Suomella ei ole varaa olla velkaantumatta nyt, eikä varaa jatkaa velkaantumista pitkällä aikavälillä

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa perusteiden muuttumiseen liittyvää lopullisuuden tunnetta on helppo ymmärtää. Talouspolitiikan puolella tilanne on toinen.

Suomen puolustus sai budjettiriihestä lisää rahaa.

7.4. 2:00 | Päivitetty 7.4. 6:16

Suomen talous-, turvallisuus- ja ulkopolitiikan perusteet ovat muuttuneet viime aikoina merkittävästi. Ennen Ukrainan sotaa Suomi yritti olla ulkopolitiikassaan mahdollisimman rakentava ja vakaa suhteessa Venäjään. Suomi uskoi, että rakentava ja vakaa käytös saisi Moskovasta samankaltaisen vastauksen. Ukrainan sota teki Suomelle selväksi, että Venäjän rationaliteetit ovat toisenlaiset. Ulkopolitiikkaa ei voi enää rakentaa vain järjen ja diplomatian varaan.

Suomen turvallisuuspolitiikan lähtökohta oli se, että Suomi seisoo puolustusliitto Naton ovella ja pitää itsensä siinä kunnossa, että voi kovan paikan tullen luikahtaa ovesta sisään. Ukrainan sodan syttyminen muutti ajattelua: kova paikka voi tulla eteen niin nopeasti, että on turvallisempaa olla valmiiksi sisällä. Turvallisuuspolitiikkaa ei voi enää rakentaa vain optioiden ja odottelun varaan.

Kriisitunnelmissa hallitus sopi ennätysnopeasti tiistaina ensi vuoden budjetista. Neuvottelussa raamit repesivät, eikä kukaan moiti hallitusta siitä. Suomen puolustamiseen uhrataan reippaasti lisää rahaa. Puolustukseen irtoaa kaksi miljardia ja maahanmuuton menoihin 780 miljoonaa. Lisäksi isoa yhteistä piikkiä tarvitaan siihen, että Suomi lopettaa venäläisen fossiilisen energian käytön mahdollisimman nopeasti.

Nyt on selvää, että talouspolitiikan vanhat lähtökohdat väistävät, jos suomalaisten turvallisuus on uhattuna. Talouspolitiikkaa ei voi rakentaa vain menojen ja tulojen tasapainoa tavoitellen.

Suomen ulko-, turvallisuus- ja talouspolitiikan isot muutokset ovat sekä merkittäviä että pitkäaikaisia. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tätä lopullisuuden tunnetta onkin helppo ymmärtää. Suomella ei ole enää varaa hyväuskoisuuteen Venäjän kanssa.

Talouspolitiikan puolella tilanne on toinen. Hallitus teki budjettiriihessään aivan oikein ja pani asiat tärkeysjärjestykseen. Mutta Suomella ei ole varaa siihen, että toive julkisen talouden tasapainottamisesta haudattaisiin kovin syvälle.

Suomi oli onnekseen Ukrainan sodan syttyessä tilanteessa, jossa talous on koronaviruspandemian jälkeen päässyt vauhtiin ja työllisyysaste on melko korkea. Asema ei kuitenkaan ole turvallinen pitkällä aikavälillä.

Ukrainan sota ja pandemia ovat opettaneet jotain myös huoltovarmuuden merkityksestä. Se tarkoittaa, ettei olla muiden varassa. Talouspolitiikassa huoltovarmuus tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että Suomen julkinen talous olisi pitkällä aikavälillä kestävästi rahoitettu.

Euroopan keskuspankin tarjoama keveä rahapolitiikka on tehnyt budjettiraamien repimisen ja koronatukien maksamisen mahdolliseksi. Se voi tulla vielä vastaan. Budjettikehykset ovat olleet yksi syy sille, että Suomen uskottavuus on ollut velkamarkkinoilla niin hyvä. Meille on suorastaan maksettu velkaantumisesta.

Tämä riemu on loppumassa. Inflaation kiihtyminen pakottaa rahapolitiikan tiukennuksiin. Yhdysvallat menee edeltä ja Eurooppa seuraa perässä. Velkaraha alkaa taas maksaa.

Suomi ikääntyy ja huoltosuhde heikentyy, mikä johtaa julkisten menojen kasvuun. Kasvavat menot, kallistuva velka ja heikentyvä uskottavuus on huono ja huoltovarmuutta uhkaava yhdistelmä – se tekee tuleviin kriiseihin vastaamisen vaikeammaksi.

Taloustieteellä ei ole antaa yksiselitteistä vastausta siihen, kuinka suuri velkalasti on maalle vaarallinen. Laskelmaan vaikuttavat esimerkiksi tuleva kasvuvauhti ja korkotaso.

Toisinpäin laskelman voi tehdä helpommin. Suomen turvallisuutta pitkällä aikavälillä lisää, jos velkaantuminen pysyy kurissa – jos hallitukset tekevät ne rakenteelliset uudistukset, jotka lisäävät työllisyyttä. Nyt hallituskausi on sujunut lähinnä menoja lisätessä: välillä poliittisista syistä, sitten vuorostaan akuuttien kriisien vuoksi.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?