoita purkamalla pääsee hämmästyttävän lähelle erään henkilön elämää. Nimetöntä hahmoa ei koskaan nähdä, mutta ilot ja surut tulevat iholle.

Lukuisten vuosien – ja muuttojen – läpi kulkeva Unpacking piirtää kuin huomaamatta luontevan ja koskettavan kuvan elämänkaaresta.

Tarkoituksellisen nuhruinen grafiikka kunnioittaa hienosti 2D-shootereiden kulta-aikaa 1980- ja 90-luvuilta. Tyylitajun kruunaa välittömästi tarttuva musiikki, yksi vuoden parhaista soundtrackeista.

Sol Cresta

Kehittäjä: PlatinumGames. Saatavilla: PC, PS4, PS5, Switch. Testattu: Switch, PS5.

Japanilainen PlatinumGames tunnetaan alan syvällisimmistä ja antoisimmista toimintapeleistä. Maineen takaavat muun muassa Bayonetta (2009), Vanquish (2010), The Wonderful 101 (2013), Nier: Automata (2017) ja Astral Chain (2019).

Tänä vuonna tapahtui kuitenkin jotain uutta. Sol Cresta on ensimmäinen peli, jonka PlatinumGames on tehnyt, tuottanut ja julkaissut itsenäisesti. Omakustannepeli vie tiimin samalla uuden lajityypin äärelle: käsissä on vanha kunnon 2D-shooter.

Ja millainen näkemys genrestä tämä onkaan. Pirtsakka ja positiivinen, taktinen ja moniulotteinen. Mutta se kaikki saattaa jäädä ikävästi huomaamatta.

Aluksi peli on sekava, jopa pökerryttävä. Vauhtia piisaa, viholliset tulittavat sateenkaarenvärien luotiryppäissä ja pelimekaniikka venyy ja paukkuu. Ohjattavia aluksia on kolme, niitä yhdistellään eri muotoihin ja samalla tehdään kamppailupelien liikeyhdistelmiä. Ja tämä on vasta sisällön pintaa.

Mutta tälle on annettava mahdollisuus. Kunhan todellista taitopelaamista kunnioittavat tarkoitusperät ymmärtää perinpohjaisesti, huomaa pelattavuuden olevan suoraan sanottuna puhdasta platinaa.

Tässä on peli, jota osaa pelata vaikka ensikertalainen. Idea on vain painella ruutua ja saada siten tarina jatkumaan. Ratkaisu on oiva: tärkeät teemat aukeavat nyt kaikille koettaviksi ja tulkittaviksi.

A Memoir Blue

Kehittäjä: Cloisters Interactive. Saatavilla: PC, PS4, PS5, Switch, Xbox One, Xbox Series. Testattu: PS5.

Nuoren naisen pitäisi olla elämänsä huipulla. Hän on voittanut uinnissa kultaa, ja salamavalot välkkyvät lehdistötilaisuudessa. Mutta mitalin esittelyn sijaan mieli murtuu muualle. Lapsuuteen, aikaan, jolloin perhe hajosi ja aika yksinhuoltajaäidin kanssa alkoi. Uran ykköshetki ei olekaan hänen.

Draamapeli A Memoir Blue piirtää riipaisevan kuvan, millaisen jäljen vanhempien miellyttäminen, heidän kompastuskivet kasvatuksessa ja yksinäisyys voivat jättää lapseen. Miten ikävät asiat lapsuudesta voivat vihloa läpi aikuisuuden. Ja miten tärkeää olisi pystyä puhumaan asioista.

Samalla A Memoir Blue osaa katsoa tulevaisuuteen. Sävy kääntyy viisaasti rakkauteen, sillä peli ymmärtää vanhemmuuden haasteet. Ei kukaan synny valmiina isäksi eikä äidiksi. Viesti onkin, että koskaan ole liian myöhäistä rakentaa perhesuhteita paremmaksi.

