Viime viikon sana oli ehdottomasti Pillupäiväkirjat.
Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen nosti Ylen Pillupäiväkirjat-dokkarisarjan esille sosiaalisessa mediassa. Neliosainen sarja on julkaistu syyskuussa 2019.
Yleisradion rahoituksesta on puhuttu tänä keväänä, sillä kokoomuksella ja perussuomalaisilla on haluja leikata siitä.
Yleä käsitellään Säätytalolla käytävissä hallitusneuvotteluissa, ja viestintäasioista neuvottelevaa jaostoa nostettiin johtamaan perussuomalaisten Tynkkynen.
Perussuomalaisten johtoon kuuluva Tynkkynen nosti viime viikon torstaina Facebook-päivityksessään tikunnokkaan kaksi Ylen ohjelmaa: Pillupäiväkirjat ja Sinkut paljaana.
Perussuomalaisissa ajatellaan hänen mukaansa, että on ”huutava vääryys” käyttää verorahoja ”pillupäiväkirjoihin ja sinkkunaisiin paljaana”.
Lisäksi Tynkkynen kyseli viime viikolla Twitterissä, mitkä Ylen kanavat ja ohjelmat eivät ole ihmisten mielestä välttämättömiä.
Loppuviikosta Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila osallistui keskusteluun ja avasi Pillupäiväkirjojen rahoitusta. Hän kertoo Twitterissä, että sarja on maksanut Ylelle 2 500 euroa:
Twiittiketjussa hän jatkoi vielä, että sarjaa toteutettiin vuonna 2019 Ylen ja Suomen elokuvasäätiön rahoittamana osana Short Form -koulutusta. Hänen mukaansa tuotannossa oli mukana tuotantoyhtiö, jonka osuutta ei voi avata. Hän kuvaa summaa ”kohtuulliseksi kokonaisuudeksi.”
Osalle ihmisistä sarja siis symboloi sitä, mitä Ylen ei pitäisi tehdä. Miksi? Soitimme sarjan ohjanneelle Aino Sunille ja kysyimme.
”Haha, se on tosi hassua, koska tämähän on ollut Ylelle äärimmäisen edullinen ohjelma. Se on tosi kevyesti tuotettu.”
Sunin mukaan Pillupäiväkirjat toteutettiin muutaman ihmisen ”nyrkkipajameininkinä”.
”Sarja on tosi huono esimerkki siitä, että olisi jotenkin ylenkäytetty rahoja. Se on nostettu esimerkiksi siksi, koska nimessä on sana ’pillu’, joka on edelleenkin joillekin kovasti provosoiva niin kuin naisoletettujen genitaalit ovat yleisesti.”
Neliosaisen sarjan jaksot kestävät seitsemästä kymmeneen minuuttia. Niissä käsitellään päähenkilöiden kautta esimerkiksi vulvodynia-oireyhtymää, rodullistettujen deittailuelämää, muunsukupuolisten kehohäpeää ja penetraatiokeskeistä seksiä.
Pillupäiväkirjat on noussut tasaisin väliajoin esiin, kun Yleä kohtaan on esitetty kritiikkiä. Merja Ylä-Anttila käsitteli sarjaa myös helmikuisessa HS Vision haastattelussa.
”Jos joku kerrankin kävisi sisällön läpi, niin huomaisi, että kyseessä on erilainen ohjelma kuin nimestä voisi päätellä. Jälkikäteen voi keskustella, oliko se maailman paras nimi, mutta kaikki ei koskaan tykkää. Se on pieni pisara tässä meressä”, Ylä-Anttila sanoi HS Visiolle.
Myös sarjan ohjaajan mielestä viime päivien keskustelussa on näkynyt se, että moni kommentoija ei ole katsonut ohjelmaa. Hänenkin mielestään sarjaan oltaisiin voitu suhtautua eri tavalla, jos sillä olisi ollut jokin toinen nimi.
Suni ei kuitenkaan ei ymmärrä, miksi nimen olisi pitänyt olla erilainen.
”Ei tämä sarja ole vain feminististä provokaatiota, vaan kyse on ennen kaikkea seksuaaliterveyden edistämisestä ja vertaistuesta. Jos katsojalla on joitain huolia, niin hän voi huomata, että ne on ihan normaaleja ja niihin voi löytyä monessa tapauksessa apua.”
Idea sarjaan lähti Sunin mukaan siitä huomiosta, että parikymppiset naiset ja naisoletetut, joita yhteiskunta yliseksualisoi, ovat todellisuudessa se ryhmä, joka nauttii kaikista vähiten seksistä.
Etenkin, jos puhutaan naisten ja miesten välisestä seksistä, saavat parikymppiset naiset tutkitusti vähemmän orgasmeja kuin muut ihmiset keskimäärin saavat.
”Siinä oli sellainen kiinnostava rako, että miksi tämä on näin ja mihin se liittyy. Halusin tavoittaa nuoria naisia ja naisoletettuja ja jutella näistä teemoista heidän kanssaan.”
Nuorten naisten seksuaalisuus on häpeällistä samaan aikaan, kun se on haluttua ja himoittua. Näiden nuorten ihmisten elämässä näkyy se ristiriita, että mitä heiltä odotetaan ja mitä heiltä halutaan, Suni selittää.
Aino Suni ohjasi myös viime vuonna julkaistun Sydänpeto-elokuvan, joka sai kaksi Jussi-palkintoa. Jos Sunia pyydettäisiin tekemään sarjaan toinen kausi, suostuisiko hän?
”Joo! Siitä on ollut jotain puhettakin. Sitten kun pääsen tästä työsumasta, niin kiinnostaisi kyllä ehdottomasti. Ollaan ohjelmassa esiintyneiden henkilöiden kanssa puhuttukin, että heidän kanssaan voisi tehdä ’revisitedin’”.
Pillupäiväkirjojen ensimmäinen kausi onkin kerännyt tähän mennessä yli 600 000 katselukertaa eli kysyntää ainakin näyttäisi olevan.
