Tammikuussa on edessä kylmää kyytiä – eikä loppuvuodestakaan taida tulla helppo - Pääkirjoitus | HS.fi

Tammikuussa on edessä kylmää kyytiä – eikä loppuvuodestakaan taida tulla helppo

Vuosi vaihtuu sekavissa tunnelmissa. Heti vuodenvaihteen jälkeen odottavat koronavirusepidemian tartuntahuippu, työmarkkinataistelut, aluevaalit ja Ukrainan kriisin kärjistyminen.

Thaimaalaiset vapaaehtoiset ovat saapuneet Kiinaan valmistautumaan talviolympialaisiin.

1.1. 2:00 | Päivitetty 1.1. 7:20

Koronavirusepidemian toivottiin kääntyvän rokotusten myötä loppusuoralle jo viime vuoden lopulla, mutta toisin kävi. Omikronmuunnoksen myötä tartuntaluvut kääntyivät lähes pystysuoraan kasvuun. Sairaanhoidon tarve ei toistaiseksi ole seurannut perässä. Sitä joudutaan jännittämään vielä viikko tai pari, mutta toivoa on siitä, että jo kaksikin rokotetta torppaa tehokkaasti vakavaa tautimuotoa.

Mikäli omikron pyyhältää koko väestön läpi nykyistä vauhtia, epidemia-aalto on myös suhteellisen nopeasti ohi. Muunnos on kuitenkin osoittanut, että koronaviruksesta voi syntyä uusia, immuniteettia väistäviä muotoja. Tauti pysyy keskuudessamme, ja saatamme saada sen moneen kertaan tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Tarpeen ovat siis pitkän tähtäimen suunnitelmat siitä, kuinka viruksen kanssa eletään.

Epidemian hallitessa otsikoita ja ihmismieliä muiden asioiden on vaikeaa saada huomiota. Se koskee erityisesti kolmen viikon päässä odottavia aluevaaleja. Vähäinen vaali-innostus ei lupaa hyvää äänestysprosentille, mikä antaa huonon startin hyvinvointialueiden aluevaltuustoille. Valtuustojen vastuulla on kuitenkin tehdä sote-uudistuksen suurista tavoitteista todellisuutta. Vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastustoimesta siirtyy hyvinvointialueille vuoden 2023 alussa.

Aluevaalit pamauttavat lähtölaukauksen politiikan keväälle, jonka aikana puolueet hakevat jo asetelmia kevään 2023 eduskuntavaaleihin. Aluevaaleilla on iso merkitys varsinkin ennakkokyselyissä heikosti menestyneille keskustalle ja vihreille. Jos tulos jää hyvin huonoksi, paineet puolueiden sisällä kasvavat.

Keskusta on jo moneen kertaan uhannut lähteä hallituksesta, ellei talouskurista päästä sopuun. Tilaisuuden ulosmarssiin voi tarjota kevään kehysriihi, jossa hallituksella on edessään vaikeita ja raskaita ratkaisuja, kuten Veikkauksen rahojen korvaaminen ja ilmastotoimista päättäminen, ehkä myös taas uuden lisärahan löytäminen epidemiasta kärsiville.

Keskustan riitakumppanina on julkisuudessa usein ollut vihreät, mutta riitely ei näytä kuin huonontaneen molempien puolueiden kannatusta. Vihreät hakee keväällä uutta potkua pelaajavaihdoista: Maria Ohisalon vanhempainvapaan aikana puoluetta johtaa kansanedustaja Iiris Suomela, ja hallituksessa ääntä availee ympäristöministeriksi ja viisikkoon nostettu kansanedustaja Emma Kari.

Oppositiossa rakennetaan jo täyttä päätä seuraavaa hallitusta. Kokoomus jyrää kyselyiden kärjessä vahvasti Petteri Orpon johdolla. Tällä hetkellä isolta kysymykseltä näyttää, syntyykö seuraava hallitus sosiaalidemokraattien vai perussuomalaisten kanssa.

Sosiaalidemokraattien kanssa siltoja täytyisi rakentaa talouspolitiikassa, perussuomalaisten kanssa arvopolitiikassa – karahtihan hallitusyhteistyö Orpon mukaan viimeksi eroihin ”ihmisyyteen liittyvässä arvopohjassa”. Oikeistopuolueiden jo hyvään alkuun päässeet soidintanssit jatkuvat varmasti vuonna 2022.

