Messukeskuksen halli on suuri ja pimeä. Kaikkialla on riveittäin välkkyviä tietokoneruutuja, näytteilleasettajia, savuisia lavoja ja täysiä katsomoita.
Jo 30 vuoden ajan pidetty, nykyään kesäisin ja talvisin järjestettävä, tietokonefestivaali Assembly on kerännyt paikalle asiasta innostuneet ihmiset.
Kansa hurraa Counter-Strike: Global Offensiven parissa, influensserit kertovat haaveistaan haastatteluissa ja perheet pelaavat Mario Kart 8 Deluxea seinän kokoiselta screeniltä.
Hallin kulmassa huomaan jotain odottamatonta.
Helsinkiläinen Sugoi-firma on tuonut paikalle osan arcadekabineteistaan: entisaikojen huipputeknologiaa edustaneista pelimasiinoista, joiden kukoistuksesta on jo vuosikymmeniä.
Maineikkaat sarjat, kuten The King of Fighters, Metal Slug ja Tetris, ovat esillä. Rytmipeli Taiko no Tatsujin puolestaan vangitsee valtaisalla kabinetillaan, jossa patarumpuja lyödään kapuloilla.
Istun matalalle sinisensamettiselle jakkaralle pelaamaan Street Fighter III: 3rd Strikeä, yhtä kaikkien aikojen kamppailupeliä. Selvitän tieni viimeiseen vastustajaan, ja samalla huomaan sakin kerääntyneen taakseni. Tunnen katseet selässäni – paineista puhumattakaan.
En ole tuntenut vastaavaa aikoihin. Pelisuoritusten striimaaminen on toki nykypäivää, mutta arcadehallissa oma suoritus on aina julkinen. Kun skene kukoisti 1980–90-luvuilla, muita katsomalla opittiin paremmiksi pelaajiksi.
Yhteisyydestä huokuu jännitys, ja lisää on saatava.
Matkaan Malmille. Teollisuusalueella sijaitsee ulkoisesti pliisu varastohalli. Tähän tönöön ei sattumalta eksyisi.
Tiilitalo kätkee sisäänsä Sugoin, arcadekabinetteja pursuavan pelihallin, joka vie syvälle japanilaiseen pelikulttuuriin.
Paikka tarjoaa vanhemmille nostalgiaa, mutta nuorille täällä aukeaa portti aivan uudenlaiseen pelien maailmaan.
Parhaat arcadepelit ovat yhtä ansiokkaita kuin ennenkin – ja ne kestävät vertailun myös ulkoisesti. Mutta siinä missä laitteita ennen pelattiin kolikoilla, Sugoissa sisäänpääsymaksulla saa kokea niin paljon kuin haluaa.
”Ei ole enää tätä päivää maksaa pelaamisesta uudestaan ja uudestaan”, kertoo Sugoin omistaja Markus Autio.
Sugoin omistaja Markus Autio kertoo tekevänsä hallissa ”kaiken itse”.
”Olen aina korostanut, että Sugoi ei ole pelimuseo. Pelit on tehty pelaamista ja yhteistä hauskanpitoa varten, ja siksi ne ovat täällä.”
Aution mielestä arcadepelien viehätys kumpuaa välittömyydestä. Mukaan pääsee ensikertalainenkin.
”Arcaden taika on, että samasta pelistä voi nauttia sekä aloittelija että maailmanhuippu.”
Olen paikalla perjantaina. Iso tila täyttyy nopeasti, ja ehkäpä yllättävintä; parikymppisistä miehistä ja naisista.
Itsehuolletut laitteet ovat hyvässä kunnossa ja valikoima on monipuolinen, joten Sugoin pelit herättävät ihmetystä.
Sugoi-pelihalli on keskittynyt tarjonnassaan etenkin 1990-luvun lopun antiin, jolloin pelien grafiikassa elettiin räjähdysmäistä kehitystä. Arcade oli silloin huipputeknologiassaan ikkuna tulevaisuuteen.
Suomi, muun maailman tavoin, täyttyi aiemmin arcadehalleista. Hallien lisäksi kabinetteja oli kaupoissa, huoltoasemilla ja ruotsinlaivoilla, mutta tämä oli kauan ennen Sugoin nykyasiakkaiden syntymää.
Autio näkee arcadepeleissä yhteyden nykyaikaan. Hän kertoo, että tämän päivän puhelinpelit suunnitellaan samalla ajatuksella.
”Myös mobiilipeleissä pitää tietää välittömästi, mitä saa. Peli-idea ei voi jäädä hämärän peittoon.”
Tämä näkyy myös siinä, miten mobiilipelit haluavat lisää rahaa, jotta pelaaminen jatkuisi.
Sugoissa on erityisesti 1990-luvun pelejä. Monelle voi tulla yllätyksenä, miten upealta sen ajan huippugrafiikka yhä näyttää.
