Venäjän pullistelu on osa suurvaltojen kädenvääntöä - Pääkirjoitus | HS.fi

Venäjän pullistelu on osa suurvaltojen kädenvääntöä

Yhdysvallat päivittää suurstrategiaansa, ja koko ajan itsevaltaisemmiksi muuttuvat Kiina ja Venäjä toimivat aggressiivisesti. Eurooppalaisten on syytä ottaa enemmän vastuuta asioistaan.

Tilanne Taiwaninsalmessa on viime aikoina kiristynyt selvästi, kun Kiina on lisännyt sotilaallista painettaan Taiwania vastaan. Kiina pitää Taiwania osana Kiinaa ja vastustaa Taiwanin asekauppoja Yhdysvaltain kanssa. Kuva on Taiwanin sotaharjoituksista jouluviikolta.

31.12.2021 2:00 | Päivitetty 31.12.2021 7:30

Kun Yhdysvallat vetäytyi tämän vuoden elokuussa Afganistanista, lähtö näytti nöyryyttävältä. Yhdysvaltain sotilashelikopterit evakuoivat vielä henkilökuntaa Kabulin suurlähetystöltä, kun ääriliike Talebanin taistelijat jo liikkuivat pääkaupungin kaduilla.

Hätäinen vetäytyminen ja Kabulin nopea kaatuminen herättivät Venäjällä vahingoniloa ja Euroopassa hermostusta. Molemmissa pohdittiin, millainen lommo Yhdysvaltain maineeseen ja itsetuntoon tuli ja mitä se tarkoittaa Yhdysvaltojen halukkuudelle tarttua turvallisuusriskeihin oman alueensa ulkopuolella.

Yhdysvalloissa hallinnon päähuoli oli kuitenkin eri. Lähes 20 vuotta kestänyt Afganistanin sota oli ollut Yhdysvaltain pisin sota. Juuttuminen taistelemaan sissiarmeijaa vastaan oli syönyt sekä huomiota että voimavaroja, joita olisi tarvittu varustautumisessa nopeasti voimistuvaa Kiinaa vastaan.

Sillä Yhdysvaltain johdon ajatukset ovat nyt pitkälti Kiinassa. Niin on toki ollut jo useamman vuoden presidentistä riippumatta, kun Kiina on kasvanut talousjätiksi ja uhmaamaan Yhdysvaltain paikkaa maailman johtavana taloutena. Samalla Euroopan suhteellinen merkitys Yhdysvalloille on pienentynyt.

Nyt Kiinasta on kuitenkin tulossa Yhdysvalloille myös koko ajan vakavampi sotilaallinen haastaja, joka ei peittele aikeitaan. Se näkyy muun muassa ärhentelynä Taiwanille, mutta myös muualla. Kiinan presidentin Xi Jinpingin julkilausuttuna tavoitteena on tehdä Kiinasta maailman johtaja vuoteen 2050 mennessä. Niinpä tänä vuonna Yhdysvallat on aiempaa selvemmin viestinyt Kiinalle, että se on valmis puolustamaan etujaan Aasiassa.

Euroopasta katsoen nykyinen suurvaltapoliittinen tilanne ei ole mukava. Eurooppa on pahassa paikassa.

Yhdysvaltain huomion keskittyminen Kiinaan vaikuttaa suoraan Eurooppaan. Yhdysvallat on jo pitkään vaatinut sotilasliitto Naton eurooppalaisia jäsenmaita ottamaan isomman vastuun Euroopan puolustamisesta, mutta tänä vuonna alettiin nähdä myös käytännön vaikutuksia. Australia perui ison sukellusvenekaupan Ranskan kanssa Yhdysvaltain pyynnöstä. Yhdysvaltoja ei haitannut suututtaa liittolaismaa Ranskaa, kun se ajoi omia kansallisia intressejään Tyynellämerellä.

Voimistuva Kiina puolestaan on sekä entistä aggressiivisempi että herkkänahkaisempi myös suhteessaan Eurooppaan. Se tietää muiden olevan siitä riippuvaisia sekä tavaroiden tuottajana että markkinana, eikä epäröi käyttää tilannetta hyväkseen.

Venäjän suurvalta-asemasta voi väitellä, mutta ydinaseineen se on kuitenkin merkittävä – joskin taantuva – valta. Länsisuhteiden kylmenemisestä alkanut kumppanuus Kiinan kanssa ei ole tuonut Venäjän toivomia talousetuja, mikä osin johtuu maan oman pelosta joutua liialliseen pikkuveliasemaan.

Venäjällä on silti mahdollisuus hidastaa asemansa hiipumista. Sitä se yrittää vaatimuksineen Naton ovien sulkemisesta ja uhkailemalla Ukrainaa. Nyt eletään tärkeitä hetkiä eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän sekä lännen ja Venäjän turvallisuuspoliittisen suhteen kannalta. Muutoksilla on globaaleja vaikutuksia.

Kaiken päällä on vielä yksi iso huoli. Kiina ja Venäjä muuttuvat koko ajan itsevaltaisemmiksi, mutta myös Yhdysvalloissa esitetään synkkiä arvioita sen demokratian tulevaisuudesta.

Eletään siis ankaria ja ikäviä aikoja.

Yhdysvaltain suurstrategian päivittäminen näkyy jo Yhdysvaltain johtaman liberaalin valtionrakentamisen aikakauden loppumisena. Yhdysvallat on tietenkin edelleen Euroopalle tärkeä ja hyvä liittolainen, mutta eurooppalaisten on syytä vastata tähän ottamalla enemmän vastuuta asioistaan.

Suursäätila kun näyttää vain kylmenevän.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?