Uhka kassan tyhjenemisestä pakottaa kirkon koviin päätöksiin Helsingissä - Pääkirjoitus | HS.fi

Uhka kassan tyhjenemisestä pakottaa kirkon koviin päätöksiin Helsingissä

Joulunaika on perinteisesti ollut suosituinta kirkossakäyntiaikaa. Koronavirusepidemia on vaikuttanut myös kirkkoon, vaikka aluehallintoviranomaisilla ei ole toimivaltaa rajoittaa hartauksia ja jumalanpalveluksia.

Alppilan kirkko on yksi kirkkorakennuksista, joista Helsingin seurakuntayhtymä kaavailee luopuvansa.

23.12.2021 2:00 | Päivitetty 23.12.2021 7:50

Kirkkovuoden alku on aikaa, jolloin moni maallistunutkin suomalainen käy kirkossa. Jouluaatto ja ensimmäinen adventtisunnuntai ovat vakiintuneet suosituimmiksi kirkossakäyntipäiviksi, ja ennen koronavirusepidemiaa muuten hiljaiset kirkot saattoivat olla silloin täynnä.

Epidemia on vaikuttanut myös kirkossakäyntiin. Nyt moni jättää omikronmuunnoksen vuoksi jouluaaton kirkkoperinteensä väliin, mikä onkin viisasta, vaikka aluehallintoviranomaisten rajoitukset eivät koske hartauksia ja jumalanpalveluksia.

Suosittujenkin kirkossakäyntipäivien kävijämäärät olivat silti laskussa jo ennen epidemiaa, kuten oli kirkossakäynti yleisestikin. Kirkon tutkimuskeskuksen vuonna 2019 tilaaman mittauksen mukaan suomalaisista kaksi prosenttia kävi jumalanpalveluksessa viikoittain ja kuusi prosenttia kuukausittain. Runsas neljännes sanoi käyvänsä jumalanpalveluksessa harvemmin kuin kerran vuodessa, ja 42 prosenttia vastaajista ei ollut käynyt lainkaan jumalanpalveluksessa viime vuosina.

Taustalla on länsimaissa yleinen maallistumiskehitys. Suomessa on erityisesti seurattu, millainen osuus väestöstä kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kirkon tiedotuskeskuksen viime viikolla julkaiseman ennakkotiedon mukaan vuoden lopulla kirkkoon kuuluu 66,6 prosenttia väestöstä.

Helsingissä osuus on selvästi pienempi: pääkaupungin asukkaista enää noin puolet kuuluu kirkkoon. Jäsenkadon ennustetaan kiihtyvän. Kirkko itsekin arvioi, että ensi vuosikymmenen alussa selvästi alle 40 prosenttia helsinkiläisistä kuuluu kirkkoon.

Tällä kehityksellä alkaa olla Helsingissä taloudellisia vaikutuksia.

Jäsenmäärän vähentyminen ei näkynyt verotulojen pienenemisenä, kun ihmisten tulot nousivat ja kirkosta erosi etupäässä nuoria. Jatkossa verotulot kuitenkin vähenevät, joten edessä on säästöjä. Muuten kassa tyhjenee muutamassa vuodessa.

Helsingin seurakuntien yhteinen kirkkovaltuusto hyväksyi useille vuosille jakaantuvan säästöpaketin joulukuun alkupuolella. Sen yksityiskohdat ovat vielä päättämättä, mutta tämän Rohkeasti yhdessä -nimisen hankkeen tavoitteena on tehdä rakenteellisia muutoksia juustohöyläsäästämisen sijaan. Esillä on ollut esimerkiksi Alppilan, Herttoniemen, Munkkiniemen, Oulunkylän, Pihlajamäen ja Tammisalon kirkoista luopuminen.

Kiinteistökuluista säästäminen on ymmärrettävää, sillä seurakuntayhtymällä on 230 rakennusta, joista 42 on kirkkoja ja kappeleita. Monet 1960- ja 1970-luvuilla tehdyt rakennukset ovat myös tulossa kalliiseen peruskorjausvaiheeseen.

Päätökset eivät silti ole helppoja. Kotikirkon sulkeminen voi surettaa siellä harvoin käyvääkin, eikä Suomessa ole vielä jouduttu kunnolla pohtimaan, mitä entisille kirkoille voi tehdä. Silti rakennuksista säästäminen on ymmärrettävämpää kuin leikkaaminen erilaisista seurakuntien palveluista, joihin ihmiset turvautuvat hädän hetkellä. Etenkin, kun kirkossakäynti ei ole merkittävä syy kuulua kirkkoon.

Helsingissä kirkkoon kuulumattomien osuutta myös kasvattaa maahanmuutto, sillä kristitytkään maahanmuuttajat eivät pääsääntöisesti liity Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon.

Silti kirkon supistumisella Helsingissä on yhteiskunnallisia vaikutuksia koko maassa. Kirkon asema ja vaikutusvalta pienenevät väistämättä, mikä on maallisissa yhteiskunnissa luonnollista. Suomalaisuuden määritelmäkin elää. Kirkon sisällä puolestaan ratkaisevaa on, kasvattaako pieneneminen konservatiivien asemaa.

Kirkolle kehitys ei ole vain huono asia, vaikka edessä on ikäviä päätöksiä ja vaikutusvallan pieneneminen kirpaisee aina. Isot organisaatiot muuttuvat helposti itsetyytyväisiksi ja virastomaisiksi, eikä kirkko ole poikkeus. Ne myös yleensä tarvitsevat kriisin päättääkseen, mitä haluavat olla.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?