Videopelaamisen mekka on Japanissa. Vielä hetki sitten Tokion elektroniikkaan keskittyvä Akihabaran kaupunginosa oli täynnä pelikauppoja ja arcadehalleja.
”Vaikka arcade on hävinnyt maailmalta aikoja sitten, kannattaa muistaa, että Japanissa se oli vetovoimasta liiketoimintaa vielä pari vuotta sitten. Mutta korona tuhosi paljon”, Autio sanoo.
Kun asiakkaat eivät päässeet pelihalleihin, valtavissa, monikerroksisissa rakennuksissa toimineet firmat kaatuivat vuokramaksuihin, jotka saattoivat olla liki satatuhatta euroa kuussa. Esimerkiksi alan jättifirma Sega myi hiljattain pelihallinsa pois.
Arcaden liekki lepattaa yhä Japanissa, mutta saa nähdä roihuaako se enää koskaan.
Sugoissa kabinetteja on yli 80, ja ne kattavat arcaden perinteiset lajityypit kamppailusta urheiluun ja kilpa-ajosta rytmipelaamiseen. Lisäksi varastossa on ”reilu 50 kabinettia”, jotka ovat huollossa.
1980-luvun pelejä Sugoissa ei juuri ole. Klassinen Pac-Man on esillä, mutta sekin on vuosikymmeniä myöhemmin valmistetussa nelinpelattavassa kabinetissa.
Markus Autio on ostanut kabinetit Suomesta keräilijöiltä tai tuonut ne Japanista. Jälkimmäinen prosessi on pitkä.
”On jännittävää, kun Japanissa sinetöity kontti saapuu viimein perille kierrettyään laivalla maailman toiselta puolelta. Kaikkiaan yhteydenottojen, sopimusten ja matkan kanssa hommaan menee kuukausia.”
Autio sanoo ostaneensa ilomielin kabinetteja Japanista, koska siellä niiden kohtalo voisi olla toinen. Kun laitteita ei enää tarvita, ne saatetaan ”sulattaa osiksi siltoihin tai vastaaviin”.
Koronan aikaan Japanista myytiin koneita pilkkahintaan, mutta nyt hanat ovat kiinni. Kabineteista pidetään kiinni kynsin ja hampain.
”Jos nyt laittaisin välittäjälleni ostopyyntöä vaikkapa näistä Aero City -kabineteista, tietäisin jo etukäteen, että vastaus olisi kielteinen”, Autio sanoo.
”Mutta olen tyytyväinen siihen, mitä minulla on.”
Testaa näitä arcadepelejä
Sugoista löytyy yli 80 arcadepeliä. Tässä on viisi kivenkovaa klassikkoa.
Sega Rally Championship
(Sega AM3, 1994)
On vaikea uskoa, että Sega Rally viettää ensi vuonna kolmikymppisiään, niin raikkaalta se näyttää ja tuntuu. Kyseessä on yksi kaikkien aikojen parhaista peleistä. Sugoissa siitä pääsee nauttimaan neljän kaverin kesken kilpaillen.
Street Fighter III: 3rd Strike
(Capcom, 1999)
2D-pikseligrafiikka on ollut viime vuodet suursuosiossa. Jälki on ollut upeaa, mutta mikään ei vedä vertoja Street Fighter III: 3rd Strikelle. Kamppailumekaniikka on niin moniulotteista, että pian saapuvalla Street Fighter 6:lla on täysi työ, mikäli mielii ylittää tämän mestariteoksen.
Neo Turf Masters
(Nazca Corporation, 1996)
Vaikka golf ei kiinnostaisi yhtään, lajia ei tule ohittaa videopelien puolella. Se kääntyy ja sopii digimuotoon erityisellä herkkyydellä. Neo Turf Masters on yhä genren paras esimerkki – 27 vuotta ilmestymisensä jälkeen.
F-Zero AX
(Amusement Vision, 2003)
Virtaviivainen, yksityiskohtainen ja räjähtävän nopea – tulevaisuuteen sijoittuva kilpa-ajopeli F-Zero AX on niin näyttävä kokonaisuus, että sitä voisi luulla juuri julkaistuksi. Sugoissa peliä voi testata kahdenistuttavassa kabinetissa.
Alien vs. Predator
(Capcom, 1994)
Sivuttain etenevä toimintapeli Alien vs. Predator on harvinaista herkkua, sillä sitä ei ole lisenssiongelmien takia koskaan käännetty PC:lle eikä konsoleille. Tässä on yksi lajinsa kautta aikain hienoimmista saavutuksista.
Lue lisää: Alkuvuoden peliyllätys Hi-Fi Rush tajuaa skeitin ja punkin sisimmän viehätyksen
Tarkennus 6.3.2023 kello 13:45: Artikkelissa kerrottiin, että Japanista tilatut arcadekabinetit kiertävät laivalla Afrikan ali. Kyseessä oli kuitenkin yksittäinen tapaus, kun Suezin kanava oli poikki.