Venäjä haluaa nyt näyttää, että maa on valmis sotimaan pitääkseen Ukrainan etäällä Natosta - Pääkirjoitus | HS.fi

Venäjä haluaa nyt näyttää, että maa on valmis sotimaan pitääkseen Ukrainan etäällä Natosta

Presidentti Vladimir Putin puhuu selvästi aiempaa ärtyneempään sävyyn sotilasliitto Naton ja Ukrainan yhteistyöstä. Lisäksi Venäjä on keskittänyt taas runsaasti joukkojaan rajalle.

Yhdysvaltojen puolustusministeri Lloyd Austin (oik.) tapasi Ukrainan puolustusministerin Oleksi Reznikovin toissa viikolla Washingtonissa.

29.11.2021 2:00 | Päivitetty 29.11.2021 6:30

Pelko Venäjän isosta ja julkisesta hyökkäyksestä Ukrainaan on kasvanut selvästi. Venäjä on keskittänyt joukkojaan Ukrainan itärajan tuntumaan, lennättänyt strategisia pommikoneitaan Valko-Venäjällä sekä koventanut puheitaan ja vaatimuksiaan.

Tilanne ei toki ole aivan uusi. Samaa huolta kannettiin viime keväänä, kun Venäjä alkoi tuoda joukkoja rajan tuntumaan. Silloin Venäjä puhui harjoituksista. Kyseessä oli lopulta Venäjän presidentin Vladimir Putinin viesti Yhdysvaltojen uudelle johdolle siitä, että amerikkalaisten on otettava huomioon se, mitä Venäjä tahtoo. Viesti meni perille, sillä Putin ja presidentti Joe Biden tapasivat kesällä Genevessä.

Tällä kertaa tilanne näyttää kuitenkin vakavammalta. Venäjän joukot toimivat nyt paitsi salamyhkäisemmin myös tilanteessa, jossa useimmat aiemmista diplomatian kanavista ovat poikki. Lisäksi Venäjän puheiden sävy on muuttunut kovemmaksi.

Putin julkaisi heinäkuussa pitkän Ukrainaa koskevan kirjoituksen, jossa hän esitteli omat käsityksensä Ukrainan historiasta, kehityksestä ja suhteesta Venäjään. Väitteet olivat monin osin räikeän virheellisiä, mutta samalla ne paljastivat Putinin ajattelua.

Kirjoituksensa jälkeen Putin on puhunut selvästi aiempaa ärtyneempään sävyyn sotilasliitto Naton ja Ukrainan yhteistyöstä. Tämä on tietenkin heijastunut muiden Venäjän virallisten edustajien puheisiin ja propagandaan.

Putin on myös alkanut puhua ”punaisista linjoista”, joita länsi ei saisi ylittää, ja vaatinut länneltä turvatakuita. Käytännössä kyse on Ukrainasta.

Ukrainassa alkoi loppuvuodesta 2013 mielenosoitusliike, kun silloinen presidentti Viktor Janukovytš oli päättänyt hylätä pitkään neuvotellun ja Venäjän vastustaman assosiaatiosopimuksen EU:n kanssa.

Mielenosoitukset laajenivat pian koskemaan muitakin asioita. Ne päättyivät alkuvuodesta 2014 Janukovytšin pakoon. Ukrainan johdosta tuli aiempaa länsimielisempi. Otteensa menettänyt Venäjä vastasi valtaamalla Krimin ja aloittamalla sotatoimet itäisessä Ukrainassa, jossa virallisesti sotivat Ukrainan armeija ja niin sanotut kansantasavallat.

Sota Itä-Ukrainassa jatkuu yhä. Venäjälle se on ollut ennen muuta keino vaikuttaa Ukrainaan, jolla on sodan vuoksi kyljessään avohaava.

Moskovassa on tänä vuonna selvästi todettu, että tämä ei enää riitä. Venäjä tulkitsee Naton pyrkivän vahvistamaan asemiaan Ukrainassa ja pelkää, että edessä häämöttää jopa Naton laajeneminen Ukrainaan. Venäjän johdolle tämä on ajatuksena mahdoton. Siksi Venäjä on nyt pannut uuden vaihteen silmään sekä puheissa että teoissa.

Venäjän johto ei tietenkään voi myöntää, että se on omilla toimillaan saanut Ukrainan pyytämään apua länneltä. Lännen päättävissä elimissä on kuitenkin selkeä käsitys Ukrainalle annettavan sotilaallisen avun rajoista, eikä Ukrainan Nato-jäsenyydestä keskustella vakavasti. Kaikki ovat olettaneet asian olevan Venäjällekin itsestäänselvyys.

Venäjä yrittää nyt näyttää, että se on valmis taistelemaan pitääkseen Ukrainan etäällä Natosta, ei vain Nato-jäsenyydestä.

Putin on ollut koronaviruseristyksen vuoksi tekemisissä lähinnä kovan linjan edustajien kanssa, mikä on lisännyt epäluuloa entisestään. Venäjän johto tulkitsee maansa olevan lännen hyökkäyksen kohteena, on kyse sitten Venäjän oppositiosta tai Ukrainasta. Venäjä uskoo lännen kuuntelevan vain voimaa, joten joukoilla valmistellaan myös seuraavaa Putinin ja Bidenin huipputapaamista.

Nato ei tietenkään voi eikä halua antaa Venäjälle mitään veto-oikeutta Ukrainaan saati Nato-jäsenyyksiin yleisemmin.

Venäjä tietää voimansa rajat, joten hyökkäys on tuskin sen päätavoite. Putinille Ukraina on kuitenkin myös tunneasia, mikä lisää uhkaa.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?