Väestön ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat ilmiöt ovat ensimmäiseksi koetelleet harvaan asuttuja, pitkien etäisyyksien kuntia. Tulevina vuosikymmeninä yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa erityisesti kaupunkialueilla ja taajamissa.
Pääkaupunkiseudulla vanhusväestön määrä yli kaksinkertaistuu 2050-luvulle tultaessa. Kehyskunnissa muutos on jopa suurempi. Esimerkiksi Kirkkonummella yli 75-vuotiaiden määrän ennustetaan kasvavan 157 prosenttia.
Vanhuusikään ovat nyt tulossa niin sanotut suuret ikäluokat, jotka ovat tottuneet elämässään ja kulutustottumuksissaan yksilöllisiin valintoihin. Heistä suurella osalla on myös enemmän varallisuutta ja paremmat työeläkkeet kuin edeltävillä polvilla. Heillä on usein yksilöllisiä toiveita myös asumiselle.
Yli 65-vuotiaat eivät ole yhtenäinen ryhmä, jolla olisi yhtäläiset tarpeet ja toiveet. Tutkimusten mukaan enemmistö ikääntyneistä haluaisi asua kaupunkien keskustoissa tai taajamissa lähellä palveluja. He muuttavat useimmiten sopivampaan asuntoon samalla asuinalueella, jos sopiva asunto löytyy. He siirtyvät vain harvoin kokonaan uuteen asuinympäristöön.
Kuntapäättäjille tämä antaa selkeän viestin siitä, että esimerkiksi Helsingin eri kaupunginosien vanheneva väestö pysyy samoilla alueilla jatkossakin. Suurin osa ikääntyvistä asuu omassa kodissaan lähes koko eläkeikänsä. Tehostettuun palveluasumiseen siirtyy vain osa ja keskimäärin vain kahdeksi viimeiseksi elinvuodeksi.
Asuminen vaikuttaa myös ikääntyvien terveyteen ja hyvinvointiin. Juuri eläkkeelle siirtyneet 65–74-vuotiaat ovat yleensä hyväkuntoisia ja aktiivisia. Yli 75-vuotiailla voi jo olla sairauksia, jotka rajoittavat elämää. Asuinympäristön esteettömyys ja turvallisuus turvaavat sen, että omassa kodissa voi asua mahdollisimman pitkään. Hyvä asuinympäristö on tärkeää myös toimintakyvyn ylläpitämiseksi.
Suuri osa yli 65-vuotiaista asuu yksin, ja vanhemmiten yksin asuminen yleistyy. Yksin asumisesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun terveys ja toimintakyky alkavat heiketä.
Sosiaaliset suhteet tai niiden puute vaikuttavat myös merkittävästi ikääntyvien terveyteen ja hyvinvointiin.
Useissa tutkimuksissa niin Suomessa kuin muissakin maissa on todettu, että asumisen yhteisöllisyyttä kannattaisi tukea määrätietoisesti. Nykyisten asumismuotojen rinnalle täytyisi kehittää uudenlaisia yhteisöllisen asumisen muotoja.
Esimerkiksi Helsingin Jätkäsaaressa on Sukupolvienkortteli, jossa lapset, nuoret, aikuiset ja vanhukset asuvat samassa korttelissa. Heillä on yhteisiä tiloja, yhteinen piha sekä tapahtumia. Oulussa keskustan lähelle rakennetaan Lipporannan kerrostaloyhteisöä, jossa on poikkeuksellisen laajat yhteistilat. Palveluoperaattori järjestää yhteistä tekemistä, ja taloyhtiö lainaa vaikkapa remonttivälineitä. Eri elämänvaiheissa olevat naapurit voivat auttaa ja tukea toisiaan. Kyläyhteisö on palannut kaupunkiin.
Vastaavanlaisia ratkaisuja tarvittaisiin paljon lisää. Helsingissä yhteisöllisen asumisen vaihtoehtoja voisi suunnitella kullakin asuinalueella ja yhdessä asukkaiden kanssa. Monisukupolvisia, yhteisöllisiä asumismuotoja ei synny ilman kuntien määrätietoista ohjausta, koska kunnat vastaavat asuntopolitiikan suurista linjoista.
Oikaisu 20.2. klo 12.10: Kuvatekstissä luki virheellisesti, että Jätkäsaaren Sukupolvikorttelissa on asumisoikeusasuntoja. Sen sijaan siellä on ara-vuokrakoteja. Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.
