Kirjolla-sarjan Topi Borg, 29, ja hänen siskonsa, mediapersoona Sointu Borg, 30, ovat tulleet tänä keväänä vastaan kaikkialla.
Yhteishaastatteluissa Ylellä ja Maikkarilla. Ylen radiokanavien mainoksissa ja Instagramin reels-videoissa. Tiktokissakin voi törmätä Kirjolla-sarjasta pätkittyihin kohtauksiin – etenkin siihen, jossa Topi lohduttaa itkuista Sointua.
Isosisko on kevään aikana ottanut roolin veljensä mediamanagerina.
Diili-sarjan voittajana ja yleisesti some- ja mediapersoonana tunnettu yrittäjä on hoitanut veljensä haastattelupyyntöjä. Hän on myös välittänyt Topille tälle suunnattuja viestejä sekä osan sarjasta tulleesta palautteesta.
Ja sitähän on tullut.
Nyt voi jo sanoa, että viime kuussa julkaistu Ylen Kirjolla-sarja on tämän kevään mediatapaus. Sarjassa seurataan neljää autismin kirjolla olevaa nuorta aikuista ja heidän elämäänsä.
”Tulisin haastikseen mukaan, en itse puhuisi siis mitään, mutta ollaan otettu perheen kanssa tämä linja”, Sointu viestittää etukäteen.
Haastattelutilanteessa Sointu on kuitenkin lopulta äänessä, sillä puhumme sarjan saamasta palautteesta. Myös Soinnun roolia sarjassa on kyseenalaistettu.
Tämä on viimeisiä haastatteluja, joita Topi antaa. Vielä hoidetaan muutama sovittu mediatapaaminen, mutta sitten ”pr Kirjolla-sarjalle saa riittää”.
Soinnun mukaan Topi on suositumpi kuin hän. Topi taas on ”vuorenvarma”, että sisko on suositumpi.
Topille kuuluu hyvää.
Koivupuut eivät ole vielä alkaneet kukkia, mutta hän arvelee siitepölyallergian pahenevan sen jälkeen.
”Mutta tiedän, että se ei kestä liian pitkään.”
Kun Kirjolla julkaistiin viime kuussa, pölyä oli vähemmän ilmassa. Sarjan vastaanotto oli lämmin, ja hyvää palautetta tuli paljon.
Sitten tapahtui jotain nykyajalle tyypillistä: palautteen sävy alkoi muuttua.
Kaava alkaa olla jo tuttu.
Ensin suuri yleisö innostuu. Välitön palaute on hyvää ja tuote (tässä tapauksessa sarja) nousee puheenaiheeksi.
Muutaman päivän kuluttua somessa aletaan kyseenalaistaa tuotannon valintoja ja motiiveja. Kriittistä palautetta antavia on usein rutkasti vähemmän kuin kehujia, mutta he ovat äänekkäitä ja media nostaa kritiikin esiin.
Sitten tuotantoyhtiöltä ja levittäjältä penätään kommentteja. Lopulta sarjan päähenkilöiltäkin pyydetään heidän näkemyksensä, niin kuin nyt tässä haastattelussa.
Lyhyesti: Topille ja Soinnulle kuvaukset olivat hyvä kokemus.
”Olen erittäin ylpeä sarjasta ja mitä siitä on tullut. Kaikkein suurimpia tunteellisia palautteita oli se, kun Sointu kertoi, että sitä on näytetty kouluissa”, Topi sanoo.
Kun sarja julkaistiin, muutama Twitter-käyttäjä syytti sarjaa allistisesta näkökulmasta. Allistilla tarkoitetaan henkilöä, joka ei ole autismikirjolla.
Sarjassa seurataan neljää päähenkilöä: Topia, Kiriä, Markusta ja Juliusta. Sarjan lopputeksteissä päähenkilöistä käytetään pelkästään heidän etunimiään, joten myös HS julkaisee poikkeuksellisesti pelkät etunimet.
Heistä kaikki ovat autismin kirjolla, mutta tuotantotiimissä ei ollut ketään autismin kirjolla olevaa. Se oli yksi kritiikin aiheista.
Olisiko Topi halunnut monimuotoisemman tuotantotiimin?
”En välitä, kaikella rehellisyydellä. Päähahmot dokumenttisarjassa olivat autisteja. Tuotanto ei hankkinut näyttelijöitä näyttelemään autisteja. Se olisi ollut hirvittävämpää.”
Myös sitä kritisoitiin, että sarjassa perheenjäsenet, kuten Sointu, vastaavat päähenkilöitä koskeviin kysymyksiin.
Soinnun mukaan oli perusteltua, että sarjassa kuultiin myös lähipiiriä, koska autismi koskettaa esimerkiksi kirjolle kuuluvien perheitä.
”Autismi ei ole mikään saareke. Se koskettaa perheitä, esimerkiksi sisaruksia”, Sointu sanoo.
Hän toivoo, ettei Topin tai muiden päähenkilöiden odotettaisi täyttävän kaikkien ihmisten odotuksia.
”Tässä sarjassa oli tarkoituksena pilkkoa neurotyypillisille ihmisille perusasioita autismin kirjosta. Ei yhteen sarjaan saa sisällytettyä kaikkea.”
Topi Borgin mukaan hän on muuttunut ”psykologisesti täydellisesti” Kirjolla-sarjan myötä. Hänestä on tullut rohkeampi kuin aiemmin.
Osa Twitterissä kritisoineista oli myös sitä mieltä, että päähenkilöistä maalattiin ”stereotyyppistä ja lapsenomaista kuvaa”.
