Viime viikon viranomaisviestinnästä päätellen Suomeen on syntymässä uusi ja kammottava kansansairaus, long covid: sairausryväs, joka koostuu koronaviruksen pitkäaikaisseurauksista. Kuulemma siitä voi kärsiä jopa puolet koronaan sairastuneista ja se voi johtaa suuriin kansantalouden menetyksiin.
Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) esitteli sosiaali- ja terveysministeriön tilaaman raportin viime perjantaina, kun hallitus valmistautui pohtimaan, pitäisikö koulut aloittaa joululoman jälkeen etäkouluna.
Kun katsoo, mitä raportista oikeasti voi päätellä, ja kun tämän tiedon yhdistää perjantain tilanteeseen, käy selväksi, että ministeriön ja Kiurun vastuullisena valintana kaupittelema linjaus oli vastuutonta pelailua osatotuuksilla ja peloilla.
”Pitkäaikaista koronavirustautia sairastetaan Suomessa jo erittäin paljon”, Kiuru kertoi tiedotustilaisuudessa ilman perusteluja. ”Uhkana on, että Suomeen syntyy suurin tai yksi suurimmista kansansairauksien uusista ryhmistä”, Kiuru tulkitsi taas ilman mitään kelvollista näyttöä.
Kiuru kertoi, että 10–30 prosenttia viime viikolla koronaan sairastuneesta noin 40 000 ihmisestä voi saada pitkäkestoisen koronavirussairauden. Hän sanoi, että tuhannet lapset sairastuvat näinä viikkoina tautiin, joka muuttuu pitkäkestoiseksi koronaksi. Ministeri epäili myös, että minimissään 150 lasta viikossa voi sairastua näillä tartuntalukemilla long covidiin. ”Vilunväreet menevät”, Kiuru sävytti viestiään tiedotustilaisuudessa myöhemmin.
Koronatilanne on vakava, mutta ministerin yleisölle tunteet ja tulkinnat olivat paljon pelottavampia kuin mitä raportista voisi päätellä, ja raporttiakin sopii arvostella.
Ensimmäinen ongelma on, että raportin näkemyksiä long covidista ei ole rakennettu kaikkien sairastuneiden otoksesta. Tulkintojen pohjalla tärkeimpinä ovat tutkimukset, joissa seurattiin sairaalahoitoa vaatineita, vakavia tapauksia. Omikronvariantin aikana meillä ei ole enää kunnollista käsitystä edes siitä, kuinka moni oikeasti sairastaa koronan. Omikronin pitkäaikaisseurauksista tietoa on vielä vähemmän.
Lisäksi kaikki pitkäaikaisoireet niputettiin – viimeistään Kiurun esittelyssä – vakavimpien muotojensa alle. Uupumus, hengitysvaivat ja keskittymisvaikeudet mainittiin huolestunein äänenpainoin.
Raportissa long covidin todisteeksi tulee kuitenkin lasketuksi mikä tahansa sairastuneen oma ilmoitus jostakin itse arvioidusta seurauksesta. Ja lieväksi ilmoitettu vaiva rinnastuu vakavaan.
Koronaviruksen aiheuttamaa seurausta ei ole edes kunnolla pystytty erottamaan mahdollisista muista sairauden jälkeen iskeneistä tai sitä ennen vaikuttaneista sairauksista. Vertailuryhmätkin yleensä puuttuvat. Kun pitkäaikaisoireista kysellään, oireiset vastaavat useammin kuin oireettomat. Tehohoitoa saaneiden joukossa on vaikeaa erottaa, mikä oire johtuu koronaviruksesta ja mikä jostain muusta syystä.
Long covidin seuraukset menetettyinä hyvinä elinvuosina laskettiin raportissa jopa vuosikymmenien päähän. Todellisuudessa meillä ei ole mitään tietoa siitä, vaikuttavatko oireet noin pitkään.
Raportin päätelmien perusteluista on ylipäätään hieman vaikea sanoa mitään, koska perustelut on paikoin puutteellisesti esitetty eikä lähdeviitteitä ole. Tiivistelmässä kerrotaan, että pitkäaikaisvaikutuksia tulee joka toiselle. Myöhemmin tekstissä käytetään myös pienempiä prosenttiosuuksia.
Suurin ongelma oli kuitenkin raportin tulkinnassa. Raportti tulkittiin tahallaan yli, koska Kiuru ja ministeriö tarvitsivat ylitulkintaa valtapoliittisista syistä. Toimintatapa nostattaa vilunväreitä.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.