Suremiselle ei pitäisi asettaa odotuksia – se on paljon enemmän kuin työ, johon tartutaan

Suomalainen suru on usein sanatonta ja salattua.

21.8.2016 2:00 | Päivitetty 21.8.2016 8:39

Neljä vuotta sitten olin puolisoni sukulaisen hautajaisissa. Niissä saateltiin ihmistä, jota en ollut koskaan tavannutkaan. Nainen oli elänyt pitkän elämän, ja häntä muisteltiin lämpimästi.

Omaksi yllätyksekseni itkin kuin Niagara koko toimituksen ajan. Jälkikäteen tajusin, että itkin tietysti aiemmin menettämiäni läheisiäni ja pelkoani tulevista menetyksistä. Hyvissä juhlissa tunnelma tarttuu. Jossain mielen syövereissä ollut suru pyrki esiin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?