Pääkirjoitus

Elokuvatuotantomme rahoituksesta päättää kourallinen säätiöissä toimivia ihmisiä. Tuotantopäätökset tehdään enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti ja liian lyhyellä aikavälillä. Keskittyminen on tehnyt karhunpalveluksen koko suomalaiselle dokumenttielokuvatuotannolle. Elokuvatuotanto liian harvoissa käsissä

Tilaajille

Näyttää todennäköiseltä, että Suomi ennemmin tai myöhemmin liittyy Euroopan yhteisöön. Kasvava kilpailu ja yhteistyö asettavat uusia haasteita myös joukkotiedotukselle. Valtiovalta on tiedostanut tämän. Parlamentaarinen komitea on selvittänyt resurssien tarvetta ja suositellut suurta määrärahojen lisäystä audiovisuaalisen kulttuurin tarpeisiin.

Tavoitteena on tuotannon määrärahojen viisinkertaistaminen muutaman vuoden sisällä. Koulutusta tehostetaan ja erityisesti keskiasteen koulutus saa kasvavan osuuden valtion kassasta. Komitean työ on jo tuottanut tuloksia, audiovisuaaliselle kulttuurille on myönnetty uusia varoja. Joskaan varat eivät vielä vastaakaan komitean suosituksia, on suunta kuitenkin oikea.

Merkittävistä investoinneista huolimatta kotimainen elokuva on taloudellisesti kriisissä. Katsojamäärät ovat vähäiset. Elokuvayhtiö toisensa perästä joutuu konkurssiin. Itse asiassa voisi todeta, ettei yhdenkään suomalaisen tuotantoyhtiön toiminta perustu vakaalle taloudelliselle pohjalle.

Elokuvan kriisille on useita syitä; yksi niistä on tuotantojärjestelmässämme olevat puutteet eli millä tavalla käytämme henkisiä ja taloudellisia resurssejamme. Seuraavassa keskityn dokumenttielokuvan tuotannon vaikeuksiin.

Dokumentti- elokuva on vaikuttaja

Aikakausien ja kulttuurien tallentajana dokumenttielokuvat ovat korvaamattomia. Jälkimaailmalle säilyneet elokuvanpätkät esimerkiksi valkoisen armeijan marssista Helsinkiin vuodelta 1918 tai Soutustadionin missikisoista 1930 ovat ainutlaatuisia tilaisuuksia tavoittaa valkokankaalla henkiin heräävää historiaa.

Luontoelokuvilla on tunnetusti suuri katsojasuosio ja ne auttavat ihmistä ymmärtämään luonnon tärkeyttä. Elokuvat islamilaisuudesta, avaruuden tutkimuksesta tai apartheidista laajentavat maailmankuvaamme ja antavat perusteita käsityksillemme ympäröivästä todellisuudesta.

Dokumenttielokuva tavoittaa suurimman katsojakuntansa television välityksellä. Lisäksi Valtion av-keskuksen ja Suomen elokuvakontaktin kautta on mahdollista lainata elokuvia muun muassa koulujen, päiväkotien, kansalaisjärjestöjen ja kirjastojen käyttöön. Näiden levittäjien yhteenlaskettu yleisömäärä on noin 2,5 miljoonaa katsojaa. Molemmat levittäjät joutuvat toimimaan riittämättömien määrärahojen ehdoilla. Vaikutukset näkyvät esimerkiksi levityskopioiden määrän vähäisyytenä ja rajallisina mahdollisuuksina laajentaa elokuvavalikoimaa tai markkinoida videoita uusien katsojaryhmien tavoittamiseksi.

Televisiotoiminta kustannetaan lupamaksuilla. Valtion av-keskus saa rahoituksensa opetusministeriöltä, samoin Suomen elokuvakontakti, jonka toiminnan tukemiseen osallistuvat lisäksi Suomen elokuvasäätiö ja Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK.

