Pääkirjoitus    |   Kolumni

Päättääkö kirkonpolttaja tai terroristi sen, mitä voimme oppia historiastamme?

Oma henkilöhistoriamme, paikallisyhteisön voima ja kansakunnan tarina muodostuvat paitsi ihmisistä myös esineistä, tiloista ja tunteista, joilla on kullakin arvonsa – ja ne ovat osa meitä, kirjoittaa HS:n päätoimittaja Antero Mukka kolumnissaan.

Mitä jäi jäljelle? Tätä kysyttiin pääsiäispyhinä niin kaukana Syyriassa kuin täällä Suomessakin.

Syyrian hallituksen joukot vapauttivat sunnuntaina Palmyran muinaiskaupungin terroristi­järjestö Isisin vallasta. Kyse on Unescon maailmanperintökohteesta, jonka Isis-joukot valloittivat viime vuonna.

Isis ennätti tehdä muinaiskau­pungissa suunnatonta tuhoa räjäyttelemällä 2 000 vuotta vanhoja temppeleitä ja hautamuistomerkkejä. Maanantaina paikalle päässeet arkeologit arvioivat, että historiallisen kaupungin tuhot ovat pelättyä pienemmät. Unescon asiantuntija oli kuitenkin epäileväinen sen suhteen, ovatko kohteet entisöitävissä. ”Emme voi rakentaa uudelleen jotain, joka on hajotettu tomuksi”, Annie Sartre-Fauriat totesi.

Täystuho. Se on oikea sana kuvaamaan viime lauantai-illan rajua kirkkopaloa Ylivieskassa. Vuonna 1786 rakennetusta puukirkosta jäi jäljelle vain hiiltynyt raunio. Raju tulipalo levisi nopeasti, eikä edes arvokasta irtaimistoa ennätetty hakea turvaan.

Pääsiäisyössä ilmiliekeissä roihunnut ristikirkko oli näky, jota paikalliset tuskin unohtavat. Suru ja järkytys olivat käsin kosketeltavissa.

Keskiyöllä palopaikalla järjestettiin pääsiäismessu, johon otti osaa myös Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi. ”Kristillinen toivo ei milloinkaan häviä keskeltämme. Sitä ei voi tuli kuluttaa. Sitä ei voi kenenkään teot hävittää”, piispa muistutti savuavien raunioiden äärelle kokoontuneille ihmisille.

Palmyran maailmanperinnön loukkaajat olivat terroristeja, sekasortoa maailmaan kylväviä jihadisteja. Ylivieskan tuhotyön taustalla taas näyttäisi olevan yksittäisen ihmisen tragedia, eikä esimerkiksi poliittisesta motiivista ole viitteitä.

Yhtä kaikki, näistä pahoista teoista jää haavoja, joita joudumme yhdessä lääkitsemään.

”Korvaamaton aarre, minun kotikirkkoni, rauhoittumisen tyyssija.”

”Kotikirkko, jossa meidät on vihitty, kuten myös omat vanhempani.”

”Suuri murhe. Tuntuu sieluun.”

Ylivieskalaiset ovat kirjanneet tunteitaan muun muassa netti­adressiin, jossa kannatetaan entisen kaltaisen puukirkon rakentamista vanhoille perustuksille.

Kirkolla on selvästi sijansa ihmisten sydämissä. Arvorakennuksen kohdalla kyse on seinistäkin, mutta ennen muuta muistoista, joita yhteiseen pyhäkköön kytkeytyy. Ylivieskassakin kirkko ehti todistaa sodan ja rauhan ajat, kohdata kansalaisten ilot ja surut. Ihmisen elämän koko kaari, aina alkua ja päätepistettä myöten, on saanut sen suojissa sinettinsä.

Kyynelistä tuppaa jäämään muistijälkiä, olivat ne sitten luopumisen tuskan tai onnen kirvoittamia.

Oma rippikirkkoni oli Pellossa. Sieltä saattelin myöhemmin vanhempani. Riistaveden kirkko oli isovanhempieni matkanpää. Vuosaaressa vanhempi poikani pääsi ripille. Nuorempi poikani kastettiin Pyhän Kolminaisuuden kirkossa.

Missä Sinä olet kokenut omat merkitykselliset hetkesi?

Instituutiona kirkon asema ei ole tietenkään ennallaan. Seurakuntaan kuuluu meistä yhä harvempi. Yhteiskunta maallistuu ja moniarvoistuu. Valtavirta onkin enää vaihto­ehto muiden joukossa.

Tärkeätä on, ettemme menetä kykyämme tunnistaa asioita ja paikkoja, jotka ovat arvokkaita meille tai muille. Oma henkilöhistoriamme, paikallisyhteisön voima ja kansa­kunnan tarina muodostuvat paitsi ihmisistä myös esineistä, tiloista ja tunteista, joilla on kullakin arvonsa – ja ne ovat osa meitä.

Ylivieskan kirkon jälleenrakennus ja syyrialaisen muinaiskaupungin restaurointi – ne eivät kumpikaan ole tekoja, joilla kerran menetetty saataisiin takaisin. Ne ovat kuitenkin tärkeä viesti: emme saa antaa ­pimeyden voimille oikeutta määrittää puolestamme sitä, mitä haluamme oppia ja tuntea menneestä.

