Kansanedustajat ovat turhautuneita huonoon lainvalmisteluun – Suomi rakensi itsensä liian monimutkaiseksi, joten remontin tekeminen on vaikeaa - Pääkirjoitus | HS.fi

Kansanedustajat ovat turhautuneita huonoon lainvalmisteluun – Suomi rakensi itsensä liian monimutkaiseksi, joten remontin tekeminen on vaikeaa

Lainvalmistelun laadun parantaminen alkaa jo siitä, kun puolueet alkavat miettiä tavoitteita edessä oleviin vaaleihin. Sitä varten tarvitaan lisää tietoa ja asiantuntemusta.

Kansanedustajat moittivat saavansa lakiesityksiä, joissa vaihtoehtoja ei punnita kovinkaan tarkkaan vaan rivien välissä on perusteluna se, että muustakaan ei päästy yksimielisyyteen.

26.5.2017 2:00 | Päivitetty 26.5.2017 6:41

Näinä päivinä ei kansanedustajia tarvitse jututtaa kovin pitkään, kun pinnan alta alkaa pilkistää ärtymys puoluetaustasta riippumatta. Moitteet saa erityisesti lainvalmistelun laatu. Valiokunnat ovat pitkän odottelun jälkeen saaneet käsiteltäväkseen suuria lakipaketteja, joiden työstäminen vie kohtuuttomasti aikaa.

Kansanedustajille on jälleen luvassa kesätöitä, vaikka mieli tekisi olla tapaamassa kansalaisia ja osallistumassa yhteisiin rientoihin.

Rytmi on samanlainen kuin aiempinakin vaalikausina. Kun vaalitulos on selvinnyt, menee jonkin aikaa, ennen kuin puolueet ovat päässeet keskenään sopuun tulevasta hallituspohjasta. Ennen vaaleja jokainen puolue on käyttänyt aikansa ja energiansa vaalikamppailuun. Siksi saman pöydän ympärillä päätyneillä puolueilla ei ole kovin pitkälle valmisteltuja suunnitelmia, miten ne aikoisivat yhdessä käyttää valtaa.

Kun hallitus alkaa vihdoin toimia, eduskunta saa ensimmäisen vuoden ajan lähinnä kuunnella lupauksia tulossa olevista lakiesityksistä. Ja kun hallituspuolueet ovat lopulta saaneet monen kompromissin jälkeen lakiesitykset valmiiksi, kansanedustajia aletaan hoputtaa niiden käsittelyyn, koska seuraavat vaalit jyskyttävät jo takaraivossa ja hallitus pelkää voimiensa hiipuvan.

Eduskunta säätää Suomessa lait, mutta se ei tarkoita sitä, että kansanedustajat kirjoittaisivat hyväksymänsä tekstit alusta pitäen. Hallituksen pitäisi valmistella heille esitys, jossa parhaan käytettävissä olevan tiedon ja osaamisen avulla on punnittu vaihtoehtoja ja perusteltu esitykseen päätyneet valinnat.

Lakiesityksen pitäisi sisältää arviot yhteiskunnallisista ja taloudellisista vaikutuksista. Lakiesityksiä pitää tarkastella suhteessa muihin lakeihin ja erityisesti perustuslakiin, koska siihen on kirjattu poliittisen järjestelmän tärkeimmät periaatteet.

Arki vaikuttaa kuitenkin toisenlaiselta. Kansanedustajat moittivat saavansa lakiesityksiä, joissa vaihtoehtoja ei punnita kovinkaan tarkkaan vaan rivien välissä on perusteluna se, että muustakaan ei päästy yksimielisyyteen. Arviot vaikutuksista ovat summittaisia.

Perustuslakinäkökulmaa on vältelty, jolloin kompastuskivet tulevat esiin vasta eduskunnassa. Ja kaiken lisäksi kansanedustajat joutuvat jopa oikolukemaan tekstejä.

