Putinin vaatimukset ovat järjettömiä – silti Venäjän kanssa on pakko yrittää neuvotella - Pääkirjoitus | HS.fi

Putinin vaatimukset ovat järjettömiä – silti Venäjän kanssa on pakko yrittää neuvotella

Sodan uhka Ukrainan yllä osoittaa Euroopan maille jälleen kerran, että Euroopan puolustaminen on lopulta Yhdysvaltojen käsissä.

9.1. 2:00 | Päivitetty 9.1. 10:53

Neuvostoliiton romahduksesta on 30 vuotta, ja kuin tuolloin romahtaneen valtion muistoa kunnioittaen Venäjän presidentti Vladimir Putin on ajanut Euroopan taas kylmän sodan asetelmiin. Sotajoukot Ukrainan rajalla ovat osa Putinin lähipiirin pitkäjänteisesti rakentamaa suunnitelmaa: Venäjän valtapiirin halutaan palauttaa jotain, mitä maan johto uskottelee lännen juonittelujen vuoksi menettäneensä.

Putin ajaa tilannetta kohti suurta sotaa Ukrainassa. Putinin joulukuussa esittelemät vaatimuslistat etupiirijaosta Yhdysvalloille ja Natolle on rakennettu sellaisiksi, ettei niihin voida suostua. Yhdysvalloilla ja Nato-mailla ei ole mitään syytä keskustella Venäjän kanssa etupiireistä eikä siitä, mitkä maat voivat kuulua tai liittyä Natoon. Nato päättää itse, miten toimii ja varustautuu omissa jäsenmaissaan.

Vaikka ei ole mitään, mistä neuvotella, on pakko yrittää. Yhdysvaltojen ja Venäjän diplomaatit tapaavat maanantaina Genevessä. On historiallista, että Venäjän järjenvastaiset uhkavaatimukset saivat Yhdysvallat vastaamaan neuvotteluvaatimukseen. Presidentti Joe Bidenin hallinto joutuu kuitenkin koko ajan arvioimaan koko suurvaltapelin asetelmaa – esimerkiksi sitä, miten lännen ja Venäjän jännitteet vaikuttavat Kiinan ja Venäjän suhteisiin.

Euroopan maille tilanne osoittaa jälleen kerran, että Euroopan puolustaminen on lopulta Yhdysvaltojen käsissä. Yhdysvallat ei lähde silti tekemään kahden kauppaa. Jos Venäjä haluaa neuvotteluja, sen on istuttava Naton ja Venäjän yhteisen neuvoston pöytään. Myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj on yritetty valjastaa mukaan, vaikka Venäjä on viime vuosina osoittanut Etyjiä kohtaan lähinnä halveksuntaa.

Suomelle – ja kaikille muillekin – on tärkeää, ettei minkään maan yli ja ohi sovita mitään, mikä rajaa oman turvallisuuspolitiikan liikkumatilaa. Yhdysvallat on pitänyt tiivistä yhteyttä Nato-maihin. Myös Suomea ja Ruotsia on informoitu.

Suomen johto haluaa varmistaa, että Naton ovi pysyy auki. Torstaina presidentti Sauli Niinistö viestitti, että Naton avoimien ovien politiikan jatkuvuus on vahvistettu. Perjantaina Niinistö keskusteli Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin kanssa.

Ukrainan tilanne on karmaiseva. Venäjä on horjuttanut Ukrainan suvereniteettia jo vuosien ajan. Edessä on vaikeita valintoja – esimerkiksi se, myöntyäkö neuvotteluihin, joissa Ukraina joutuisi tunnustamaan Venäjän tukemat Donetskin ja Luhanskin separatistit Itä-Ukrainan sodan neuvottelujen osapuoliksi.

Yhdysvallat ja Venäjä eivät voi sopia Ukrainan kohtalosta ilman Ukrainaa. Edessä on tapaamisia, muttei aitoa vuoropuhelua. Venäjä nauttii tilanteesta. Maa otetaan vakavasti, sitä pelätään. Venäjä kasvattaa painetta tietäen, ettei länsi halua sotaa.

Venäjän silmissä Euroopan unioni on heikko. EU:n ulkoasioiden korkean edustajan Josep Borrellin Venäjän-yhteydet ovat olleet yhtä nöyryytystä, eikä unionilla ole Venäjän-politiikkaa. Voi kysyä, onko sitä edes Saksalla, sillä ulkoministeri Annalena Baerbock ja liittokansleri Olaf Scholz ovat osin eri linjoilla.

Sodan uhka ei kohdistu Suomeen. Mutta tapahtui seuraavaksi mitä tahansa, sillä on seurauksia Itämeren alueelle ja arktisen alueen vakaudelle. Venäjän kasvavaan väkivaltaan Yhdysvallat ja EU sanovat vastaavansa kovilla pakotteilla. Kovia pakotteista tekisi se, että ne koskisivat energiasektoria, raaka-aineita ja Swift-maksujärjestelmää – ja pakotteet haittaisivat myös Euroopan taloutta. Osa EU-maista haraa siksi vastaan.

Vuoropuhelun ja keskinäisen kaupan toivottiin tuovan Venäjää lähemmäs länttä, mutta se aika on ohi. Näkymä tulevaan on synkkä ja sumea. Keskellä hämmennystä ja omien etujen suojelua Euroopan mailla pitäisi olla vahva yhteinen rintama, mutta on syytä varautua siihen, että yhtenäisyyttä ei löydy.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?