Pääkirjoitus    |   KOLUMNI

Turvallisuuspolitiikkaa I

Tilaajille

Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa kierretään ja kartetaan ydinkysymystä: Mikä uhka? Onko sitä lainkaan? Useimmat niistä, joiden mielestä uhka on olemassa, eivät mainitse sen nimeä. Ne, joiden mielestä uhkaa ei ole, vakuuttavat, että Venäjä on muuttumassa ja yhdentymässä Eurooppaan: mikä siis voisi meitä uhata?

Myös ideologiset asenteet vetävät eri suuntiin. Mielipidetiedustelujen mukaan kansalaisten puolustustahto on edelleen voimakas. Politiikan ylätasolla ovat kuitenkin pasifistiset tai antimilitaristiset suuntaukset poikkeuksellisen vahvasti edustettuina. Presidentti Tarja Halonen ilmoitti saksalaisen Der Spiegel -lehden haastattelussa olevansa "suhteellinen pasifisti".

Historian opetuksiin vedotaan puolin ja toisin. Tärkein niistä on mielestäni se, miten lähes jokaisessa kriittisessä vaiheessa viisaat ja kokeneet johtajat joutuivat odottamattomien tapahtumien yllättämiksi. Kesällä 1939 Väinö Tanner ei voinut uskoa, että suurvaltain johtajat olisivat niin hulluja, että aloittaisivat sodan. Ruotsissa oli sitä ennen perusteellisten selvitysten jälkeen päädytty käsitykseen, että suursota ei voisi syttyä kymmeneen vuoteen. Britanniassa pääministeri Chamberlain julisti vuonna 1938 varmistaneensa "rauhan meidän aikanamme". Onko ketään, joka näki ennalta Neuvostoliiton luhistumisen?

Esimerkkejä voisi luetella vaikka miten pitkään. Emme voi olla varmoja, että me pystymme näkemään tulevaisuuden paremmin kuin aikaisemmat sukupolvet.

Puolustuskykyä tarvitaan

ennen muuta ennalta arvaamattomien kriisien varalta. Voimme joutua painostuksen kohteeksi siinäkin tapauksessa, että uhka ei välittömästi kohdistu Suomeen. Sellaisessa tilanteessa painostus on sitä kovempaa, kuta heikompana puolustuskykyämme pidetään. Normaalioloissakin valtioiden painoarvoa arvioitaessa kansainvälisissä yhteyksissä puolustuskyky on yksi niistä tekijöistä, jotka otetaan huomioon.

Mikä sitten on "uskottava" puolustuskyky? Amerikkalainen Rand-tutkimuslaitos, jonka analyyseja luetaan tarkkaan Washingtonissa, on luonut tilastollisen menetelmän uskottavuuden mittaamiseksi. Tulos ei ole Suomen kannalta erityisen hyvä. Mutta mekin tuijotamme puolustusmenojen osuuteen bruttokansantuotteesta. Jos se jää alhaiseksi, tehdään muissa maissa se johtopäätös, että Suomen puolustuskyky ei ole uskottava.

Toinen vedenjakaja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa koskee puolustusvoimien tehtävien määrittelyä. Puolustetaanko koko valtakunnan aluetta vai siirrytäänkö liikkuviin ja iskukykyisiin valmiusjoukkoihin? Poliitikkojen keskuudessa vastaus näyttää riippuvan asianomaisen suhtautumisesta yhdentymiseen ja aluepolitiikkaan.

Vastakkain ovat perinteinen maanpuolustus ja eurooppalainen kriisinhallinta. Tietenkin molempia tarvitaan, mutta kun niiden suhteellisesta osuudesta väitellään, ei oikeastaan väitellä puolustuspolitiikasta, vaan perimmältään EU-politiikasta. "Pitkän itärajan" syndroomaan vedotaan, kun halutaan jarruttaa yhdentymistä.

Keskusteluun kätkeytyy

myös kysymys Nato-optiosta. Aktiivista osallistumista Euroopan unionin sotilaallisen yhteistyön kehittämiseen voidaan pitää Nato-jäsenyyden korvikkeena. Kuta läheisemmin kiinnitymme EU:n puolustuspolitiikkaan, sitä luottavaisemmin voimme uskoa, että meitä ei jätetä yksin torjumaan nimetöntä uhkaa, vaikka emme olisikaan Naton jäsen. Mutta perinteiden vaalijat varoittavat, että sitä kautta voimme joutua vedetyksi etäisiin selkkauksiin ja pitkä itäraja jää ilman puolustajia.