Helsingin Sanomat käynnisti lauantaina sarjan, jossa suuryritysten johtajia haastetaan pohtimaan, millaisena he näkevät Suomen ­sadan vuoden päästä. Sarjan aluksi Nesteen toimitusjohtaja Matti Lievonen kaipasi Suomeen avoimuutta maailman muutokselle.

Juuri tuota ennakkoluulottomuutta tämä aika meiltä vaatii. Selvitäksemme haasteesta tarvitsemme kivijalaksemme jaettuja kokemuksia: tunteen siitä, että meillä on jalkojemme alla perusta, jonka pohjalle uuttakin voi rakentaa.

Sata vuotta on tähän hyvä alku.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Pääkirjoitukset
  • Kolumnit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Suomi on Euroopan syrjivimpiä maita, osoittaa tuore EU-raportti – ”Tulos on selvä vahvistus siitä, että Suomessa on paljon rasismia”, sanoo yhdenvertaisuus­valtuutettu

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Riisitauti ei ole historian mörkö, vaan se vaanii sinua ja lastasi – d-vitamiinin laiminlyönti altistaa kohtalokkaille sairauksille, mutta ylärajatkin täytyy tuntea

      Tilaajille
    4. 4

      Alpakkatapahtuman järjestäjien pieni vale oli iso isku luottamukselle – On ankeaa, kun joutuu epäilemään motiiveja pörröisten eläinten paijaamisen taustalla

    5. 5

      New York Times: Trump herää puoli kuudelta katsomaan televisiota ja katsoo sitä neljästä kahdeksaan tuntia päivässä

    6. 6

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    7. 7

      Pyöräilykypärä pakolliseksi vai ei? Yhdysvaltalaistutkijan mukaan kysymykseen on vain yksi oikea vastaus

      Tilaajille
    8. 8

      Brexit-äänestäjille luvatut säästöt muuttuivat jo suuriksi kuluiksi, koska reaalitalous kärsii

      Tilaajille
    9. 9

      Jatkuvat keskeytykset tekevät meistä tyhmempiä kuin olemme – taistellaan yhdessä häiriökulttuuria vastaan

    10. 10

      Olga Romanoffista kaavailtiin prinssi Charlesin puolisoa – Tsaarin jälkeläinen ja suomalaista sukua oleva ruhtinatar esittelee nyt kotinsa ja sanoo: ”Kukaan ei välitä titteleistä pätkääkään!”

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    2. 2

      Olga Romanoffista kaavailtiin prinssi Charlesin puolisoa – Tsaarin jälkeläinen ja suomalaista sukua oleva ruhtinatar esittelee nyt kotinsa ja sanoo: ”Kukaan ei välitä titteleistä pätkääkään!”

      Tilaajille
    3. 3

      Näin sotesta tuli sekundaa, ja isot yritykset voittavat – professori Heikki Hiilamo kirjoittaa puheenvuorossaan, että Suomeen on tulossa nykyistä huonompi terveydenhoito

      Tilaajille
    4. 4

      Alpakkatapahtuman järjestäjien pieni vale oli iso isku luottamukselle – On ankeaa, kun joutuu epäilemään motiiveja pörröisten eläinten paijaamisen taustalla

    5. 5

      New York Times: Trump herää puoli kuudelta katsomaan televisiota ja katsoo sitä neljästä kahdeksaan tuntia päivässä

    6. 6

      Washingtonissa ei nykyään keskustella kuin yhdestä asiasta, kuinka kauan tämä voi jatkua? – Presidentti Trumpille on kuitenkin vaikeaa antaa potkut

    7. 7

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    8. 8

      ”Osakas laittoi kätensä hameeni alle” – Juristialan naiset kertovat kourimisesta, vähättelystä sekä syrjinnästä, ja vaativat häirinnälle loppua

    9. 9

      Maailmalla leviää ”sydäntäsärkevä” video nälkään sulalla maalla nääntyvästä jääkarhusta – National Geographicin kuvaaja kertoo itkeneensä kuvatessaan eläimen kärsimystä

    10. 10

      Suomi on Euroopan syrjivimpiä maita, osoittaa tuore EU-raportti – ”Tulos on selvä vahvistus siitä, että Suomessa on paljon rasismia”, sanoo yhdenvertaisuus­valtuutettu

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

      Tilaajille
    3. 3

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    4. 4

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    5. 5

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    6. 6

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    7. 7

      Kyykky on tämän hetken kovin hitti – Tätä Mariah Careyn kyykkyasentoa on vaikea päihittää, ja siksi fanit rakastavat sitä

    8. 8

      HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

    9. 9

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    10. 10

      Suomalaismies otti kuvaa Schwarzenegger-seinämaalauksesta, kun tämä ilmestyikin paikalle – Kuva julkaistiin Redditissä, aiheutti raivoa ja lopulta Arska itse ilmestyi nettiin kertomaan, mistä on kyse

    11. Näytä lisää