Pääkirjoitus    |   Vieraskynä

Sairas terve urheilu

Tilaajille

(Korjattu versio) Saimme äsken juhlia Suomen jääkiekkoilun ensimmäistä maailmanmestaruutta. Samalla pitkäaikainen kansallinen neuroosimme, heikko itsetuntomme, koki äkillisen parantumisen. Olemme kansakuntana taas valmiita luottamaan omaan tuntemiseemme.

Pelkästään Helsingissä satatuhatta ihmistä koki kaduilla ja toreilla kansallisen heräämisen. Politbyroo pääministeri Paavo Lipposesta kansallisfilosofi Esa Saariseen juhli kansan mukana tuoden karnevaaliimme oman sikaenergiansa ja runebergiläis-topeliaanisen tulkintansa: "Joukkuepelaamiselle rakentuvan kypsän kansallisen identiteetin läpimurto." Tuskin koskaan on kansa yhteiselimistönä kokenut yhtä yhdistävää tapahtumaa. Poliitikot, tutkijat, bisnesmaailma, kirkko, pyhä perhe, kaikki mukana. Postmodernistien pirstaleinen maailma eheytyi urheilussa yhdessä yössä kansalliseksi heräämiseksi. Suomen tauti on voitettu kanta!

Urheilu ei kuitenkaan aina herätä uskoa ja toivoa. Terveyden sijaan se luokin sairautta, joka ilmenee paitsi urheilun myös yleisinhimillisten arvojen ja ihanteiden vääristyminä. Urheilun lähihistoria antaa urheilun patologisesta puolesta, sairaasta luonteesta, vakuuttavia esimerkkejä.

Olympiaosanottaja Brigitte Berendok paljastaa kirjassaan Doping - kultaa, kunniaa, kurjuutta, miten kokonainen yhteisö sairasti urheilussaan joukkospykoosiaan. Itäisen Saksan, entisen DDR:n, urheilun sairaskertomus on korutonta luettavaa: urheilulääkärit ja tiedemiehet luomassa perverssiä "ruumiin kulttuurin" tiedettä, joka pitää parhaimpana saavutuksenaan sitä, että murrosikäiset tytöt pumpataan täyteen mieshormoneja.

Dopingiin koulutetut valmentajat tekevät hormoneja syöttäessään valmennettavilleen vain sen, mikä heidän tehtäviinsä kuuluu kunnon sosialistisina kansalaisina. Sadat dopatut urheilijat - joukossa kymmenittäin olympiavoittajia - yhtäältä kokevat olevansa systeemin uhreja "pakotettuina dopingiin", toisaalta yhä elävät psykoosiaan kieltäen koskaan käyttäneensä doping-aineita.

Ja lopuksi valtion päämiehet ja urheilujohtajat, jotka loivat infrastruktuuriset edellytykset hormonien käytön turvavaltioon, salasivat kaiken ja kutsuivat valtiotaan "Saksan demokraattiseksi tasavallaksi".

Sairasta, eikö totta. Mutta kuinka on mahdollista, että kokonainen kansakunta vaipuu yhteisölliseen psykoosiin? Saksan kansallista tautiako?

Pikemminkin sitä samaa sairautta, jota myös suomalainen urheilumaailma sen terveen puolen rinnalla sairastaa tänään. Vai eikö urheilussamme toteudukaan todellisuuden harhaista omistamista, joka ilmenee kansalaisten keskuudessa urheilua koskevien ajattelutapojen lähes totaalisena yhdenmukaisuutena, urheilun asettamisena pyhän asemaan?

Entä erehtymättömäksi julistautuvaa kehitysuskoa, joka ilmenee käsityksenä urheilusuoritusten jatkuvan parantamisen ja sitä tukevan teknologisen "asevarustelun" välttämättömyydestä, joita perustellaan lisäksi nationalistisilla hyveillä? Entä ihmisen esineellistämisen käytäntöjä, jotka pohjimmiltaan toteuttavat usein samoja peruslähtökohtia ja arvoja kuin DDR:n totaalinen urheilijatuotantoteollisuus - tosin hienovaraisemmin ja varmemmin?

Ei tietenkään tule asettaa suomalaisen urheilumaailman ja aikaisemmin syvästi kunnioittamamme "urheilumahdin" perusarvojen välille yhtäläisyysmerkkiä. Silti on paikallaan kysyä, olemmeko mekään urheilulliselta mieleltämme täysin terveitä.

Aivan kuin DDR:ssä näytämme mekin varjelevan salaisuuksiamme. Pystytämme ihmisyysidentiteettimme ja oman tuntemisemme eteen omaa "berliininmuuriamme".

Emme vieläkään uskalla kohdata suomalaista doping-historiaa, vaikka useat urheilijat ja urheilulääkärit myöntävät 1970-luvun menestyksen rakentuneen osaltaan suomalaisen urheilulääketieteen "taitotietoon". Jopa siinä määrin, että kirjassa Suomalainen doping todetaan urheilulääkäri ja -tutkija Markku Alenin suulla Suomen voittaneen vuosina 1976-1984 ainakin 13 kesäolympialaisten mitalia dopingin avulla.

Emme myöskään tunnista itsessämme sitä vallan mikrofysiikkaa, joka tänään rakentaa yksittäisiä urheilijasubjekteja sofistikoituneemmin kuin mikään poliittinen ideologia: koululaitos, armeija, tiedotusvälineet, urheilujärjestöt ja ennen kaikkea rahan urheilu jatkavat urheilumme suurta nationalistista kertomusta, jossa urheilijalle on varattu liberalistisen sankarin toiverooli. Siinä matkataan suomalaisen urheilijatuotannon merkkituotteena kansainvälisillä kilpa- ja bisneskentillä, ja tehdään tämä messiaaninen työ aivan omin päin ikään kuin sisäisen kilpailuvietin ohjaamana.

