Kirjastolaitos on tiukan paikan edessä - Pääkirjoitus | HS.fi
Pääkirjoitus|Vieraskynä

Kirjastolaitos on tiukan paikan edessä

Kirjastojen tulisi pohtia, mikä niiden tehtävän kannalta on olennaisinta.

Julkaistu: 27.7. 2:00

Kirjallisuus elää vuoropuhelussa lukijan kanssa. Esseisti Tommi Melenderin teoksen Poika joka luki Paavo Haavikkoa kirja-arviossa (HS 19.4.) Antti Majander piti vaikuttavana Melenderin ajatusta kirjallisuuden ”elegantista vihasta”. Koronavirusrajoitusten aikana en päässyt kirjaston kautta selvittämään, mitä Melender tarkkaan ot­taen sanoo. Asetuin kirjan varaus­jonoon.

Kirjastolaitoksella on keskeinen rooli tekstien alku­peräislähteille pääsyssä. Se edellyttää kokoelmien monimuotoisuutta ja ajanmukaisuutta. Uutuuskirjojen pitkät jonotusajat kertovat kuitenkin karua kieltä kirjakokoelmien puutteista. Viime vuonna kuntien ja kaupunkien kirjastot käyttivät kokonais­menoistaan kirjoihin keskimäärin noin seitsemän prosenttia ja kaikkeen kirjastoaineistoon keskimäärin yksitoista prosenttia menoistaan.

Korkeakulttuurin ylivalta murtui lopullisesti kirjastoissa jo viime vuosituhannen puolella. Asiakkaita ei enää arvotettu heidän kirjallisten mieltymystensä suhteen, ja hyvä niin. Tekoälyn luomaa kirjavalikoimaa odotellaan vielä.

Kirjailija ja filosofi Umberto Eco määritteli kirjaston ”aikomattomien löytöjen paikaksi”. Jää nähtäväksi, onko tulevaisuuden kirjasto asiakkaansa profiilikuva vai tarjoaako se myös innostavan mahdollisuuden omien rajojensa ylittämiseen, reittioppaana uusiin maailmoihin.

Kirjastot ovat pyrkineet laajentamaan toimintaansa, osin myös tiedon ja kulttuurin alueen ulkopuolelle. Yleispuuhakkuus kiinnostaa mediaa: kirjaston hyvä kirjakokoelma ei ole uutinen, mutta jos lainattavaksi laitetaan virvelisetti, valtakunnallinen uutiskynnys ylittyy.

Talouden tiukentuessa kirjastojen olisi kyettävä priorisoimaan, mikä on niiden yhteiskunnallisen ja kulttuurisen tehtävän kannalta oleellisinta. Kirjastolaki antaa vahvan selkänojan keskittyä sivistykseen, kulttuuriin, lukemisen edistämiseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen.

Kirjallisuuden sisältötyö onkin viime vuosina tullut kirjastoissa esiin uudella painolla. Kirjallisuuden renessanssia kirjastoissa edustavat muun muassa laadukas kirjallisuuden edistämistyö kirjallisuusdiplomeineen ja kirjallisuustapahtumineen. Kirjastojen verkkosivuilla esitellään kirjallisuutta entistä monipuolisemmin. Kirjastojen aktiivinen työ on näkynyt myönteisesti viime vuosien lainausluvuissa.

Kirjallisuuden edistämisen pullonkaula on kirjahankinnoissa: hankintojen tulisi olla tasapainossa kirjallisuuden esittelytyön ja kasvaneen kysynnän kanssa. Opetus- ja kulttuuriministeriön kymmenen vuoden takainen laatusuositus on yhä hyvä nyrkkisääntö. Sen mukaan kirjastojen tulisi hankkia vähintään 300 kirjaa tuhatta asukasta kohti.

Viime vuonna kuntien ja kaupunkien kirjastoihin hankittiin keskimäärin 283 kirjaa tuhatta asukasta kohden. Valtakunnallisesti kirja­hankinnat ovat vähentyneet vuosituhannen alusta noin kymmenen prosenttia ja asukaskohtaiset kirjalainaukset noin 15 prosenttia.

Kirjastot ovat kulttuurilaitoksina tiukan paikan edessä. Mikäli fyysisen kirjan asema oleellisesti kirjastoissa heikkenisi, kirjastojen nykyisenkaltaiselta toimipisteverkolta putoaisi pohja ja tilojen käyttö pitäisi suunnitella radikaalisti uudelleen.

Digitaalisessa maailmassa palvelut voitaisiin tuottaa keskitetymmin. Nähtävissä olevana aikana toimiva kirjasto on kuitenkin painetun ja digitaalisen muodon joustavaa rinnakkaiseloa. Se lisää kustannuspaineita. Painettu kirja, e-kirja ja äänikirja ovat eri medioita, joilla on osin eriytyneet käyttäjäryhmänsä.

Ajatuksissani paikallinen kirjasto hoitaa painettujen kirjojen jakelun laaja-alaisesti tulevaisuudessakin. Samalla tarvitaan rinnalle e-kirjoihin ja äänikirjoihin keskittyvä valtakunnallinen e-kirjasto. Se on suunnitteilla. E-kirjaston kiperä haaste tiivistyy siihen, miten ­e-kirjojen lisääntynyt maksuton tarjonta kirjastojen kautta vaikuttaisi muutenkin vaikeuksissa kahlaavaan kirja-alaan.

Kesäkuun alussa kirjastot avautuvat laajemmin. Kävelen kahvilaan, luen Melenderin esseen Kirjallisuus ja viha. Mietin vastarinnan kirjallisuutta, Orwellia, Camus’ta. Essee johdattaa minut Karl Krausin aforismikokoelmaan Myrkyn käyttöohje.

Erilaiset tekstit käyvät vuoro­puhelua lukijassa. Kuin elämässä, yksi asia johtaa toiseen. Ajatukset, mielikuvat, kokemukset, tekstit yli aikakausien kohtaavat. Kirjallisuus ja kirjastot ovat parhaimmillaan arkisia kuin leipä.

Jari Paavonheimo

Kirjoittaja on kirjastoneuvos.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Luitko jo nämä?