Oman lisäkierteensä politiikkaan antaa runsaan kahden vuoden päässä odottava presidentinvaali. Kärkeen ei toiveikkaiden tarvitse vielä kiriä, mutta peesiin pitäisi jo päästä. Siksi on odotettavissa, että tulevan presidentin peilissään näkevät vierailevat yhä tiuhempaan paljastamassa kansalle lempilaulujaan, liikuntaharrastuksiaan ja muita mukavia asioita.

Työmarkkinoilla uusi vuosi alkaa samanlaisissa tunnelmissa kuin tämä vuosi päättyy: työtaistelu-uhkia on joka puolella. Riidan kohteet voivat olla pieniä, kuten sahayritys Keitele Groupin työriita, mutta kun ammattiyhdistysliike on heti ottanut järeimmät aseensa käyttöön, pienistä riidoista voi äkkiä kasvaa olemassaolon taisteluita.

Työmarkkinakierros on edennyt hitaasti. Teollisuusliiton sopimus teknologiateollisuuden työntekijöille päättyi marras–joulukuun vaihteessa, mutta uutta ei ole saatu solmittua. Se aiheuttaa ongelmia jonossa eteenpäin, sillä teknologia-alan sopimuksesta on tavattu hakea ohjenuoraa muiden alojen palkankorotuksiin.

Kun yksityiset teollisuusalat saavat sopimukset aikaan, on muiden alojen aika. Yksityisillä palvelualoilla, kuten ravintola- ja matkailualalla, sopimuksia jatkettiin koronavirusepidemian takia jo vuoden 2020 lopulla. Myös kaupan alalla nykyiset sopimukset ovat voimassa ensi vuoden tammikuun loppuun.

Seuraava suuri koitos käydään julkisen sektorin eli valtion, kuntien ja kuntayhtymien sekä vuoden 2023 alusta voimaan kaavailtujen sote-alueiden sopimuksista.

Kuntien palkkaneuvotteluissa huomio kiinnittyy sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön palkkaukseen. Äänestäjien suuri enemmistö olisi valmis hoitajien palkkojen parantamiseen, niin myös eduskunnan enemmistö. Työvoimapulasta kärsivät sote-alan lisäksi myös varhaiskasvatus eli lastentarhat. Vaikeutena kunta-alalla on kuitenkin se, että jos antaa yhdelle, pitää yleensä antaa kaikille, eikä siihen löydy rahoja.

Politiikassa vuosi on tärkeä esimerkiksi Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Ranska ottaa EU:n puheenjohtajuuden vuoden alusta. Puolessa vuodessa ei kovin paljon ehdi, mutta Ranska pitänee huolen siitä, että unionin käänne Ranskaa miellyttävään suuntaan jatkuu. Tiedossa on linjauksia, jotka perinteisesti eivät ole Suomea miellyttäneet. Entisen kaltaisiin talouskurisäännöksiin ei palata, ja kilpailu- sekä teollisuuspolitiikassa tehdään muutosta: kuluttajan suojelemisen sijasta unioni alkaa suojella entistä enemmän eurooppalaisia yrityksiä ulkopuoliselta kilpailulta.

EU-politiikasta hankittava glooria on nyt erityisen tärkeää presidentti Emmanuel Macronille, joka hakee viiden vuoden jatkokautta huhtikuun presidentinvaaleissa. Jatkokausi on mahdollinen, vaikka Macron on saamassa kovia haastajia oikealta.

Yhdysvalloissa demokraattien uudistushankkeet ovat olleet vastatuulessa. Vielä vaikeammaksi tilanne voi muuttua marraskuun alussa pidettävien kongressin välivaalien jälkeen, jos republikaanit valtaavat enemmistön kongressissa, kuten mielipidekyselyjen perusteella nyt näyttää. Vaalien jokerikortiksi voi nousta abortti, jos korkein oikeus asettuu kesäksi odotetussa ratkaisussaan aborttioikeuden rajoittajien kannalle.

Niin aavemaiselta kuin se tuntuukin, Euroopassa on suuren sodan uhka, kun Venäjä keskittää joukkojaan Ukrainan rajojen tuntumaan ja esittää tiukkoja ehtoja lännelle. Käytännössä Venäjä vaatii koko Euroopan nykyisen turvallisuusrakennelman muuttamista ja tunnustettua etupiiriä itselleen.

