Koronapotilaiden hoitopaikkoja pitää lisätä, jottei pienikin tartunta-aalto pakota maata aina uusiin sulkuihin - Pääkirjoitus | HS.fi

Koronapotilaiden hoitopaikkoja pitää lisätä, jottei pienikin tartunta-aalto pakota maata aina uusiin sulkuihin

Suomen terveydenhuolto on tehostettu ohueksi. Tehohoitopaikkoja on vain neljäsosa siitä mitä Saksassa asukasta kohden.

Jorvin sairaalan sisäänkäyntiaula Espoossa.

27.12.2021 2:00 | Päivitetty 27.12.2021 8:53

Normaalia elämää ja elinkeinoja joudutaan jälleen rajoittamaan, jotta liian moni suomalainen ei sairastuisi yhtä aikaa ja jotta terveydenhuolto ja yhteiskunta kestäisivät uuden epidemiahuipun.

Ei kuitenkaan riitä, että selviämme tästä aallosta. On korkea aika ratkaista, miten selvitään myös tulevista. Syksyn mittaan on käynyt selväksi, että koronaviruksesta ja sen aiheuttamasta sairastavuudesta ei päästä eroon edes korkealla rokotuskattavuudella.

Myös rokotetut saavat tartuntoja ja välittävät niitä eteenpäin, joten viruksen kierto jatkuu. Rokotuksilla pystytään torjumaan tehokkaasti vakavaa tautimuotoa, mutta niin kauan kuin rokottamattomia riittää, riittää sairaaloihin myös vakavasti sairastuneita potilaita.

Valitaanko ratkaisuksi pakkorokotukset vai ikuisesti jatkuvat rajoitukset, jotka siirtävät ongelmaa eteenpäin mutta eivät poista sitä?

Kolmas vaihtoehto on hyväksyä, että rokottamattomat jääräpäät sairastuvat ja hoitaa heidät. Jotta tehtävä pystytään täyttämään niin, etteivät muut hoidon tarpeessa olevat potilaat joudu kärsimään, sairaanhoidon voimavaroja täytyy vahvistaa.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Hus on ryhtynyt näyttämään esimerkkiä. Husin valtuusto päätti vähän yli viikko sitten tehohoitopaikkojen pysyvästä lisäämisestä. Nyt resurssit on noin viiteen lisäpaikkaan, ja vuoteen 2023 mennessä tavoitteena on viidenneksen lisäys nykyiseen 70 paikkaan.

Muidenkin alueiden olisi aiheellista laajentaa tehohoitovalmiuttaan. Tällä hetkellä Suomessa on tehohoitopaikkoja moniin Euroopan maihin verrattuna niukasti. Koko Suomen paikkaluku on normaalitilanteessa 250–270. Pandemian alkuvaiheessa laskettiin, että määrä saadaan hätätilanteessa nostettua noin 500:aan. Se vaatisi leikkaustoiminnan alasajoa, eikä sellaiseen voida ehdoin tahdoin ryhtyä.

Koska hoitovalmiutta on edelleen ylläpidetty minimimäärä, jo 50 koronapotilasta teho-osastoilla vaikeuttaa muiden potilaiden hoitoa. Siksi Suomessa on syksyn mittaan vaadittu kriisitietoisuutta ja lisää rajoituksia sairaanhoidon ilmaantuvuusluvuilla, jotka ovat olleet väkilukuun nähden Euroopan alhaisimpia ja ylittyneet useimmissa maissa moninkertaisesti.

Niukkuuden syynä ovat terveydenhuollon tehokkuusvaatimukset. OECD:n mukaan Suomi käyttää terveydenhuoltoon 9,6 prosenttia bruttokansantuotteesta, vähemmän kuin kaikki muut Pohjoismaat ja melkein kaikki Länsi-Euroopan maat. Saksassa, Ranskassa ja Britanniassa terveydenhuollon osuus on yli 12 prosenttia, Norjassa ja Ruotsissa yli 11 prosenttia bkt:sta.

Tehohoitopaikkojen lisäksi tarpeen olisi pari koronatautiin erikoistunutta infektiosairaalaa, joissa potilaat saisivat mahdollisimman asiantuntevan hoidon. Suurin haaste on pula ammattitaitoisesta henkilökunnasta. Hoitajia on koulutettava lisää, ja heidän palkkoihinsa on varattava rahaa. Säädyllinen korvaus toisi myös muihin töihin siirtyneitä ammatti-ihmisiä takaisin tehtäviin, joissa heitä nyt toden teolla tarvitaan.

Muutos ei hoidu käden käänteessä, mutta hoitoakaan ei tarvita vain pandemiavaiheessa vaan pitkään sen jälkeen. Kun rokottamattomat ovat tautinsa poteneet ja saaneet siten immuniteettia, tautitaakka vähenee mutta tuskin häviää. Haurailla vanhuksilla ja immuunipuutteisilla rokotukset eivät välttämättä riitä torjumaan vakavaa tautia. Muillakin suoja voi ajoittain hiipua niin, että vakava sairastuminen on mahdollista. Ja kuten nyt on nähty, viruksesta syntyy myös uusia muotoja, jotka kiertävät vanhaa vastustuskykyä.

Keskuudessamme on mitä ilmeisimmin pysyvästi uusi tartuntatauti, joka palaa kausittain sairastuttamaan ihmisiä samoin kuin influenssat ja muut hengitystieinfektiot ovat iäti tehneet. Rokotukset ja aika ajoin kohdattavat lievät tartunnat antavat useimmille suojaa vakavalta taudilta. Ne joilla on huono onni, on hoidettava mahdollisimman hyvin. Se maksaa, mutta ei niin paljon kuin ikuinen sulkujen kierre, joka pilaa kaikkien elämän.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?