Suomalaisessa urheiluelämässä vallitsevat sosiaalipatologiset ulottuvuudet ovat myös eräällä ratkaisevalla tavalla samanlaisia edesmenneen urheilun supervallan kanssa. Emme hahmota urheiluyhteisömme vääristyneimpiäkään epäkohtia oireiksi yhteisöllisestä sairaudestamme, vaan pidämme DDR:n lailla yhteisömme sairastakin toimintaa normaalina.

Niinpä huippu-urheilun tutkija, joka haluaa urheilumme hyväksi tehdä kokeita "alemman tason urheilijoilla" - koska alppimajaan saattaa liittyä tuntemattomia riskitekijöitä, joilla ei haluta vaarantaa edustushiihtäjiemme terveyttä -, ei ole meille viesti yhteisöllisestä sairaudestamme. Tutkija palkitaan sen sijaan presidentin myöntämällä Suomen Leijonan ritarikunnan 1. luokan ritarimerkillä.

Aivotutkija, joka haluaa manipuloida urheilijoiden aivoja täsmälääkkeillä ja muuttaa samalla heidän persoonallista kokemaansa, ei hänkään ole meille huutomerkki tieteellisen toiminnan sairaasta luonteesta. Tämä tutkija edustaa "korkeaa tietämystä", jota on tuettava opetusministeriön siunaamilla valtion apurahoilla.

Vasta kun urheiluyhteisömme kohtaa niitä ääriasemia, joita on ikään kuin pakko joutua kohtaamaan sairausilmiöinä, toteaa moni urheilun ystävä myös suomalaisen urheiluyhteisön jossakin suhteessa sairaaksi.

Dopingista kiinni jääneet urheilijayksilöt ovat urheiluyhteisömme eräänlaisia patologisia peilejä. Heissä näyttäytyvät ne ristiriidat ja kärsimykset, joita urheilu heijastuksena yhteisömme kollektiivisesta persoonallisuuden rakentumisesta sisältää.

Dopingista kärähtäneen urheilijan Minna Lainion olemassaolon julistuksessa "olen valmis vaikka kuolemaan voittaakseni" ei siten julisteta ainoastaan erään yksilöllisen elämän ja olemassaolon kamppailun sisäistä ydintä vaan paljon enemmän. Se on ikään kuin yhteisöllinen näytepala niistä inhimillisistä perusarvoista, joita yhteisömme yleisesti ja urheiluyhteisö erityisesti pitää kulttuurimme keskeisinä erityisvaatimuksina.

JYRI PUHAKAINEN Kirjoittaja on vapaa tutkija, joka valmistelee liikunnan filosofian alan tutkimustaan Tampereen yliopiston filosofian laitoksessa.

Pidämme sairastakin toimintaa normaalina

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    3. 3

      Walesilainen lammasfarmari äänesti brexitin puolesta, mutta nyt EU-ero vaarantaa koko elämäntyön: ”En koskaan halunnut kovaa brexitiä”

    4. 4

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    5. 5

      Valtiolla on käsissään huumekaupasta peräisin olevia bitcoineja miljoonien eurojen edestä – Valtiokonttori päättää tammikuussa, miten se suhtautuu kyseenalaiseen valuuttaan

    6. 6

      Egyptiläinen laulajatar söi musiikkivideolla banaania alusvaatteissaan – tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan siveettömyydestä

    7. 7

      Pitkittynyt stressi syö parisuhdetta, kun kotona ei osata tehdä enää muuta kuin riidellä – Onneksi tulehtunutta tilannetta voi hoitaa

    8. 8

      Helsinki-Vantaan lentokenttä meni sekaisin: Laukkujensa etsijöitä kehotettiin tiistaina lähtemään pois ja palaamaan aamulla asiaan

    9. 9

      Eduskunta hyväksyi ruotsin asemaa nakertavan kielikokeilun – Rkp:n synkän päivän täydensi Folktingetin jääminen ilman avustusta

    10. 10

      Espoo varautuu ongelmiin: Liikennekaaos uhkaa tammikuussa, kun länsimetron liityntäliikenne käynnistyy

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      #Metoo-kampanja voi lannistaa ujot ja kokemattomat pojat

    3. 3

      Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin – Mutta miksi ohjus­kohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalais­sotilaita?

      Tilaajille
    4. 4

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    5. 5

      Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

    6. 6

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    7. 7

      Vuosikymmeniä paraatipaikalla polkuhintaan kirjoja myynyt antikvariaatti kaatui Helsingin kaupungin vuokran­korotuksiin – ”Olemme pelanneet tähänkin asti minimikatteella”

    8. 8

      Ensin Vantaa kaatoi tonnikaupalla lasten ruokaa roskiin, nyt kaupunkilaiset maksavat siitä miljoona euroa – ”Käsittämätön virhe”, luonnehtii poliitikko

    9. 9

      Mielikuva automarketissa ravaavasta ”prisma­perheestä” lykkää lapsen­tekoa – kolme–nelikymppisten ruuhka­vuodet pakkautuvat yhä lyhyempään jaksoon

    10. 10

      Suomalaismies vaati Googlelta 120 000 euron korvauksia henkisestä kärsimyksestä, kivusta ja särystä, mutta joutui itse maksajaksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    4. 4

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    5. 5

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    6. 6

      HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

    7. 7

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    8. 8

      Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

      Tilaajille
    9. 9

      Järjestäjän Facebook-kirjoitus osoittaa: Töölöntorin alpakka­tapahtumalla haluttiin viedä huomio pois 612-kulkueesta ja saada se siirtymään muualle

    10. 10

      Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

      Tilaajille
    11. Näytä lisää