Turvallisuuspoliittinen keskustelu on yhä edelleen suureksi osaksi tunneperäistä ja viitteellistä. Tähän ovat vaikuttaneet lähimenneisyyden luomat estot ja tottumukset. Kun oma asemamme on vakaa eikä lähiympäristössämme ole ollut näkyviä kriisejä, on puolustuskysymyksistä voitu käydä keskustelua abstraktisella tasolla. Se on konkretisoitunut vain silloin, kun on päätettävä rahasta: se on budjettikysymys.

Balkanilla kuohuu, mutta Itämeri on rauhan meri: tältä tilanne nyt näyttää. Se on kuitenkin harhakuva. Puola on tosin vakauttanut ensimmäisen kerran historiassa asemansa läntisen yhteisön osana liittyessään Natoon, mutta EU-jäsenyys on vielä saavuttamatta.

Viro, Latvia ja Liettua

ovat edelleen molempien järjestöjen ulkopuolella. Niiden suhteet Venäjään ovat epäselvät. Tästä on yhtenä osoituksena, että Venäjän hallitus ei ole allekirjoittanut Baltian maiden kanssa valmiiksi neuvoteltuja rajasopimuksia. Itämeren aluetta ei voida pitää turvallisuuspoliittisesti vakaana niin kauan kuin Baltian maiden status itsenäisinä eurooppalaisina valtioina ei ole varauksettomasti vahvistettu. Siihen tarvitaan Naton ja/tai EU:n jäsenyyttä.

EU:ssa päätöksenteko laajentamisesta takkuilee. Sillä välin aletaan Natossa valmistautua seuraavaan huippukokoukseen, joka pidetään marraskuussa 2002 Prahassa. Silloin on päätettävä liiton laajentamisesta. Edessämme on Itämeren vakauden ja siten myös Suomen turvallisuuden kannalta tärkeä vaihe.

Max Jakobson Huomenna lauantaina julkaistavassa kirjoituksen toisessa osassa käsitellään Baltian maiden pyrkimystä Naton ja EU:n jäseniksi sekä niiden suhdetta Venäjään.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    3. 3

      Walesilainen lammasfarmari äänesti brexitin puolesta, mutta nyt EU-ero vaarantaa koko elämäntyön: ”En koskaan halunnut kovaa brexitiä”

    4. 4

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    5. 5

      Espoo varautuu ongelmiin: Liikennekaaos uhkaa tammikuussa, kun länsimetron liityntäliikenne käynnistyy

    6. 6

      Egyptiläinen laulajatar söi musiikkivideolla banaania alusvaatteissaan – tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan siveettömyydestä

    7. 7

      Ihminen tarttuu herkkuihin, kun elämä kaatuu päälle – ”Tunnesyöminen” on yleinen ilmiö, mutta sen voi saada kuriin yksinkertaisilla keinoilla

      Tilaajille
    8. 8

      "Häirintää on todella runsain mitoin", sanoo Rakennusliiton puheenjohtaja – Nyt kymmenen eri alojen vaikuttajaa kertoo, miten he aikovat puuttua seksuaaliseen häirintään

      Tilaajille
    9. 9

      Pakkasukon porttikielto on hyvä uutinen

    10. 10

      Sääongelmat jatkuvat Helsinki-Vantaan lentokentällä: Finnairin mukaan viivästykset ovat todennäköisiä vielä keskiviikkona

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      #Metoo-kampanja voi lannistaa ujot ja kokemattomat pojat

    3. 3

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    4. 4

      Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin – Mutta miksi ohjus­kohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalais­sotilaita?

      Tilaajille
    5. 5

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    6. 6

      Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

    7. 7

      Vuosikymmeniä paraatipaikalla polkuhintaan kirjoja myynyt antikvariaatti kaatui Helsingin kaupungin vuokran­korotuksiin – ”Olemme pelanneet tähänkin asti minimikatteella”

    8. 8

      Ensin Vantaa kaatoi tonnikaupalla lasten ruokaa roskiin, nyt kaupunkilaiset maksavat siitä miljoona euroa – ”Käsittämätön virhe”, luonnehtii poliitikko

    9. 9

      Mielikuva automarketissa ravaavasta ”prisma­perheestä” lykkää lapsen­tekoa – kolme–nelikymppisten ruuhka­vuodet pakkautuvat yhä lyhyempään jaksoon

    10. 10

      Suomalaismies vaati Googlelta 120 000 euron korvauksia henkisestä kärsimyksestä, kivusta ja särystä, mutta joutui itse maksajaksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    4. 4

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    5. 5

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    6. 6

      HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

    7. 7

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    8. 8

      Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

      Tilaajille
    9. 9

      Järjestäjän Facebook-kirjoitus osoittaa: Töölöntorin alpakka­tapahtumalla haluttiin viedä huomio pois 612-kulkueesta ja saada se siirtymään muualle

    10. 10

      Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

      Tilaajille
    11. Näytä lisää