Eutanasiasta voi tulla saattohoidon korvike – eduskunnalle jätettyyn kansalaisaloitteeseen kätkeytyy vaikeita ongelmia

Eutanasialla tarkoitetaan ihmisen surmaamista hänen pyynnöstään. Se on aina aktiivinen toimenpide – passiivista eutanasiaa ei ole.

Nykyisenkään lainsäädännön mukaan ihmiselle ei tule antaa hoitoa, joka pitkittää kärsimystä. Eikä hoitoa anneta lain mukaan, jos ihminen siitä kieltäytyy. Tällä viikolla ­jätetyn kansalaisaloitteen mukainen eutanasialaki ei muuttaisi asiaa.

Kansalaisaloitteessa eutanasian tärkeimpiä perusteita ovat parantumaton kuolemaan johtava sairaus, lyhyt odotettavissa oleva elinaika ja sietämätön kärsimys, jota ei kyetä lievittämään muulla keinoin. Eutanasiapyynnön pitäisi olla vapaa­ehtoisesti ja täydessä ymmärryksessä tehty. Näihin kirjauksiin kätkeytyy kuitenkin vaikeita ongelmia.

Kaksi kolmasosaa maailman ­väestöstä kuolee parantumattoman etenevän sairauden seurauksena. Kansalaisaloitteen määritelmä ei juuri rajaa eutanasian käyttöä.

Kansalaisaloitteessa on pyritty ­rajaamaan eutanasia elämän loppuvaiheeseen. Kuinka lyhyt elinaikaennuste oikeuttaisi eutanasiaan: päivä, viikko, kuukausi vai vuosi? Täsmällisten ennusteiden tekeminen on vaikeaa.

Belgiassa 15 prosenttia eutana­sioista tehdään potilaille, joiden sairautta ei arvioida lähiaikoina kuolemaan johtavaksi. Tällaisten potilaiden osuus on lisääntynyt kymmenen viime vuoden aikana.

Millainen kärsimys on peruste kuoleman tuottamiselle? Jos kaikki kivunhoitomenetelmät ovat käytössä, kipu on yleensä varsin hyvin hallittavissa. Elämän merkityksettömyys ja arvokkuuden tai toimintakyvyn menetys ovat usein käytet­tyjä eutanasian perusteita, mutta onko eutanasia tällaisissa tapauksissa oikea ratkaisu?

Vapaan ja tietoisen tahdon määritteleminen on vakavasti sairailla vaikeaa. Belgiassa hoivakotien asukkaiden ja yli 80-vuotiaiden eutanasiat lisääntyvät, ja taakkana olemisen tuska on merkittävä syy toivoa eutanasiaa. Näyttäytyykö eutanasia pian vanhuksille ja vakavasti sairaille kunniallisena toiveena tai jopa velvollisuutena?

Hollannissa ja Belgiassa eutana­sian perimmäinen tarkoitus oli alun perin samanlainen kuin Suomessa nyt tehdyssä kansalaisaloitteessa. Käytännössä eutanasiasta on silti tullut vaihtoehto saattohoidolle.

Hollannissa 7,6 prosenttia syöpäpotilaista kuolee eutanasian seurauksena. Ei ole uskottavaa, että näin monen potilaan kärsimystä ei olisi voitu lievittää muilla keinoin. Eutanasiaa on myös laajennettu mielenterveyspotilaisiin ja muistisairaisiin – sekä Belgiassa lapsiin.

Suomessa sekä palliatiivinen eli sairauden oireita lievittävä hoito että saattohoito ovat viime vuosina kehittyneet paljon. Voisimme periaatteessa hallita vaikeaakin kärsimystä, jos kaikki saattohoidon mahdollisuudet olisivat kaikkien kansalaisten käytössä elämän viimeisinä päivinä. Yksi keino on potilaan nukuttaminen, palliatiivinen sedaatio.

Osaavaa saattohoitoa ei kuitenkaan ole tarjolla kaikkialla maassa. Suomessa on lisäksi yhä lääke­tieteellisiä tiedekuntia ja terveydenhuollon oppilaitoksia, joissa saattohoito ei sisälly perusopetukseen.

On erittäin ristiriitaista, että Suomeen halutaan laatia eutanasialaki ennen kuin osaavan saattohoidon saatavuus on turvattu lailla. Jos ­eutanasiasta on laki ja saattohoidosta vain suositukset, ­eutanasiaa tullaan vääjäämättä käyttämään saattohoidon korvikkeena.

Kohtaamme työssämme päivittäin vakavasti sairaita ihmisiä. Meillä ei ole mitään halua, oikeutta tai sydäntä vähätellä ihmisen kärsimystä tai toivetta kuolla. Lakia säädettäessä on kuitenkin ajateltava kaikkia vakavasti sairaita kansalaisia.

Eutanasian laillistaminen nyky­tilanteessa johtaisi useammin kyseenalaisiin surmaamisiin kuin yksittäisten ihmisten armokuolemiin.

Monet julkisuudessa esitetyt kärsimyksen täyteiset ihmiskohtalot kertovat saattohoidon puutteesta, vaikka ne saavat ihmiset kannattamaan eutanasiaa.

Hyvällä saattohoidolla voimme turvata arvokkaan kuoleman tuhansille, eutanasialla vain harvoille. Ensin pitäisi turvata lailla hyvän saattohoidon saatavuus ja arvioida vasta sitten, onko eutanasian salliminen perusteltua.

Tiina Saarto ja Juho Lehto

Saarto on palliatiivisen keskuksen ylilääkäri Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa (Hyks) ja Lehto palliatiivisen yksikön ylilääkäri Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays).