Koronaviruspandemia on piinannut meitä jo yli vuoden. Se on ollut ahdistavaa henkisesti ja fyysisesti. Monen pääkoppa on kiristynyt, ja istumalihakset ovat joutuneet lujille. Etätöiden ja rajoitusten myötä iso osa työikäisistä liikkuu vieläkin vähemmän kuin aiemmin. Siitä maksettava hinta voi käydä kalliiksi.
UKK-instituutin tuoreen laskelman mukaan liikkumattomuuden vuosittaiset kustannukset ja tuottavuuden menetykset ovat noin kolme miljardia euroa. EU:n elvytyspaketissa Suomi saa runsaat kaksi miljardia euroa, josta iso osa suunnataan niin sanotun ”kestävän kasvun ohjelmaan”.
Liikunnan edistäminen ei kuitenkaan kuulu tähän ohjelmaan, vaikka liikunta jos mikä toisi kestävää kasvua ja olisi tehokas elvyttävä keino parantaa tuottavuutta ja työkykyä. Työhyvinvoinnin ja työkyvyn parantamiseen elvytysrahaa suunnataan 47 miljoonaa euroa.
Koronavirusaika on lisännyt merkittävästi päivittäistä istumista, joka puolestaan on yhteydessä lihavuuteen, unen riittämättömyyteen, huonoon koettuun terveydentilaan ja sitä kautta lisääntyviin käynteihin lääkärin vastaanotolla. Vielä on tarkasti laskematta, millaista hintaa maksamme epidemia-ajan istumisesta.
Jos kaikki yli kuusi tuntia istuvat vähentäisivät istumistaan korkeintaan kahteen tuntiin vuorokaudessa, avoterveydenhuollon käynneissä säästöä kertyisi noin 79 miljoonaa euroa vuodessa, UKK-instituutti laski jo ennen pandemiaa.
Jatketaan jossittelua: Jos liian vähän liikkuvat harrastaisivat reipasta kävelyä vähintään viitenä päivänä viikossa puolen tunnin ajan ja tekisivät vähintään kahdesti viikossa lihaskuntoharjoittelua, väestötasolla olisi mahdollista päästä jopa 150 miljoonan euron säästöihin terveys- ja hoitokuluissa.
Valitettavan monet saattavat kuitenkin vain häkeltyä näiden lukujen edessä. UKK-instituutin päivittäinen 9 000 askeleen suositus jää lähes poikkeuksetta tavoittamatta – puhumattakaan 13 000 askeleen ihannemäärästä.
Liikkuva aikuinen -ohjelma on selvittänyt koronavirusajan yleistä liikunnallisuutta. Tulosten mukaan arkinen aktiivisuus ja työmatkaliikkuminen ovat vähentyneet merkittävästi. Lasten ja nuorten harrastusmahdollisuudet ovat kaventuneet ja jopa osaksi ehtyneet. Iäkkäille tarkoitetut suositukset kotona pysymiseen viime kevään aikana miellettiin velvoitteeksi, vaikkei sitä niin sananmukaisesti tarkoitettu.
Kuntosalien auki pitäminen nousi yhdeksi rajoitusten keskeiseksi asiaksi. Mistä se kertoo? Käyvätkö ihmiset todella niin paljon kuntosalilla, että siitä syntyi riita? Jos käyvät, riita oli paikallaan. Jos eivät, kohu meni yli.
Suositusten mukaiseen kahteen salitreenikertaan viikossa pääsee vain harva, eikä se ole välttämättä tarpeenkaan. Yksikin kerta on monelle liikaa. Ei ole paikkaa, aikaa tai rahaa.
Taukoliikuntaa tutkinut Pekka Matomäki muistuttaa, että istumatyöläisen kunto nousee myös pienillä teoilla, niin sanotulla välipalaliikunnalla. Parin minuutin tai vain puolen minuutin liikuntapätkillä, kuten porraskävelyllä, voi saavuttaa mainioita tuloksia. Saman asian ajaa myös käsilihasliike punnuksella, kyykky tai painon nostaminen maasta.
Tämänkaltainen toimistoetätyöläisen välipalaliikunta ei vaadi erityistä valmistautumista eikä peseytymistä. Liikuntatutkimuksissa onkin huomattu, että arkeen sujautettavat lyhyet, korkeintaan muutaman minuutin ”harjoitukset” virittävät kehoa hetkellisesti huomattavasti enemmän kuin illan 40 minuutin kävelylenkki.
Ihmiskeho kaipaa rasitusta kehittyäkseen. Liikunta kannattaa aloittaa silloin, kun kehoa vielä uskaltaa rasittaa. Ilman säännöllistä kuormitusta keho rapistuu.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.