Venäjä on pantava maksamaan sodasta hinta, joka saa maan polvilleen

Butšan julmuudet järkyttävät ja jäävät yhdeksi hyökkäyssodan käännekohdista. Venäjän presidentillä Vladimir Putinilla on samanlaisia verilöylyjä tilillään myös aiemmista sodista.

Valokuvat Butšan uhreista ovat järkyttäneet ihmisiä ympäri maailmaa.

5.4. 2:00

Venäjän armeijan siviileihin Butšassa kohdistamat julmuudet ovat järkyttäneet syvästi ihmisiä kaikkialla Euroopassa. Kiovan lähellä sijaitsevasta kaupungista vetäytynyt hyökkäysarmeija on jättänyt taakseen murhattujen siviilien mätäneviä ruumiita, tuhottuja koteja ja yleistä hävitystä. Vaikka sodan keskeltä saatavaan tietoon tulee aina suhtautua kriittisesti, näyttää ilmeiseltä, että venäläiset ovat syyllistyneet Ukrainassa laajamittaisiin sotarikoksiin.

Kauhuteot on tuomittu ympäri Eurooppaa, Suomessakin. Presidentti Sauli Niinistö vaati oikeutta Ukrainan siviiliuhreille. Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) toivoi syyllisten saamista sotarikostuomioistuimeen. ”Emme sulje silmiämme, emme vaikene, emme unohda”, lupasi pääministeri Sanna Marin (sd) Twitterissä.

Päättäjien tunnereaktiot ovat voimakkaita. Kannattaa kuitenkin muistaa, että presidentti Vladimir Putinin kädet ovat olleet veressä pitkään. Putinin tilillä on samanlaisia verilöylyjä Tšetšenian Groznyissa ja Syyrian Aleppossa sekä useita julmin tavoin suoritettuja poliittisten vastustajien murhia ja murhayrityksiä. Ne eivät ole estäneet länsimaiden tai Suomenkaan johtajia ylläpitämästä ystävällisiä suhteita Venäjän johtajaan.

Sotarikoksista puhuminen on periaatteellisesti tärkeää, mutta käytännössä vastuullisten saaminen tuomiolle voi onnistua vain tilanteessa, jossa Venäjällä valta ja suunta ovat täysin vaihtuneet, eikä ehkä silloinkaan. Tuomiolle ei ole saatu myöskään Syyrian presidenttiä Bashar al-Assadia, jolla ei ole edes ydinaseita suojanaan.

Vaarana on, että toiveiden ja todellisuuden välinen matka ruokkii kyynisyyttä. Se koskee myös vaatimuksia ukrainalaisten sotilaallisesta suojelusta. Yleisön vaatimukset siihen lisääntyvät, mutta ne törmäävät apokalyptisiin riskeihin.

Jäljelle jää siis sodan hinnan kasvattaminen Venäjälle. Niin pitää nyt tehdä.

Tällä hetkellä EU-maat rahoittavat energiantuonnillaan Venäjän sotakonetta noin 660 miljoonalla dollarilla päivässä. Tilanne on moraalisesti sietämätön. Energiariippuvuus Venäjästä pitää katkaista niin nopeasti kuin mahdollista. Irtautumista olisi hyvä vauhdittaa säätämällä venäläiselle energialle reilu tuontitulli.

Suurimmat vaikeudet ovat edessä Saksalla, joka elätteli liian pitkään ajatusta, että keskinäisen riippuvuuden rakentaminen lähentää Venäjää Eurooppaan. Se saattoi olla myös kaunisteltu selitys oman taloudellisen edun varjelemiselle.

Nyt nähdään, että talousside toimii vain yhteen suuntaan: Venäjä tekee mitä tahtoo, mutta Saksalla on Venäjän silmukka kaulassaan. Historiallinen virhearvio on muuttanut Saksan Euroopan johtotähdestä häpeäpilkuksi. Vaadittavasta u-käännöksestä tulee Saksalle nolo ja kallis.

Niin siitä tulee Suomellekin. Yksi esimerkki: Neste toi viime vuonna Venäjältä öljyä noin 1,7 miljardilla eurolla. Yhtiö jatkaa yhä tuontia kauppasopimuksiinsa vedoten. Valtio omistaa Nesteestä 44 prosenttia. Olisiko pääministerillä tässä kohtaa otollinen tilaisuus olla vaikenematta?

Pääministeri Marin listasi lauantaisessa puheessaan Suomen Ukrainalle antamaa apua. Marinin mukaan Suomi on EU:n kautta annettujen tukien lisäksi tukenut Ukrainaa suoraan 14 miljoonalla eurolla sekä antanut maalle sotilaallisia suojavälineitä, varusteita ja aseistusta. Vaikka suora vertailu on vaikeaa, kannattaa huomata, että taloudeltaan melkein kymmenen kertaa Suomea pienempi Viro on kertonut antaneensa Ukrainalle jo 225 miljoonaa euroa.

Virolaiset tietävät, että ukrainalaiset taistelevat Euroopan puolesta. Sama kannattaa muistaa Suomessakin.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?