Miltä tulevaisuuden Helsinki näyttää?
Tätä kysymystä moni kaupungissa asuva nuori on pohtinut viime päivinä, kun Suvilahteen suunniteltu viihdekeskittymä, eli niin sanottu Mikko Leppilammen hallihanke, sai hyväksynnän Helsingin kaupungilta.
Suvilahti on tunnettu muun muassa kulttuuritiloista, tapahtumista ja skeittipuistosta. Vuodesta 2007 alueella on järjestetty myös Flow-festivaali. Ensi kesänä Flow järjestetään Suvilahdessa viimeisen kerran.
HS uutisoi viihdekeskuksen suunnitelman hyväksymisestä vappuviikon keskiviikkona. Saman päivän iltana Instagramissa alkoi levitä meemejä, joissa sarkastisesti riemuittiin, että esimerkiksi Putouksen sketsihahmot saavat lisää esiintymispaikkoja.
Viikon kuluttua aihe sai uutta tulta alleen, kun HS Vision toimittaja Niclas Storås kirjoitti esseessään, kuinka hallihankkeen kaltainen kaupunkisuunnittelu tuhoaa Helsingin. Myös HS:n Instagramissa alkoi vilkas keskustelu Suvilahdesta ja kaupunkikulttuurista.
”Kun tilaisi kulttuuria Wishistä”, kommentoi eräs Instagram-käyttäjä Suvilahden hallihanketta. Kommentilla on yli 500 tykkäystä.
Myöhemmin samana päivänä HS julkaisi Leppilammen haastattelun aiheesta, joka sekin keräsi kommentteja somessa. Jutussa Leppilampi kuvaili muun muassa, kuinka viihdekeskuksessa voisi järjestää bisneskonferensseja ja teknobileitä samoissa tiloissa.
”Siis ihan suoraan sanottuna vaan kauppakeskus on steroids”, kirjoittaa Instagram-tarinassaan Sara Särkkä, joka tunnetaan myös taiteilijanimellä Noitakallio.
Noitakalliolle Suvilahti on henkilökohtaisesti tärkeä paikka. Suvilahdessa hän ymmärsi, mitä hän oikeasti haluaa tehdä elämällään.
Noitakallio alkaa puhelimessa muistella vuosien takaisia ensihetkiään Suvilahdessa. Hänestä tuntui, kuin olisi astunut johonkin uuteen maailmaan. Paikassa oli ihan erilainen olemassaolon tyyli:
”Oli tosi vapauttavaa huomata, että mulla on oikeus ottaa tilaa. Tila voi olla mun oma vaikka se on ulkona.”
Suvilahdessa graffititaiteen tekeminen, punk ja hip hop -keikoilla käyminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen johti lopulta siihen, että Noitakallio jätti opintonsa kauppakorkeassa kesken ja pyrki Lahden Muotoiluinstituuttiin opiskelemaan. Hän päätti tehdä taiteesta ammatin ja ryhtyä yrittäjäksi.
”Niin, mä olen nyt yhteiskunnallisesti hyödyllinen. Mutta se vaati sen paikan, missä oli tilaa ja vapautta.”
Noitakalliota pelottaa, että nuoret ihmiset jäävät kotiinsa, eivätkä löydä samojen oivallusten äärelle kuin hän itse.
”Kuka haluaa olla koko elämänsä himassa?”
Jaakko Keso matkalla järjestämiinsä ulkoilmabileisiin.
Nuorten kaupunkilaisten puolesta huolissaan on myös toimittaja ja kaupunkiaktiivi Jaakko Keso. Hän on ollut mukana esimerkiksi Sompasaunan toiminnassa, järjestänyt ulkoilmabileitä ja dokumentoinut niitä.
”Joutomaat ovat katoava luonnonvara”, Keso sanoo.
Tapahtumat ja niissä toimivat yhteisöt ovat syventäneet Keson tunnesidettä Helsinkiin. Tyhjien tilojen ja joutomaiden kuuluisi hänen mielestään toimia kaupunkilaisten ”leikkikenttänä”, jossa voi harjoittaa kaupunkilaisten näköistä kaupunkikulttuuria.
