Koronavirus tarjosi tilaisuuden haalia valtaa, mutta monelle johtajalle omien kansalaisten suojelu on vaikeaa - Pääkirjoitus | HS.fi
Pääkirjoitus|Pääkirjoitus

Koronavirus tarjosi tilaisuuden haalia valtaa, mutta monelle johtajalle omien kansalaisten suojelu on vaikeaa

Koronaviruskriisi on myös vakava politiikan kriisi, joka koettelee demokraattisten instituutioiden kestävyyttä.

Julkaistu: 18.4. 20:15

Koronaviruspandemian vuoksi maa toisensa perään julisti voimaan poikkeusolot. Käynnissä on entuudestaan tuttu kehityskulku – pandemiat ovat kautta historian tiukentaneet valtion otetta kansalaisista.

Irvokasta kyllä, monet kansalaistensa perusoikeuksia muutoin polkevat autoritaariset johtajat ovat olleet kovin haluttomia rajoituksiin silloin, kun niille olisi tarvetta kansalaisten suojelemiseksi. Osa ryhtyi koronaviruksen varjolla kiristämään kansalaisten valvontaa vanhoin keinoin, vaimentamalla oppositiota ja rajoittamalla sananvapautta, vaikka nyt kyse pitäisi olla rajoitustoimista, joihin kansalaiset on saatava itse uskomaan.

Koronaviruksen kieltäjien kärkeen kuuluu Brasilian presidentti Jair Bolsonaro. Moni muu jo peruuttaa uhmakkuudesta. Filippiineillä on yksi Aasian pahimmista tartuntatilanteista, ja presidentti Rodrigo Duterte kuvaa nyt tilannetta epätoivoiseksi.

Koronaviruskriisi yhtäältä jyrkentää demokratioiden ja diktatuurien eroja ja toisaalta tuo ne samalle viivalle.

Virusta ei voiteta voimalla eikä se erottele, keneen tarttuu. Iranissa se tappaa uskonnollisia johtajia ja Saudi-Arabiassa vie sairaalaan satoja kuningasperheen jäseniä.

Suosiota nakertavien ikävien päätösten teko on vaikeaa yksinvaltiaillekin. Vaikka Kiinan, Venäjän ja Turkin presidenttien kaltaiset autoritaariset johtajat eivät heitä hyvää kriisiä hukkaan, he empivät. Sitä mukaa kun uhriluku kasvaa ja talouskriisi syvenee, syvenee myös tyytymättömyys. Epävakaus kaataa autoritaarisia mahteja nopeasti. Kovan kontrollin maissa paljastuu nyt, ettei vääränlaisten poliittisten mielipiteiden valvonta suojaa virukselta. Yhteiskuntajärjestelmän pitäisi tuottaa myös kriisissä terveyttä ja turvaa.

Venäjällä Vladimir Putin on koronavirus- ja öljykriisin keskellä ehkä valtakautensa vakavimmassa paikassa. Putin on vallan keskittäjä, mutta nyt hän on ainakin julkisuudessa kovin haluton ottamaan vastuuta rajoituksista. Se sysätään alueiden johtajille.

Myös Xi Jinpingin riskit kasvavat. Kiinan todellinen virus- ja taloustilanne alkaa paljastua. Riskitöntä ei ole sekään, miten Kiinan propagandakone jauhaa maailmalla. ­Kovilla kierroksilla käyvä suojainkauppa kerryttää muiden kiitollisuudenvelkaa Kiinalle, mikä voi tuoda hetkeksi suojaa ihmisoikeusrikkomusten arvostelulta. Silti Kiinankin asema muuttuu, kun yritykset ottavat opikseen ja vähentävät riippuvuuttaan Kiinasta.

Turkissa Recep Tayyip Erdoğan vapauttaa 90 000 vankia, jottei virus ehdi tyhjentää maan ahtaita vankiloita. Niihin jää silti kymmeniätuhansia poliittisia vankeja. Turkki yrittää myös Kiinan ja Venäjän tapaan asemoitua muiden maiden auttajaksi.

Koronaviruskriisi on myös politiikan vakava kriisi. Poliittiset johtajat voivat käyttää kriisiä niin demokratian vahvistamiseen kuin sen heikentämiseenkin.

Euroopan suurin riski on Unkari. Pääministeri Viktor Orbán otti pandemian varjolla käyttöön poikkeuslaeiksikin poikkeukselliset menettelyt. Jos ne eivät olekaan väliaikaisia vaan jäävät voimaan ja jos EU ja Nato eivät silloinkaan reagoi, EU voi hajota. Kyse on EU:n olemassaolon oikeutuksesta: kun maat joutuvat tukemaan toisiaan talous- ja terveyskriisissä, miten voi perustella kansalaisille sen, että myös parlamentaarisesta valvonnasta erkaantuneelle Unkarille olisi oltava solidaarinen?

Syy EU:n kriisiin ei ole viruksessa vaan kyvyttömyydessä puolustaa oikeusvaltiota ja yhteisiä arvoja normaaliaikoina. Omien huolien keskeltäkin on nostettava katse ja toimittava ennen kuin Orbán murentaa Unkarin demokratian.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Luitko jo nämä?