Elokuvan tuotantoon tarvittavat varat jakaa kaksi säätiötä: Suomen elokuvasäätiö ja AVEK. Dokumenttielokuvan tuotanto ei perustu kuluttajien - esimerkiksi lipputuloin - ohjaamiin markkinoihin. Ne jotka päättävät, mitä tuotetaan, eivät edusta elokuvayleisöä vaan pientä ja valikoitua piiriä.

Kukaan ei ota henkilökohtaista vastuuta

Tuotantoyhtiöille myönnetään varoja yhteen tuotantoon kerrallaan; usein päätös saadaan vain muutamaa kuukautta tai viikkoa ennen suunniteltua kuvauksiin ryhtymistä.

Usein ehdotus pannaan pöydälle kerran tai useammin ilman perusteltua syytä - säätiöiden päätöksentekijäthän eivät ole vastuussa aikatauluista tai tuotantosuunnitelmista. Osa päätöksistä siirtyy tuotantolautakunnilta säätiöiden hallituksille, joissa ne jälleen voidaan panna pöydälle. Vastuuta tuotannon kokonaissuunnittelusta ei anneta tuotantoyhtiöille.

Kokonais- suunnittelu on mahdotonta

Tuotantopäätökset tehdään niin pienellä aikavälillä, että niiden puitteissa on mahdotonta tehdä yrityksen kannalta rationaalisia päätöksiä resurssisuunnitelmista, yhteistuotannoista tai pitkän aikavälin investoinneista.

Koska säätiöt eivät suostu osallistumaan saman yhtiön usean tuotannon yhtäaikaiseen rahoitukseen, ovat ohjaajat, tukea saadakseen, pakotettuja perustamaan omia yhtiöitään. Tästä ovat kärsineet erityisesti nuoret ja aloittelevat taiteilijat. Kokemattomuus anomusten teossa, budjettien laadinnassa ja palkkojen ja sosiaaliturvamaksujen laskennassa on toiminnalle vahingoksi. Niihinkin tuhlautunut aika olisi ollut paremmassa käytössä taiteellisessa työssä.

Säätiöt eivät tähän saakka ole hyväksyneet kustannusarvioissa katetta tai realistisia hallintokuluja. Säästöt budjetissa ilmoitetuista tuotantokustannuksista ovat säätiöille olleet "ansaitsemattomia voittoja", jotka on vaadittu maksettavaksi takaisin. Taloudellista liikkumavapautta ei ole nimeksikään, ja kaikki taiteelliset kokeilut on tehtävä säätiöiden ehdoilla. Toiminta on tehty kannattamattomaksi, ja alan kehitystä on siten systemaattisesti heikennetty. Säätiöiden päättävät elimet ovat mielellään puhuneet tuottajien aseman vahvistamisesta, mutta elokuvayhtiö toisensa perästä on pikemmin sääntönä kuin poikkeuksena tehnyt konkurssin.

Ala ei tarjoa jatkuvaa ja riittävää toimeentuloa; useat elokuvatyöntekijät siirtyvät toisiin töihin. Supistetut tuotantomäärärahat tarkoittavat usein sitä, että työntekijöiden palkat maksetaan epäsäännöllisesti. Usein säätiöt eivät hyväksy Suomen elokuva- ja videotyöntekijäin liiton sopimuksessa määriteltyjä palkkoja. Säätiöt, joiden tulisi tukea taiteilijoita, ovat tehneet lyhytnäköisellä asenteellaan elokuvayhtiöihin karhunpalveluksen juuri alan yksittäisille työntekijöille.

Konsensus hävittää luovuuden

Suomessa on nykyisin selvää tahtoa lisätä yhteyksiä muuhun Eurooppaan. Säätiöt ovat myöntäneet varoja yhteistuotantoihin useiden maiden kanssa päämääränään kansainvälistyminen. Heikkous on kuitenkin se, että varoja on myönnetty oikullisesti ja hyvin lyhyellä varoitusajalla. Näin säännöllisen ja suunnitelmallisen yhteistyön mahdollisuuksia dokumenttituotannossa on vaikeutettu. Ulkomaiset televisioyhtiöt työskentelevät pitkäjännitteisten tuotantosuunnitelmien puitteissa, ohjelmalinjat päätetään vuosien perspektiivillä. Kansainvälinen yhteistyö toisi hyvin todennäköisesti suomalaiseen elokuvatuotantoon myös kaivattuja lisäresursseja.