Peli etenee kuin visuaalinen runo. Nainen näkee itsensä taas lapsena edessään tutkiessa menneisyyttään. Aikakausien kohtaaminen on jaettu selkeästi kahteen tyyliin: 3D-grafiikkaan ja perinteiseen piirrosanimaatioon. Eteneminen on puolestaan helppoa läpi tarinan – haaste kumpuaakin tulkinnallisuudesta.

Toimintaseikkailun huipputeos Tunic tarjoaa maagisen tunteen seikkailusta ja suuresta mysteeristä. Alhaisten yksityiskohtien ja harmonisten värien low poly -grafiikkaa on myös kaunista katsella.

Tunic

Kehittäjä: The Tunic Team. Saatavilla: PC, Xbox One, Xbox Series. Tulossa: PS4, PS5. Testattu: Xbox Series X.

Miten väärässä ensivaikutelma voikaan olla. Kun aloitin toimintaseikkailupelin Tunic, ajattelin, että se tyytynee vain kumartamaan klassikkosarjoille Dark Souls ja The Legend of Zelda. Isometrisen kuvakulman peli nimittäin rullaa tutusti vihollisia kukistaen ja ympäristöä tutkien – kunnes eteneminen tyssää.

Silloin tunnelma hämmentää: haaste nousee pilviin eikä pulmia osaakaan enää läpäistä. Mutta mistä ratkaisut löytyvät? Niin, sitäpä ei saa nyt missään nimessä sanoa. Sama olisi, jos paljastaisi taikatempun etukäteen. Tämä on yllätyksen ja oivalluksen ilon varaan rakentuva kokonaisuus. Se pitää avata itse.

Tärkeintä on vain tietää, että Tunic on ehdottomasti kokemisen arvoinen – se on yksi tähän asti vuoden parhaista peleistä. Tarjolla on taianomainen seikkailu, jonka pariin tahtoo käpertyä ja jonka hämmästyttävän harmonisesta maailmasta haluaa löytää jokaisen salaisuuden.

Taustalla on kaihoisan nostalginen tunne niille, jotka muistavat, miltä ennen tuntui ostaa antoisa videopeli ja lukea sen ohjekirjaa ennen tai yhtä aikaa pelaamisen lomassa. Tunic kunnioittaa mennyttä – mutta aivan omasta kulmasta.

Seikkailupelien merkkipaalu sijoittuu Yuts-taitelijanimeä käyttävän, norcolaisen pelisuunnittelijan kotikaupunkiin. Norco hämmentää: taustavire on dystooppisen apea mutta silti kotoisan kutsuva.

Norco

Kehittäjä: Geography of Robots. Saatavilla: PC.

Tänä vuonna videopelien saralla on nähty kaksi mestariteosta. Ensimmäinen oli japanilaisen FromSoftwaren AAA-toimintaroolipelien järkäle Elden Ring. Toinen on puolestaan pienen amerikkalaisen indie-tiimi Geography of Robotsin likainen osoita ja klikkaa -seikkailupeli Norco.

Nainen pakenee menneisyyttään. Hän elää viisi vuotta ilman suuntaa tulevaisuuden Amerikan kovissa kolkissa. Hän kulkee ja pärjää aina päivän mukaan, kunnes hulttioveljeltä kantautuu tieto äidin kuolemasta.

Nainen palaa Louisianaan, sysimustien tehtaiden turmelemaan Norcon pikkukaupunkiin. Kotona nainen päättää jäljittää syitä äidin yllättävään kuolemaan. Käynnistyy samea, melankolinen ja mielentasoihin sukeltava seikkailu, jonka varrella äidin salattu elämä alkaa hiljalleen paljastua.

Keskiössä on tunne epämiellyttävässä paikassa olemisesta, digitaalisessa tilassa elämisestä – mutta niin, että ankeudesta ei päästäisi irti millään. Lohduton tulevaisuuskuva välittyy nuivan pikseligrafiikan, kiehtovien pulmien ja elämän pieksemän, nihilistisen käsikirjoituksen kautta. Pelissä Norco on enemmän kuin tapahtumapaikka – se on mielenmaisema.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat

Nyt.fi luetuimmat