Pääkirjoitus
EU-budjetti täytyisi uudistaa, eikä mitään saisi muuttaa
Euroopan unionin budjetti on ikuinen kiistakohde: budjetin menopuoli pitäisi uudistaa kokonaan, eikä sitä saisi uudistaa lainkaan. Kumpikaan vaatimus ei täysin toteudu, joten lopputulos on aina tarpeiden ja mahdollisuuksien välinen kompromissi, joka ei täysin miellytä ketään.
Suomen EU:n puheenjohtajuuskaudelle osui unionin monivuotisten rahoituskehysten hahmottelu. Tällä kertaa vaikeuskerrointa lisäsi se, että samalla piti pohtia myös, miten rahoitusratkaisuihin kytketään oikeusvaltioperiaatteet – miten rangaistaisiin rahoituksen nipistyksillä maita, jotka eivät kunnioita demokratian pelisääntöjä.
Toinen vaikeus oli brexit. Britannia on nettomaksajamaa, joten sen poistuminen EU:sta tekee kolon budjettiin. Eräiden jäsenmaiden mielestä se pitäisi jättää täyttämättä, toisten mielestä se tulisi täyttää.
Suomen ehdotus tuleviksi budjeteiksi on monessa mielessä juuri sellainen kompromissi, jota aina arvostellaan. Suomen ehdotuksessa budjetin koko ja rakenne ovat melko lailla nykyisen kaltaisia. Loppusumma on pienempi kuin komission tai parlamentin ehdotuksissa ja suurimpien nettosaajamaiden toiveissa. Se on toisaalta suurempi kuin tiukimmat nettomaksajamaat halusivat.
Aina kun EU-budjettia kehitetään, työltä toivotaan paljon. Sen pitäisi tukea ilmastonmuutoksen vastaista työtä, modernisoida Euroopan taloutta, lisätä tuottavuutta ja vahvistaa jäsenmaiden synergiaetuja.
Unionin kassasta jäsenmaihin suuntautuvat rahavirrat ovat kaikissa maissa kotimaan politiikkaa. Virrat ovat uomautuneet vuosikymmenten varrella, ja muutos virtaukseen nostaa vastustusta. Muutos vanhaan toimintatapaan näkyy hallituksen tappiona Brysselin neuvotteluissa ja muuttuu EU-vastaisuuden polttoaineeksi, sillä rahoituksen modernisoinnista seuraava etu tulee vasta joskus tulevaisuudessa. Sitä ei voi nyt diskontata.
Jos EU:n voisi palauttaa tehdasasetuksiinsa, budjetit tehtäisiin toisinpäin: tarpeet päätettäisiin ensiksi ja sen jälkeen katsottaisiin, mitkä menomomentit sitä parhaiten palvelisivat ja miten sekä paljonko rahaa tarvitaan. Kun tätä nappulaa ei ole eikä tule, tulos on aina lattea.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaahttps://www.hs.fi/periaatelinja/.
Suomen EU:n puheenjohtajuuskaudelle osui unionin monivuotisten rahoituskehysten hahmottelu. Tällä kertaa vaikeuskerrointa lisäsi se, että samalla piti pohtia myös, miten rahoitusratkaisuihin kytketään oikeusvaltioperiaatteet – miten rangaistaisiin rahoituksen nipistyksillä maita, jotka eivät kunnioita demokratian pelisääntöjä.
Toinen vaikeus oli brexit. Britannia on nettomaksajamaa, joten sen poistuminen EU:sta tekee kolon budjettiin. Eräiden jäsenmaiden mielestä se pitäisi jättää täyttämättä, toisten mielestä se tulisi täyttää.
Suomen ehdotus tuleviksi budjeteiksi on monessa mielessä juuri sellainen kompromissi, jota aina arvostellaan. Suomen ehdotuksessa budjetin koko ja rakenne ovat melko lailla nykyisen kaltaisia. Loppusumma on pienempi kuin komission tai parlamentin ehdotuksissa ja suurimpien nettosaajamaiden toiveissa. Se on toisaalta suurempi kuin tiukimmat nettomaksajamaat halusivat.
Aina kun EU-budjettia kehitetään, työltä toivotaan paljon. Sen pitäisi tukea ilmastonmuutoksen vastaista työtä, modernisoida Euroopan taloutta, lisätä tuottavuutta ja vahvistaa jäsenmaiden synergiaetuja.
Unionin kassasta jäsenmaihin suuntautuvat rahavirrat ovat kaikissa maissa kotimaan politiikkaa. Virrat ovat uomautuneet vuosikymmenten varrella, ja muutos virtaukseen nostaa vastustusta. Muutos vanhaan toimintatapaan näkyy hallituksen tappiona Brysselin neuvotteluissa ja muuttuu EU-vastaisuuden polttoaineeksi, sillä rahoituksen modernisoinnista seuraava etu tulee vasta joskus tulevaisuudessa. Sitä ei voi nyt diskontata.
Jos EU:n voisi palauttaa tehdasasetuksiinsa, budjetit tehtäisiin toisinpäin: tarpeet päätettäisiin ensiksi ja sen jälkeen katsottaisiin, mitkä menomomentit sitä parhaiten palvelisivat ja miten sekä paljonko rahaa tarvitaan. Kun tätä nappulaa ei ole eikä tule, tulos on aina lattea.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaahttps://www.hs.fi/periaatelinja/.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
- Pääkirjoitukset Seuraa
- Budjetti Seuraa
- Euroopan unioni Seuraa
- Eurooppa Seuraa
Kommentit