Myös ei-ääniä tarvitaan Nato-keskustelussa

Kun Nato-keskustelu keikahti ympäri, jäsenyyden vastustajat nielaisivat kielensä.

Naton pääsihteerin Javier Solanan vieraillessa Suomessa lokakuussa 1996 Mannerheimintien varrella järjestettiin Nato-vastainen mielenosoitus.

23.3. 2:00 | Päivitetty 23.3. 8:31

Kun yleinen mielipide keikahti ympäri, Nato-keskusteluun tuli uudenlainen ongelma: Naton vastustajat eivät uskalla avata suutaan.

Esimerkiksi Helsingin Sanomien päivittyvässä mielipidetaulukossa 74 kansanedustajaa oli 22.3. mennessä asettunut julkisesti jäsenyyden kannalle, vain 11 ei-puolelle. Ja kun Iltalehti kysyi 21.3. Nato-kantaa 22:lta julkisuuden henkilöltä, mukaan ei löytynyt yhtäkään vastustajaa.

Peili taitaa nyt vääristää. Naton kannattajat näyttävät olevan ylpeästi äänessä, mutta moni aiemmin Natoa vastustanut on nielaissut kielensä. Se voi johtua varovaisuudesta tai pelosta. Kiihkeässä ilmapiirissä Naton epäilijät saavat äkkiä putinistin leiman.

Nato-jäsenyys voi hyvin olla viisas ratkaisu, mutta sitä vastaankin voidaan esittää painavia perusteluja. Kuunneltakoon siis molempia osapuolia. Poliitikotkin voisivat rohkaistua. Putinismia ei ole eri mieltä oleminen vaan vallan myötäily ja eri mieltä olevien vaientaminen.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?