Euroopan merelliset reuna-alueet ovat talouskriisissä. Ensin Islanti ja Irlanti saivat apupakettinsa. Nyt vuorossa ovat Kreikka, Espanja, Kypros ja Slovenia. Italian, Portugalin ja Ranskankin julkisen sektorin vaikeuksista puhutaan.
Talouskriisi johtuu useista eri tekijöistä, joten myös sen ratkaisu vaatii monipuolisia keinoja. Etenkin maantieteellinen näkökulma ja tulevaisuudentutkimus voivat tuoda lisävaloa ja tarjota ratkaisumalleja.
Reuna-alueiden akuutti kriisi ei johdu pelkästään Euroopan keskusalueiden vetoavun heikkenemisestä vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Keskeinen syy on myös se, että Välimeren rannalla sijaitsevien Euroopan maiden kauppasuhteet Afrikkaan ja Lähi-itään kärsivät kansannousujen vuoksi. Etelä-Euroopan kauppasuhteet Välimeren taakse uhkaavat katketa samaan tapaan kuin Suomen idänkauppa Neuvostoliiton hajottua.
Kansannousujen yhtenä laukaisevana tekijänä on ollut ruoan hinta, joka yleensä noudattaa raakaöljyn hintakehitystä. Raakaöljyn hinta kasvaa pitkällä aikavälillä, koska öljy on rajallista ja sen kysyntä kasvaa. Levottomuudet öljyntuottajamaissa johtavat herkästi entistä suurempiin hintapiikkeihin.
Tämä on yksi tärkeimmistä ja vahvimmista tulevaisuutta ennakoivista trendeistä: olemme siirtymässä ensi kertaa 1900-luvun alun jälkeen vaiheeseen, jossa keskeisten raaka-aineiden hinnat kasvavat.
Seuraavaan talouskasvun pitkään aaltoon tarvitaan innovaatioita, joiden avulla luonnonvaroja voidaan hyödyntää tehokkaasti ja ympäristöä säästäen. On ratkaistava, miten vähemmästä saadaan enemmän. Luonnonvarojen markkinoille saamiseksi tarvitaan myös uudenlaisia logistisia ratkaisuja. Alueet, jotka tarttuvat tähän haasteeseen, voivat olla seuraavia voittajia.
Suomessa ja Pohjois-Euroopassa sekä niihin kytkeytyvillä arktisilla alueilla on runsaat luonnonvarat ja mineraalipitoinen maaperä, joten raaka-aineiden hintojen kasvu tukee näiden alueiden talouskasvua. Euroopan eteläisten reuna-alueiden kehitykseen öljyn ja luonnonvarojen kallistuminen vaikuttaa haitallisesti. Muutoksesta olisi kuitenkin etelässäkin haettava mahdollisuuksia.
Välimeren alueen historiassa esimerkiksi Kreikan kaupunkivaltioiden, kuten Ateenan, kukoistuskausien taustalla on ollut luonnonvarojen hyödyntäminen niin maanviljelyssä, kaivostoiminnassa kuin merenkulussakin.
Kestävä, kansakuntia elättävä osaaminen ei voi tulevaisuudessakaan olla vain "korvien välissä", kuten Suomen ja EU:n innovaatiopolitiikassa tunnutaan ajateltavan, vaan sen on etenkin reuna-alueilla liityttävä myös ympäristön ja maantieteen mahdollisuuksiin. Tärkeitä kilpailuvaltteja ovat esimerkiksi merellisyys ja meritiet Euroopasta muille markkina-alueille.
Suurella, pitkän aikavälin tuottoa etsivällä pääomalla on tapana hakeutua rajallisia luonnonvaroja hyödyntävään toimintaan muunlaisen hi-techin sijaan.
Tärkeintä mille tahansa maalle on tunnistaa luonnonvarojen merkitys. Siksi Euroopan ja Suomen kannattaisi liittoutua pinta-alaltaan maailman suurimman ja luonnonvaroiltaan rikkaimman valtion Venäjän kanssa. Tässä yhteistyössä pitäisi kehittää tekniikkaa ja logistiikkaa samaan tapaan kuin Euroopan yhdentymisen alkuaikojen hiili- ja teräsyhteisössä.
Nykyään Euroopan unioni tai euroalue on tuskin millekään maalle riittävä viiteryhmä. Suomelle keskeistä on kiinnittää huomio luontaiseen talousalueeseemme, Itämeren ympäristöön, johon pääosa Suomen viennistä nytkin suuntautuu. Näistä vientimme kohdemaista vain osa kuuluu euroon.
Lisäksi erityisiä mahdollisuuksia tarjoavat arktiset alueet ja niiden luonnonvarojen hyödyntäminen yhdessä Itämeren maiden kanssa. Suomi on jo nyt arktisen osaamisen suurvalta, ja yhteistyö muun muassa Saksan ja Britannian energia- ja teknologiayhtiöiden sekä valtioiden kanssa avaa monia ovia.
Etelä-Eurooppa puolestaan tarvitsee päivitetyn strategian yhteistyön tiivistämiseksi Välimeren alueella. Välimeren ja Lähi-idän maissa on öljyä ja kaasua ja Afrikassa myös muita arvokkaita luonnonvaroja, joiden hyödyntämisessä Etelä-Euroopan pitää olla vahvasti mukana. Näissä toiminnoissa liikkuu nytkin suurin ja talouskehityksen kannalta merkityksellisin raha.
Niin eteläisten kuin pohjoistenkin reuna-alueiden erityisiä kilpailuvaltteja ovat merellisyys ja meritiet Euroopasta muille markkina-alueille.
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja RD Aluekehitys Oy:n toimitusjohtaja.
- Pääkirjoitukset Seuraa
Kommentit