Tästä Sointu ei selkeästi ollut hyvillään.
”Kyllä todella toivon, ettei kukaan tule päivänvalossa sanomaan mulle, että veljesi on liian stereotyyppinen. Pistän kyllä nippuun sitten siinä kohtaa.”
Koska Topi ei ole sosiaalisessa mediassa, hän ei tiedä, mitä kaikkea sarjasta tai hänestä on puhuttu. Hänelle someksi riittää perheen Whatsapp-ryhmä. Siellä sovitaan esimerkiksi yhteisistä menoista, kuten laskiaispullakutsuista.
”Se on nykyään supervoima, jos ei ole somessa. Silloin on miltei koskematon”, Topi sanoo.
”Kuinka esimerkiksi terminaattori löytää Sarah Connorin? Hän menee puhelinkoppiin, ottaa puhelinlistan ja katsoo osoitteen. Nykyään kukaan ei edes tiedä, kuinka tehdä niin enää”, Topi jatkaa viitaten legendaariseen Terminaattori-elokuvan kohtaukseen.
Sointu on onnellinen siitä, ettei Topi ole esimerkiksi Instagramissa tai Twitterissä. Hänen mukaansa ihmiset varmasti tarkoittavat hyvää, mutta hän on saanut paljon ”hassuja viestejä”, joita Topille on haluttu lähettää.
””Minä olen täydellisesti kapitalistisen hypermodernin yhteiskunnan rahan orja.”
Tuoko some Topin mielestä esiin ihmisten negatiivisia puolia?
”C’moon, mistä syystä noitavainot olivat olemassa?”
Ainoa ihmiskuntaa muuttanut asia on teknologia, Topi selittää. Ihmiset eivät sinänsä muutu, mutta teknologia kyllä.
”Mistä syystä kuvittelet, että esimerkiksi cancel-kulttuuri on nykyään olemassa? Cancel-kulttuuri on hauskaa, kunnes se tapahtuu sinulle!”
”Se on muuten totta. Se on ihan totta!” Sointu komppaa.
Kuvausten jälkeen Topin arjessa ei ole tapahtunut valtavia muutoksia.
Sarjassa kävi ilmi, että hän rakastaa elokuvia. Niitä hän on katsonut elämänsä aikana yli 8 000. Harrastus on jatkunut, ja hän säästää taas seuraavia leffafestareita varten.
Säästämisessä auttaa se, että hän on saanut työpaikan.
Topi tekee kolmena päivänä viikossa viisi tuntia töitä samassa kaupassa, jossa hän oli töissä kuvausten aikana.
Tuloilla hän pystyy maksamaan vuokran ja laskut sekä kustantamaan elokuvafestivaaleilla käynnin, mutta esimerkiksi asuntosäästötilille palkasta ei jää säästettävää. Silti hän sanoo rakastavansa työpaikkaansa.
”Minä olen täydellisesti kapitalistisen hypermodernin yhteiskunnan rahan orja. Se on fakta. Kaikki ovat iankaikkisesti rahan orjia, koska ihmiskunta on kehittynyt liian pitkälle päästäkseen irti rahasta. Se on vain mahdotonta.”
Onko jokin muuttunut Topissa itsessään sarjan myötä?
”Psykologisesti olen muuttunut täydellisesti. Minusta on tullut rohkeampi ja aukinaisempi. Tuntuu siltä, että minä olen oppinut, ettei elämässä ole liian paljon pelättävää.”
Isosiskon mielestä on rohkeaa, kuinka Topi on uskaltanut olla haavoittuvainen.
”Haavoittuvaisuus on kirjaimellisesti aliarvostetuimpia supervoimia mitä on olemassa”, Topi sanoo ja jatkaa:
”Yksi niin sanotun myrkkymaskuliinisuuden peruspilareista on se, että haavoittuvaisuus on yhtä suuri kuin heikkous. Se on täysin väärin.”
Eikö Topi ihannoi hypermaskuliinisuutta?
”En tietenkään. Se on ollut ihmiskunnan hidastaja satojatuhansia vuosia. Toinen hidastaja on rasismi. Kuinka helppoa olisikaan ollut, jos kolonialistit olisivat saapuneet Afrikkaan ja sanoneet ’ota teknologia’. Wakandoja olisi kaikkialla nykyään Afrikassa”, Topi sanoo ja viittaa Marvel-sarjakuvien kuvitteelliseen teknologisesti kehittyneeseen valtioon.
Ihmiskunnan kehitystä analyyttisesti pohtiva Topi kävi lukion, mutta ei lähtenyt sen jälkeen akateemiselle alalle. Ei, vaikka Ylen vaalilähetyksistäkin tuttu isä Sami Borg on valtio-opin dosentti ja äiti lastenpsykiatri. Sointu taas ekonomi ja toiset kaksi siskoa väitöskirjatutkija ja kasvatustieteiden maisteri.
Miksi?
”Koska... Minä. Vihaan. Paperityötä. Paperityö on onnellisuuden syöpäsolu.”
Kuka?
Topi Borg, 29 vuotta.
Asuu yksin Tampereella.
Oli yksi päähenkilöistä autismin kirjolla olevista nuorista aikuisista kertovassa Ylen Kirjolla-seurantadokumentissa.
Harrastaa elokuvien katsomista, elokuvafestivaaleilla käymistä ja urheilua monessa muodossa.
Perheeseen kuuluu äiti, isä ja neljä sisarusta.
Työskentelee osa-aikaisena työntekijänä kaupassa.
