Pääkirjoitus    |   Kolumni

Toivottavasti palkasta ei tule uutta epätyypillistä

Työelämän kaikenlaisissa näyte- ja kokeilumalleissa tärkeää on edes jonkinasteinen turvallisuus, jota keskivertosuomalainen edelleen työelämältä hakee.

Muistatteko, kun käytettiin vielä ilmaisua ”epätyypillinen työsuhde”?

Ei siitä niin kauan ole – vielä edellisten hallitusten aikana tuo luonnehdinta livahti usein ministereiden puheisiin.

Ja jos muistatte, niin samaan aikaan puhuttiin myös halventavasti ”paskaduuneista”. Tällä viitattiin huonosti palkattuun ja huonoilla työehdoilla tehtyyn työhön. Termin lanseerasi Eetu Viren vuonna 2006 Ylen A-talkissa, ja se jäi vuosiksi elämään.

Vähän noita halveksittuja töitä parempi, usein esillä ollut työn määritelmä oli myös ”pätkätyöt”. Joskus oli aika, jolloin oli oikeasti vähän outoa, jos ei saanutkaan nopeasti vakituista työsuhdetta.

Näitä edellisiä työn muotoja teki usein porukka, jota kutsuttiin ”prekariaatiksi” hiukan proletariaatin tapaan. Prekariaatti oli 2000-luvun alkuvuosina se ryhmä ihmisiä, joiden olo työelämässä oli kaikilla tavoin epävarmaa, esimerkiksi työsuhteiden lyhyen keston ja tulojen epävarmuuden vuoksi.

Luultavasti lama on romuttanut kaikki nämä tavat puhua työstä. Nyt on jäljellä ollut enää kysymys, miksi työtä ei ole. Ja tällä viikolla onkin kohistu jo siitä, pitääkö työstä ylipäätään enää maksaa palkkaa.

Suurin osa suomalaisista työssä käyvistä ihmisistä on edelleenkin hyvin normaaleissa työsuhteissa, hyvin normaaleilla työehdoilla.

Näin on, vaikka työelämän murroksesta on rummutettu jo yli vuosikymmen.

Eri tavoilla laskettuna saadaan erilaisia tuloksia siitä, kuinka suuri epätyypillistä työtä tekevien osuus on kaikista työssä käyvistä. Heidän määränsä varmasti myös kasvaa, vaikkakin yllättävän hitaasti, eikä epätyypillinen työsuhde sinällään ole enää kirosana.

Työn uutta kuvaa muotoillaan ­monella taholla. Ne, jotka muilta töiltään ehtivät, pohtivat työelämän murrosta ja käyvät voimaantumassa uusi työ -tyyppisissä seminaareissa. Niissä puhutaan intohimon merkityksestä työssä, oman polun löytämisestä ja syvään hengittelystä.

Aivan toisaalla, erilaisissa kabineteissa, puhutaan niistä raameista, jotka määrittelevät työelämää, sen ehtoja ja palkkausta.

Noista kabineteista pullahti tiistaina hallituksen ehdotus niin kutsutusta työnäytepalvelusta, osana laajempaa työllisyyspakettia. Se tarkoittaa, että työntekijä pääsisi näyttämään osaamistaan työnantajalle, mutta ilman työsopimusta ja tietenkin palkatta.

Vähän huono sattuma oli, että samaan aikaan varsinkin kulttuurin parissa työskenteleviä kuohutti opetus- ja kulttuuriministeriön ainakin kahdelle taiteilijalle lähettämä pyyntö ilmaisesta työstä. Ministeriö erehtyi pyytämään heitä livepiirtämään kaksipäiväiseen ministeriön ja ­Unescon järjestämään seminaariin. Palkkana olisi ollut lounas – ja ­tietysti näkyvyyttä omalle taiteelle.

Vahinko tapahtui, taiteilijat nostivat asian julkisuuteen, eikä enää auttanut, että opetusministeriö kiirehti nopeasti selittämään asiaa tietokatkokseksi. Sitä se ei tietenkään oikeasti ollut, ja niin syntyi taas uusi työelämän palkkakäsite: julkinen näkyvyys. Tee meille töitä, saat näkyvyyttä, ja ehkä urasi sitä kautta etenee ja saat taas lisää hommia. Esimerkkejä ilmaistyön pyytämisestä löytyi nopeasti lisää.

Työnäytepalvelusta hallitus lupasi kertoa lisää ensi maanantaina. Alustavien tietojen perusteella ajatus ei vaikuta kehuttavalta, mutta ei kannata tuomita etukäteen yhtään keinoa, jolla työpaikkoja mahdollisesti luotaisiin lisää.

Usein vaikeinta on juuri todistaa osaamisensa, kun työnantaja ei suostu raottamaan ovea tuntemattomalle kyvylle. ­Varsinkin ensimmäisen työpaikan saamista työnäyte voisi auttaa.

Tällaisessa systeemissä työnantajan vastuu olisi kuitenkin suuri. Eniten epäilystä herättää se, että työntekijä huomaisi tekevänsä ­pätkän verran ilmaista työtä, vailla mitään sitoumusta pestin jatkosta tai oikeasta työsopimuksesta. Ja sitten otetaan taas seuraava näyte­työläinen.

Näkyvyys ei sekään kelpaa maksuvälineeksi ruokakaupan kassalla. Palkasta ei saa tulla uutta epä­tyypillisyyttä. Työelämän kaikenlaisissa näyte- ja kokeilumalleissa tärkeää on edes jonkinasteinen turvallisuus, jota keskivertosuomalainen edelleen työelämältä hakee. Riskinottajia ja huolettomia on ­meissä työikäisissä kuitenkin vielä vähemmistö.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Pääkirjoitukset
  • Kolumnit
  • Päivi Anttikoski
  • Työelämä

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      Taksinkuljettaja törmäsi tahallaan pyöräilijään kevyen liikenteen väylällä Espoossa – jyräsi vielä kaatuneen pyöränkin

    3. 3

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    4. 4

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    5. 5

      Facebookin ex-johtaja ja muut sosiaalisen median kehittäjät myöntävät luoneensa hirviön, jota he eivät osaa pysäyttää: ”Kukaan ei pysty enää keskittymään”

    6. 6

      Paljastava pukeutuminen on häirintää

    7. 7

      Tuntemattoman sotilaan räjähdyskohtaus rikkoi Guinnessin maailmanennätyksen – saavutus huomattiin ulkomaillakin

    8. 8

      Walesilainen lammasfarmari äänesti brexitin puolesta, mutta nyt EU-ero vaarantaa koko elämäntyön: ”En koskaan halunnut kovaa brexitiä”

    9. 9

      Ihminen tarttuu herkkuihin, kun elämä kaatuu päälle – ”Tunnesyöminen” on yleinen ilmiö, mutta sen voi saada kuriin yksinkertaisilla keinoilla

      Tilaajille
    10. 10

      Sinnikäs tee se itse -henkilö kiinnittelee aidonnäköisiä liikennemerkkejä Mellunmäessä – ”En ymmärrä yhtään”, hämmästelee kaupungin työntekijä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    4. 4

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    5. 5

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    6. 6

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    7. 7

      Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

      Tilaajille
    8. 8

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    9. 9

      Järjestäjän Facebook-kirjoitus osoittaa: Töölöntorin alpakka­tapahtumalla haluttiin viedä huomio pois 612-kulkueesta ja saada se siirtymään muualle

    10. 10

      Kiinalaismedia: Hurjia selfie-kuvia harrastanut mies putosi pilvenpiirtäjästä ja kuoli

    11. Näytä lisää