Sellainen meininki toimii Helsingissä, Keso sanoo viitaten kansainvälistäkin huomiota herättäneeseen Sompasaunaan.
””Valttikortteja täällä ovat luonto ja tila, jossa voi tehdä kaikkia ihmeen Suomi-juttuja.”
Sompasauna on yhteiskäyttösauna, jonka ylläpito on hoidettu alusta asti kaupunkilaisten talkootyöllä. Vuonna 2015 se palkittiin Helsingin kulttuuritekona.
Keson mielestä Helsinki ei voi kilpailla muiden kaupunkien kanssa pilvenpiirtäjien koolla tai neonvalojen määrällä. Ylhäältä päin määritellyt, tietyn ehdoin toimivat viihdekeskukset saavat aikaan tunteen kuin olisi vieras omassa kotikaupungissaan, hän kuvailee.
”Valttikortteja täällä ovat luonto ja tila, jossa voi tehdä kaikkia ihmeen Suomi-juttuja.”
Perinteistä, kaupunkilaisten muovaavaa Helsinkiä rakastaa myös katukuvaaja Kasperi Kropsu, joka taltio elokuvamaisiin otoksiinsa esimerkiksi kaupungin arkkitehtuuria ja kivijalkakauppojen nostalgisia kylttejä.
Kropsun mukaan Helsinki muuttuu päivä päivältä rumemmaksi. Punavuoren, Töölön ja Kallion katuja kuvaava Kropsu kääntää uusille rakennuksille selkänsä. Tilanne muuttuu hänen mukaansa joka kuukausi.
”Välillä ahdistaa ja rintaa puristaa, kuinka Kalliostakin on alettu tekemään jotain postmodernia kaupunkia. Hyvä esimerkki on Siltasaarenkadun toimistorakennukset. Tämä alkaa muistuttamaan Espoota”, hän sanoo.
Katuvalokuvaaja toteaa, että kauniiden hetkien ikuistamisesta on tullut yhä vaikeampaa. Hänen mukaansa suositut kuvaajat eivät nykyisin edes innostu tulemaan Helsinkiin.
Suvilahti Event Hubia alusta asti vastustanut Korpsu kuvailee kaupungin rakennussuunnitelmia sieluttomiksi ja värittömiksi.
”Kai se jotain kapitalismia ja postmodernia jenkkimeininkiä on. Helsingistä yritetään ilmeisesti tehdä jotain Las Vegasia”, Kropsu sanoo.
Suvilahden uudistamisesta on uutisoitu jo vuosia. Ideaa Leppilammen tapahtumakeskuksesta vilauteltiin Helsingin Sanomissa jo toukokuussa 2020.
Miksi siis Suvilahdesta keskustellaan vasta nyt, kun kaupunki on jo päättänyt asiasta? Sitä kaupunkiaktiivit itsekin ihmettelevät.
””Raha meni tässäkin asiassa kulttuurin edelle.”
Noitakallio sanoo olevansa pettynyt median tapaan kertoa kaupungin rakennushankkeista. Uutiset ovat hänen mielestään olleet epäselviä ja yksipuolisia.
”Vähän niin kuin vaan, että tähän tulee nyt jotain upeaa ja uutta.”
Myös Keson korviin uutinen Suvilahdesta kantautui vasta vapun aikaan. Kaupungin rakennusprojekteja on niin paljon, että niissä on mahdotonta pysyä ajan tasalla, hän pohtii.
Kropsu epäilee, että Suvilahtea rakentamassa olleet asukkaat ovat tähän asti luulleet, että kaupunki on heidän puolellaan.
”Raha meni tässäkin asiassa kulttuurin edelle.”
Kropsun toive olisi, että Helsingissä osattaisiin arvostaa ”aitoja mestoja”, kuten Kauppatoria, joissa ihmiset voivat kokoontua ilman pääsymaksuja.
Hän toivoo, että kaupungin päättäjät näkisivät Helsingissä sen saman kauneuden, minkä hän näkee linssin läpi.
”Aukaiskaa silmät.”
Kasperi Kropsu on oululaislähtöinen katukuvaaja. Hän sanoo kuvaavansa Helsingin katuja lähes päivittäin.
