Professori Antti Hassin (1931–2019) postuumisti julkaistu muistelmateos Hassin paperi maalaa surullisen kuvan Taideteollisen korkeakoulun tapahtumista vuosina 1971–1983. Hassi pani talteen ja muokkasi kirjaksi oppilaitoksen sisällä käydyt poliittiset taistelut, jotka on pitkälle unohdettu oppilaitoksen virallisista historiikeista.
Taideteollisen oppilaskunnassa valtaa käytti Moskovan-mielisten kommunistien järjestö TAOS eli taideaineita opiskelevat sosialistit. He yrittivät joukkovoimalla, painostuksella ja uhkailulla vaikuttaa niin opintojen sisältöön kuin opettajiinkin. Keskeinen taistelu käytiin niin sanotusta mies ja ääni -periaatteesta, joka olisi siirtänyt yliopistoissa vallan opiskelijoille.
Hassia ja muita vastustajia pilkattiin, vakoiltiin ja uhkailtiin. Ateneumin seinälle oli kirjoitettu lappu: ”[Rehtori Yrjö] Kukkapuro ja Hassi tapetaan.”
Ketään ei sentään tapettu, mutta oppilaitoksen toiminta kärsi pahasti ja moni sai haavan sieluunsa. Samanlaisia kohtaloita koettiin muissakin taistolaisten vyöryttämissä oppilaitoksissa, muun muassa Tampereen yliopistossa, Helsingin valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja Teatterikoulussa.
Oppilaat etsivät tarkalla silmällä oppikirjoista ja luennoista poikkeamia yya-politiikan virallisesta liturgiasta. Kun sellaisia havaittiin, professori voitiin ilmiantaa neuvostovastaiseksi esimerkiksi Soihtu-lehdessä tai Tiedonantajassa. Se ei ollut vaaraton syytös 1970-luvun suomettuneessa ilmapiirissä.
Todistusaineisto koottiin yksiin kansiin, kun taistolaiskommunistien Sosialistinen Opiskelijaliitto julkaisi vuonna 1974 teoksen Musta kirja – Todistusaineisto imperialismin ja äärioikeiston vaikutuksesta Suomen korkeakouluopetuksessa.
Hassin kirja ilmestyy keskelle tilannetta, jossa politiikka herättää taas kiihkeitä tunteita yliopistoissa. Keskiössä on Yhdysvalloista Suomeen saapunut intersektionaalinen ideologia, joka haastaa miehisinä, valkoisina ja länsimaisina pidetyt ajatustavat.
Tälläkin kertaa kuohut ovat suurimpia taidealoilla, esimerkiksi Teatterikorkeakoulussa. Syitä siihen voi pohtia. Tieteellä on lähtökohtaisesti sovitut kriteerit arvioida eri väitteiden totuusarvoa. Ne antavat raamit myös erilaisten ajatustapojen ja sukupolvien väliselle kilpailulle.
Mitä kauemmas tieteen ytimestä edetään yhteiskunnallisille, humanistisille ja lopulta taiteellisille aloille, sitä vähemmän akateemisessa kilpailussa on empiriaa ja sitä enemmän ideologiaa. Yliopistoväen kannalta raskainta on, kun erimielisyyksistä tulee moraalisia ja henkilökohtaisia. Silloin vastapuolella oleva ihminen ei ainoastaan ajattele eri tavalla, hän on myös moraalisesti arveluttava henkilö.
Juuri sellaisesta ajanjaksosta Antti Hassin tärkeä kirja kertoo – ja siksi se kannattaisikin liittää taidekorkeakoulujen nykyisiin opintovaatimuksiin.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.