Johtopäätös on, että elokuvan kriisi ei johdu yksinomaan pienistä taloudellisista resursseista, vaan niiden tehottomasta käytöstä. Arvomaailmamme muotoutumiseen vaikuttaa suuressa määrin audiovisuaalinen kulttuuri. Televisio ja elokuvat kertovat mikä milloinkin on muotia ja ajankohtaista: kuinka pukeutua, mistä keskustella ja mitä mieltä mistäkin olla. Television vaikutuspiiri ulottuu kaikkiin ikäryhmiin ja kattaa alueellisesti koko maan; sen kulttuurinen vaikutus suomalaisuuteen on merkittävä. Nyt olisi korkea aika - yhdistyneen Euroopan ja sen massiivisen kulttuuritarjonnan lähetessä - aloittaa vakavasti keskustelu kotimaisen elokuvatuotannon järjestämisestä. Keskustelun avaamiselle on nyt valmiutta myös säätiöiden päättävissä elimissä.

Mikael Wahlforss

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    3. 3

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    4. 4

      Helsinki-Vantaan lentokenttä meni sekaisin: Laukkujensa etsijöitä kehotettiin tiistaina lähtemään pois ja palaamaan aamulla asiaan

    5. 5

      Egyptiläinen laulajatar söi musiikkivideolla banaania alusvaatteissaan – tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan siveettömyydestä

    6. 6

      Erikoisen ”tappaja-ankan” fossiili löytyi Mongoliasta – dinosaurus oli niin erikoinen, että tutkijat epäilivät otusta väärennökseksi

    7. 7

      Väitteet siitä, että presidenttipari ei kutsunut Linnan juhliin kulttuuriväkeä, ovat totaalista hölynpölyä

    8. 8

      Äärimmäisen vaikean My Summer Car -pelin suomalainen tekijä ansaitsi yli puoli miljoonaa euroa – Hittipeli on ”käytännössä tyhmää sekoilua kännissä”

    9. 9

      Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

    10. 10

      #Metoo-kampanja voi lannistaa ujot ja kokemattomat pojat

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      #Metoo-kampanja voi lannistaa ujot ja kokemattomat pojat

    3. 3

      Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin – Mutta miksi ohjus­kohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalais­sotilaita?

      Tilaajille
    4. 4

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    5. 5

      Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

    6. 6

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    7. 7

      Vuosikymmeniä paraatipaikalla polkuhintaan kirjoja myynyt antikvariaatti kaatui Helsingin kaupungin vuokran­korotuksiin – ”Olemme pelanneet tähänkin asti minimikatteella”

    8. 8

      Ensin Vantaa kaatoi tonnikaupalla lasten ruokaa roskiin, nyt kaupunkilaiset maksavat siitä miljoona euroa – ”Käsittämätön virhe”, luonnehtii poliitikko

    9. 9

      Mielikuva automarketissa ravaavasta ”prisma­perheestä” lykkää lapsen­tekoa – kolme–nelikymppisten ruuhka­vuodet pakkautuvat yhä lyhyempään jaksoon

    10. 10

      Suomalaismies vaati Googlelta 120 000 euron korvauksia henkisestä kärsimyksestä, kivusta ja särystä, mutta joutui itse maksajaksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    4. 4

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    5. 5

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    6. 6

      HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

    7. 7

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    8. 8

      Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

      Tilaajille
    9. 9

      Järjestäjän Facebook-kirjoitus osoittaa: Töölöntorin alpakka­tapahtumalla haluttiin viedä huomio pois 612-kulkueesta ja saada se siirtymään muualle

    10. 10

      Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

      Tilaajille
    11. Näytä lisää