Asunnottomuus lisää rikoksen uusimisen riskiä

Vankilasta ja yhdyskuntaseuraamuksesta vapautuvien etu olisi mahdollisimman pian sopeutua takaisin yhteiskuntaan. Asunnottomuus kuitenkin uhkaa yhteiskuntaan kiinnittymistä. Sopeutumisen esteitä ovat myös muun muassa henkilöllisyystodistuksen puuttuminen sekä vaikeudet kotivakuutuksen ja työn saamisessa.

Vankilasta vapautuvista yli puolet joutuu viiden vuoden kuluessa takaisin vankilaan tai suorittamaan yhdyskuntaseuraamusta, esimerkiksi yhdyskuntapalvelua tai valvontarangaistusta. Heistä noin 90 prosenttia tekee vankilaan tai yhdyskuntaseuraamukseen johtavan uuden rikoksen vuoden kuluessa vapautumisestaan ja noin 25 prosenttia jo ensimmäisen kuukauden aikana.

Ensimmäiset päivät vapautumisen jälkeen ovat tärkeitä tulevaisuuden suunnan kannalta. Jos vapautuminen on suunniteltu hyvin jo ­vankilassa, riski uusintarikollisuuteen ja muihin ongelmiin vähenee. Vapautta edeltävän valmistelun tärkeyttä ei voikaan liikaa korostaa.

Noin viidennes vankilassa olevista ja yhdyskuntaseuraamusta suorittavista on ilman asuntoa tai tila­päisten asumisratkaisujen varassa. Vuonna 2015 vankilasta vapautui noin 5 200 vankia ja yhdyskuntaseuraamuksen suoritti noin 3 900 ihmistä.

Asunnottomuus tutkitusti lisää uusintarikollisuuden riskiä. Tämän vuoksi vapautumisen jälkeistä aikaa koskevassa suunnitelmassa tulisi nykyistä paremmin huomioida tuomitun asuntotilanne. Tähän kokonaisuuteen liittyy myös henkilöllisyystodistuksen puuttuminen vankilasta vapautuessa: lukuisten siviiliasioiden hoitaminen muuttuu vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi ilman henkilöllisyystodistusta.

Erityisen tärkeää on tehdä kokonaisvaltaista sosiaalityötä jo rangaistusaikana yhteistyössä Rikosseuraamuslaitoksen ja vangin kotikunnan kanssa. Näin voidaan turvata vapautuvan ihmisen arjen perusta, jolloin riski rikolliseen tai päihdekeskeiseen elämäntyyliin pienenee. Rikosseuraamuslaitoksen tulisikin pyrkiä siihen, ettei yksikään vanki vapautuisi asunnottomana tai ilman henkilöllisyystodistusta.

Maksuhäiriömerkinnät vaikeuttavat asunnon saamista. Syksyllä 2015 jo lähes kymmenesosalla aikuis­väestöstä oli vähintään yksi maksuhäiriömerkintä. Vaikka ihminen olisi vankilasta vapautuessaan päässyt tuetun asumispalvelun piiriin ja saanut raha-asioitaan hoidettua, ­tilanne voi hankaloitua, kun vakuutusyhtiöt eivät myönnä maksu­häiriöiselle kotivakuutusta. Vuokra-asunnon saamiseen vaaditaan yleensä kotivakuutus.

Vakuutuksen tai muun sopimuksen tekemisen yhteydessä tilanteita tulisikin harkita tapauskohtaisesti. Lisäksi tulisi kehittää sellainen huoneistoturvavakuutustuote, joka antaisi vuokranantajille mahdollisuuden ottaa asunnolle riskivakuutuksen. Vuokranantajan turva paranisi, ja parhaimmillaan vuokralle tarjottavien asuntojen määrä lisääntyisi.

Merkittävä osa rikostaustaisista on työttömänä ennen rangaistusta. Noin joka kymmenes vanki ei ole koskaan ollut työelämässä. Kyselytutkimuksissa 85 prosenttia vangeista on kuitenkin ilmoittanut tuntevansa itsensä työkykyisiksi.

Monet tutkimukset osoittavat, ­että rikostaustaisen ihmisen on usein vaikeaa kiinnittyä työmarkkinoille ilman tukea. Työllistyminen kuitenkin tukee arjen hallintaa ja asumisen onnistumista sekä vähentää vankeudesta johtuvaa leimaa.

Työllistyminen avoimille työmarkkinoille tapahtuu usein par­haiten niin sanottujen välityömarkkinoiden kautta. Rikostaustaisten mahdollisuuksia palkkatuettuun työhön tulisikin parantaa. Työ- ja elinkeinoministeriön sekä Kunta­liiton pitäisi toimia työllistymisen ­esteiden purkamiseksi.

Uusintarikollisuuteen voidaan vaikuttaa ja ihminen voi muuttua, jos hänelle annetaan mahdollisuus ja yhteiskunnan tuki. Rikostaustaisille tulee olla tarjolla riittävästi ­asumisen sisältö- ja tukipalveluita, päihdehuolto- ja mielenterveys­palveluita sekä työllistymistä tukevia toimia, jotka sovitetaan yhteen kunkin elämäntilanteen ja tarpeiden mukaan.

Riittävillä asumisen ja kuntoutuksen tukitoimilla ennaltaehkäistään uusintarikollisuutta ja lisätään yhteiskunnallista turvallisuutta.

Markku Rautiainen ja Olli Kaarakka

Rautiainen on Joensuun seudun ­nuorisoasuntoyhdistyksen puheen­johtaja ja hän työskentelee Joensuun yhdyskuntaseuraamustoimistossa.

Kaarakka on Kriminaalihuollon tuki­säätiön asumispalvelupäällikkö.

Kirjoittajat toimivat myös Vapautuvien asumisen tuen verkostossa (VAT).