Vientiteollisuus on yhä vahva, mutta se katsoo Suomen politiikkaa uudella tavalla

Talouden ja politiikan sanasto uusiutuu kovaa vauhtia, mutta yksi sana on säilyttänyt vahvan asemansa vuosikymmenestä toiseen: vienti­teollisuus. Sen taloudellisesta merkityksestä ja poliittisesta vaikutus­vallasta on väitelty Helsingin Sanomienkin palstoilla niin 1920-luvulla, heti sotien jälkeen, 1970-luvulla kuin tällä vuosi­tuhannellakin.

Sanaan liittyy myös johdonmukainen kuvallinen viesti. Vienti­teollisuus tarkoittaa suurta tehdasrakennusta, jossa on pitkä savupiippu. Vientiteollisuudelle taas voi aiheuttaa haittaa lakkoilemalla satamissa, joiden kautta vientituotteiden pitäisi kulkea maailmalle.

Keskiviikkona julkistettiin konsulttiyritys KPMG:n selvityshttps://www.metsateollisuus.fi/vetoa-viennista/ vientiteollisuuden taloudellisista vaikutuksista Suomessa. Selvityksen olivat tilanneet kolmen tärkeimmän vientialan etujärjestöt eli Teknologiateollisuus, Kemianteollisuus ja Metsäteollisuus.

Luvut ovat vakuuttavia ja vielä suurempia, kun mukaan ottaa arvion välillisistä vaikutuksista, joiden laskemisessa ja vertaamisessa johonkin vaihtoehtoon on toki aina ongelmansa. Vientiteollisuuden merkitys on Suomessa suuri. Se työllistää suoraan noin 470 000 ihmistä ja selvityksen käyttämällä laskentatavalla välilliset työllisyys­vaikutukset mukaan lukien yhteensä lähes 1,1 miljoonaa ihmistä. Samaa kaavaa käyt­täen osuus bruttokansantuotteesta on välillisine vaikutuksineen 46 prosenttia.

Olivat tarkat luvut millaisia hyvänsä, kyse on sellaisista toimijoista Suomen kokoisessa maassa, että kaikki hallitukset poliittisesta kokoonpanosta riippumatta ajattelevat asioita myös vientiteollisuuden näkökulmasta. Vienti on päättäjien tarkkailemassa kuvassa aina keskellä.

Vanha kuva tavaroita vientiin valmistavasta tehtaasta on nykyään kuitenkin vain yksi osa kokonaisuudesta.

Tavaroiden ja palvelujen erottelu on koko ajan hankalampaa eikä edes kovin tarpeellista. Vaikka toimialan nimessä olisi sana teollisuus, kyse on ­samalla palvelujen viennistä.

Eikä tavaran tai palvelun tuottaminen enää rajoitu yhden rakennuksen seinien sisäpuolelle. Lopputulos syntyy nykyisin kansainvälisessä arvoketjussa, jossa valmistus saattaa olla toisella puolen maapalloa mutta paljon arvoa lisäävät suunnittelu ja markkinointi Suomessa.

Yritysten muodostamassa verkostossa esimerkiksi suuret metsäteollisuuden yritykset luovat ympäristön, jossa uudet tulokkaat voivat keskittyä kehittämään korvaavia tuotteita muoville tai puuvillalle. Hyvässä tapauksessa osaaminen pysyy Suomessa.

Vientiteollisuudella on yhä myös poliittista vaikutusvaltaa, mutta se on erilaista kuin takavuosikymmeninä, jolloin yritykset olivat omistukseltaan ja tuotannoltaan hyvin suomalaisia ja niiden selviäminen suhdanteista oli osin riippuvaista devalvaatiosta päättävien poliitikkojen ratkaisuista.

Nykyään suurilla yrityksillä on tuotantoa useissa maissa ja paljon ulkomaista omistusta. Katse on globaalisti omalla toimialalla. Suomessa tehtävillä päätöksillä on yhä paljon merkitystä, mutta toiveet eivät enää liity valuuttakurssilla pelaamiseen vaan vaikkapa verotukseen, koulutukseen ja tutkimukseen – ja joskus poikkeuksellisissa tilanteissa kilpailukykysopimuksen kaltaiseen sisäiseen devalvaatioon.

Vientiteollisuus ei itsekään katso maailmaa vain yhdestä kulmasta. Asetelmasta kertoo paljon se, että metsäteollisuus ei ole enää mukana EK:ssa mutta teknologiateollisuus on. Suurten vientialojen toiveet poliittisille päättäjille voivat poiketa toisistaan.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaahttps://www.hs.fi/periaatelinja/.