Lainvalmistelua on arvosteltu niin pitkään kuin nykyiset ministeriöiden virkamiehet muistavat. Tilannetta on yritetty parantaa lainsäädännön arviointineuvoston ja päivitetyn Lainkirjoittajan oppaan avulla.

Silti tyytymättömyys eduskunnassa ei ole vähentynyt. Missä varsinainen ongelma siis on?

Jotain pystyy päättelemään katsomalla sosiaali- ja terveyspalvelujen sote-uudistuksen vaiheita. Sen taustalta löytyy paljon selvityksiä ja asiantuntijavoimaa. Tietopohja on ollut hyvä, mutta vaikeudet ovat alkaneet, kun poliitikot ovat alkaneet tehdä valmistelun poliittisia linjauksia.

Linjaukset ovat vaihdelleet sen mukaan, onko uudistuksen sivutuotteena haluttu suurta kuntauudistusta, maakuntauudistusta vai kilpailua palvelujen tuottamiseen. Ministeriöiden virkamiehet ovat yrittäneet juosta poliitikkojen linjausten perässä ja tehneet pitkää päivää.

Aina jossain vaiheessa on huomattu, että järjestelmä onkin vielä paljon monimutkaisempi kuin on muistettu, joten linjauksista ei synny loogista kokonaisuutta.

Yksi ennätys saavutettiin viime vaalikaudella, kun kahdeksan eduskuntapuoluetta teki suuren sote-sovun. Sen tulos törmäsi seinään perustuslakivaliokunnassa, kun kansanedustajat joutuivat toteamaan, että esitys ei sopinut yhdenvertaisuuden ja kansanvaltaisuuden näkökulmasta perustuslain ehtoihin.

Olisi kohtuutonta olettaa, että eduskunta voisi kirjoittamaan lakiesityksiä uusiksi. Valiokunnilla on käytössä hyvin vähän valmistelevaa virkamieskuntaa ministeriöihin verrattuna. Jotta työn jäljestä tulee hyvää, hallituksen pitää huolehtia valmistelusta.

Laadun parantamiseksi voidaan varmaan tehdä vielä paljon töitä ministeriöissä, mutta muutoksen pitää lähteä jo paljon kauempaa.

Ongelmien ydin on siinä, miten puolueet valmistautuvat käyttämään valtaa. Nyt niiden voimat kuluvat vallan tavoitteluun. Puolueiden pitää näyttäviä vaalitavoitteiden lisäksi miettiä myös sitä, miten muutokset viedään käytännössä läpi.

Suomalaista yhteiskuntaa on rakennettu pala kerrallaan, joten julkisista palveluista ja sosiaaliturvasta on tullut monimutkainen ja monelta osin epäjohdonmukainen kokonaisuus. Kun kaikki riippuu kaikesta, mitään yksityiskohtaa ei pysty muuttamaan koskematta muihinkin.

Siitä huolimatta tai oikeastaan juuri siksi puolueiden pitäisi valmistautua nykyistä paremmin myös suurten kokonaisuudistusten tekemiseen. Se ei kuitenkaan onnistu yhdellä vapaaehtoisista koostuvalla työryhmällä ja mainostoimistolla. Valmisteluun tarvitaan asiantuntijoita ja ammattilaisia.

Päätöksentekoa tukevaan tutkimukseen on viime vuosina ohjattu lisää rahaa siinä toivossa, että poliitikot pystyisivät tekemään parempia, tietoon pohjautuvia päätöksiä.

Se ei kuitenkaan riitä, että ministereillä on hyvää tietoa käytettävissään. Tietoon pohjautuvaa valmistelua tarvitaan myös siihen vaiheeseen, kun puolueet valmistautuvat muutaman vuoden päässä oleviin vaaleihin.

Realistisempi kuva uudistusten tekemisistä parantaa sekä vaalitavoitteiden että myöhemmin myös lainvalmistelun laatua. Ja se auttaa vahvistamaan myös politiikanteon uskottavuutta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?