Yhdysvalloille kohdistetut ehdot ovat sellaisia, joihin länsi ei voi suostua, minkä Venäjä tietää. Lännessä onkin arvuuteltu, onko kyse tekosyyn järjestämisestä jo päätetylle hyökkäykselle vai neuvottelutaktiikasta, jossa vaaditaan paljon, jotta saadaan edes jotain.

Venäjä on saanut Yhdysvallat lupautumaan neuvottelupöytään, joskin Yhdysvallat on korostanut, ettei sovi Ukrainan tai minkään muunkaan maan asioista Venäjän kanssa. Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin on määrä tavata tammikuussa. Neuvotteluja seurataan Suomessakin tarkasti, sillä Venäjän vaatimus siitä, että sotilasliitto Nato lopettaisi uusien jäsenten ottamisen, koskee myös Suomea.

Talousjätiksi noussut Kiina pyrkii vahvistamaan asemaansa entisestään. Sillä on kunnianhimoinen tavoite nousta ensin yhtä merkittäväksi suurvallaksi kuin Yhdysvallat ja sitten Yhdysvalloista ohi. Yksi kilpailuareena on urheilu, jossa Kiina isännöi helmikuussa talviolympialaisia, ellei koronavirus palaa maailmanmatkoiltaan synnyinkotiinsa sekoittamaan suunnitelmia.

Kiinan voimantunto näkyy presidentti Xi Jinpingin johtamana itsevaltaistumisena ja entisestään lisääntyvänä herkkähipiäisyytenä. Kiina ei siedä keskustelua esimerkiksi uiguurien ja tiibetiläisten kohtelusta, josta pehmein sana on ”sorto”. Hongkongin Kiina on pannut kovalla kädellä kuriin. Kiina lisää painetta Taiwanin lähistöllä ja reagoi vihaisesti kaikkeen lännen ja Taiwanin välien lähenemiseen. Kiristyskeinoja maalla riittää, sillä Kiina on paitsi ”maailman tehdas” myös valtava markkina. Merkittävin suurvaltakamppailu on siirtynyt Tyynellemerelle, jossa se kiristyy myös alkavana vuonna.

Maailmantaloudessakin mennään jotain uutta kohti, vaikka epävarmoissa tunnelmissa. Alkavana vuonna maailma palailee kohti normaalia rahapolitiikkaa. Normaaliin rahapolitiikkaan kuuluu esimerkiksi se, että velalla on hinta ja riskejä aletaan taas hinnoitella. Tämä voi olla yllätys monelle kotitaloudelle ja valtiolle, sillä suuri osa maailmaa on elänyt nollakorkomaailmassa finanssikriisin ajoista asti. Velkaa on otettu sekä hyviin että huonoihin tarkoituksiin, koska se ei ole maksanut mitään. Kohta voi maksaa.

Suurten keskuspankkien rahapolitiikkaa koskevien päätösten takana on kiihtyvä inflaatio. Vuoden alkuneljännes antanee todisteet siitä, katoavatko inflaation kiihtymisen takana olevat syyt nopeasti vai eivät. Jos energian hinta alkaa odotetusti laskea ja omikron hidastaa talouskasvua, keskuspankeilla ei ole tulenpalavaa kiirettä nostaa ohjauskorkoja.

Myös ilmastopolitiikassa tapahtuu paljon alkavana vuonna. EU on tekemässä isoja ilmastopoliittisia linjauksia, joilla on todellisia taloudellisia vaikutuksia. Suomessa ensi vuosi on kotimaisen energiapolitiikan merkkivuosi. Olkiluoto 3:n ydinreaktoria on rakennettu kuin Iisakinkirkkoa, ja voimala alkaa kesällä tuottaa täydellä tehollaan sähköä. Suomi päässee vihdoin sähköntuotannossa omavaraisuuteen.

Hyviä uutisia odottavalle alkava vuosi näyttäisi toistaiseksi lupaavan kovin niukasti, mutta sitä varten ovat yllätykset. Viime vuosina suuri osa yllätyksistä on ollut ikäviä, mutta varma ei voi olla – juuri siksi niitä yllätyksiksi sanotaankin.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?