Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) keräsi suosionosoituksia ilmoittamalla Ylen A-studiossa, että kolmannen rokotuskierroksen vauhdittamiseen ollaan värväämässä avuksi sosiaali- ja terveysalan eläkeläiset, opiskelijat, lähihoitajat, Puolustusvoimat, Punainen Risti ja työterveyshuolto. Lisäksi Kiuru kertoi maahantulorajoitusten kiristämisestä. Myös rokotetuilta aletaan vaatia rajalla koronatestejä, jotta maahan ei tulisi lisää omikronmuunnosta.
Kansakuntaa järkyttää toiveikkaan tilannekuvan kääntyminen synkäksi. Vielä alkusyksystä eli vahvana usko, että rokotusten avulla päästään pandemia-ajan rajoituksista takaisin normaalielämään. Epidemian kasvun myötä jouduttiin kuitenkin palaamaan kriisitietoisuuteen ja etätöihin. Ja nyt ovella on uusi muunnos, joka uhkaa aiheuttaa tartuntojen tsunamin.
Tässä tilanteessa Kiuru on vallannut johtajuustyhjiön, joka muodostui, kun hallitus vetäytyi uuden koronastrategiansa myötä taka-alalle ja siirsi vastuun koronatoimista alueille. Pääministeri Sanna Marin (sd) on pysytellyt viime ajat kokonaan poissa näyttämöltä, ehkäpä ”Bile-Sanna”-huuteluita peläten.
Mielikuvat sikseen, pääministeriä tarvitaan johtamaan koronapolitiikkaa. Haksahtaminen altistuneena yöhön on pikkujuttu, kun pitää tehdä päätöksiä voimavarojen suuntaamisesta koronataistelussa. Nyt näyttää siltä, että sosiaali- ja terveysministeriö on Kiurun johdolla määritellyt koronastrategian pala palalta uusiksi lähinnä omin päin ja asiantuntijat ohittaen.
Kiuru haluaa tehdä kaiken mahdollisen tartuntojen estämiseksi: tehosterokottaa, jäljittää ja testata. Alueet ovat koettaneet muistuttaa, ettei kaiken tekeminen yhtä aikaa ole mahdollista, koska tekijät loppuvat kesken. Eivätkä tartunnat tule katoamaan, sillä virus on tullut jäädäkseen. Kiurun vaatimukset kuulostavat jykeviltä, mutta lähemmin tarkastellen kyse on poliittisesta pisteidenkeruusta.
Käytännössä ratkaisevaa kansalaisten turvallisuuden kannalta on, tehdäänkö tehokkaasti se, mikä estää vakavia tautimuotoja, turvaa terveydenhuollon toimintakyvyn ja säästää ihmishenkiä.
Omikronmuunnos on jo Suomessa, ja sen osuus tartunnoista on ilmeisessä kasvussa ainakin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Rajatoimet eivät sitä enää pysäytä, tuskin edes hidastavat. Tartunnanjäljitys taas tehoaa silloin, kun tartuntoja on vähän ja tartuntaketjut ehditään katkomaan. Kun epidemia on päässyt valloilleen, jäljitys jää kelkasta ja muuttuu turhaksi.
Tällä hetkellä todella olennaista on rokottaminen. Ennen uutta tartunta-aaltoa on kiire rokottaa mahdollisimman monta rokottamatonta aikuista sekä antaa tehosteannokset vanhuksille ja riskiryhmille, joilla kahden rokotteen teho vakavaa tautia vastaan on jo vajavainen. Maailman terveysjärjestön WHO:n rokotusjohtaja Katherine O’Brien totesi tällä viikolla, että rokottaminenkaan ei pysty pysäyttämään omikronin leviämistä. Siihen eivät kykene edes kolmannet annokset.
Vaikka uuden muunnoksen aiheuttama tauti osoittautuisi aiempaa lievemmäksi , tehohoidon ja sairaaloiden kapasiteetti ylittyy, mikäli virus tarttuu todella nopeaa tahtia. Sen estämiseksi edessä voivat olla nykyisten kevytrajoitusten sijaan todelliset rajoitukset, jotka sulkevat harrastukset, ravintolat ja teatterit kaikilta. Sitä poliitikot eivät millään haluaisi sanoa. Niinpä kaikki muut enemmän tai vähemmän todelliset konstit käyvät aluevaalien alla kaupaksi.
Rajallisia voimavaroja ei kannata tuhlata tehottomaan touhuamiseen. Panoksia kannattaa ennemmin käyttää sairaaloiden hoitokapasiteetin tuntuvaan vahvistamiseen.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.