Työllisyys kasvaa hitaammin kuin avoimien työpaikkojen määrä - Pääkirjoitus | HS.fi

Työllisyys kasvaa hitaammin kuin avoimien työpaikkojen määrä

Nopeasti paheneva työvoimapula ja samanaikainen työllisyys­asteen hidas nousuvauhti kertovat siitä, että Suomi on saapumassa työllistämiskykynsä ylärajalle. Raja on hyvinvointi­valtion tarpeisiin suhteutettuna aivan liian alhaalla.

24.11. 2:00

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson laski viikonloppuna, että hallitus on onnistunut talous- ja työllisyyspolitiikassaan. ”Suomen taloudessa menee pandemiasta huolimatta paremmin kuin pitkään aikaan”, hän kertoi puheessaan ja muistutti Suomen saaneen kehuja Kansainväliseltä valuuttarahastolta. Andersson lisäsi, että kun työvoimatutkimuksen mittaustavan muutos otetaan huomioon, ”on työllisyysaste korkeammalla kuin mitä se on ollut kertaakaan 1980–1990-luvun vaihteen jälkeen”.

Suomen ennätyksiä tässä lajissa on ehkä turha mittailla, sillä vertailu käy sitä ongelmallisemmaksi, mitä kauemmas menneeseen maailmaan ja sen oloihin mennään.

Andersson viitannee elokuun työllisyysasteeseen ja vertaa sitä aiempaan huippuun, helmikuuhun 2020, juuri ennen pandemiaa. Elokuun trendiluku – kausivaihteluista puhdistettu lukema – oli syyskuussa ilmoitetussa mittauksessa 72,8 prosenttia. Vanhalla mittaustavalla tämä olisi ylittänyt niukasti vertauspisteen. Trendit muuttuvat kuitenkin jälkikäteen tehdyissä tarkistuksissa. Lokakuussa julkistettu elokuuta koskeva tarkistettu lukema oli enää 72,4 prosenttia, mikä ei oikaisukertoimillakaan yllä Suomen ennätykseen.

Tilastokeskus kertoi tuoreimmat lukemat tiistaina. Työllisyysasteen trendi oli lokakuussa 72,7 prosenttia, josta oikaisukertoimella saadaan jaettu ykköspaikka helmikuun 2020 kanssa.

Kymmenyksien ynnääminen ja vertailu ei ole kovin olennaista, sillä tämäkin lukema voi muuttua. Merkittävämpi ongelma Anderssonin tulkinnassa on se, että työllisyysastetta on pidetty kelvollisena pandemiaa lievittämällä, jakamalla rahaa ja velkaantumalla. Moni ei tällaista laskisi työllisyyspolitiikaksi vaan jakopolitiikaksi ja kriisin tukahduttamiseksi.

Tilastoja tutkimalla löytää ikäviäkin viestejä ja ennätyksiä. Tilastokeskus kertoi viime viikolla, että avoimia työpaikkoja oli tämän vuoden kolmannella neljänneksellä 62 400, selvästi enemmän kuin vuosi sitten.

Vertailukohtakin osuu pandemian aikaan, joten absoluuttinen muutos vuoden takaisista lukemista on suuri. Olennaisinta on kuitenkin, että syksyn lukema on kolmansien neljänneksien sarjassa Suomen ennätys. Tämäkin Tilastokeskuksen mittaustapa on matkalla muuttunut, joten tulos ei ole aivan yksiselitteinen vaan eräänlainen tuulitulos.

Työ- ja elinkeinoministeriö tuki tulkintaa tiistaina omalla mittaustavallaan. Lokakuussa oli avoinna melkein 170 000 työpaikkaa, mikä on 69 100 työpaikkaa enemmän kuin vuosi sitten. Työnantajien kertomukset työvoimapulasta antavat olettaa, että avoimien työpaikkojen kasvu jatkuu. Vuoden ensimmäisellä neljänneksellä työpaikkoja on perinteisesti ollut Tilastokeskuksen mittauksessa auki enemmän kuin muilla neljänneksillä. Jos perinteet jatkuvat, ensi vuoden alussa ollaan jo hyvin huolestuttavissa lukemissa.

Työllisyystilastot kertovat myös, että pitkäaikaistyöttömiä on paljon. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan yhtäjaksoisesti vähintään vuoden työttömänä työnhakijana olleita oli lokakuussa 108 000. Määrä kasvoi 26 000:lla vuoden takaisesta. Työllisyyden kuntakokeilu näyttää menevän umpisolmuun.

Hyvinvointivaltion maksukyvyn turvaaminen pitkällä aikavälillä on hyvän talouspolitiikan tunnusmerkki. Maksukyky on suurelta osin kiinni siitä, kuinka korkea työllisyysaste Suomeen saadaan.

Nopeasti paheneva työvoimapula ja samanaikainen työllisyysasteen hidas nousuvauhti kertovat siitä, että Suomi on saapumassa työllistämiskykynsä ylärajalle. Raja on hyvinvointivaltion tarpeisiin suhteutettuna aivan liian alhaalla.

Tämän rajan nostaminen on hallituksen työllisyyspolitiikan tehtävä ja mitta. Jos hallitus ei tässä onnistu, hallituksen työllisyys- ja talouspolitiikka saavat paljon heikommat arvosanat kuin Andersson antaa olettaa.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?