On aika muistaa kohtuuden arvo

Elämme murroksessa, joka voisi parhaimmillaan johtaa parempaan tasapainoon aineellisen ja aineettoman hyvinvoinnin välillä.

16.4. 2:00 | Päivitetty 16.4. 6:25

Me suomalaiset kuulumme siihen ihmiskunnan vähemmistöön, joka kuluttaa luonnonvaroja yli maapallon kantokyvyn. Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan suomalaiset käyttivät oman laskennallisen osansa maapallon luonnonvaroista tältä vuodelta jo maaliskuun loppuun mennessä.

Luonnonvarojen ylikulutus yhdessä ilmastokriisin ja luonnon köyhtymisen kanssa ovat ihmiskunnan suurimpia ongelmia nyt ja lähitulevaisuudessa. Ongelmat tiedostetaan jo, mutta vasta teot ratkaisevat. Elämme keskellä suurta murrosta, joka toivottavasti johtaa kestävämpään elämänmuotoon sekä ihmisen että luonnon kannalta.

Joudumme pohtimaan perimmäisiä kysymyksiä, kuten sitä, mitä on hyvä elämä. Yksilökeskeinen kulutuskulttuuri on ympäristön kannalta kestämätön mutta myös ihmisen hyvinvoinnin kannalta tuhoisa. Materiaalisen vaurauden tavoitteluun sisältyy tyytymättömyyden noidankehä, joka estää näkemästä, minkä verran aineellista vaurautta on riittävästi.

Yksilö on lopulta kulutusvalinnoissaan talous- ja hintajärjestelmän armoilla. On edelleen hyvin vaikeaa tietää, miksi esimerkiksi jokin ulkomailla valmistettu vaate on niin halpa. Materiaalien uusiokäyttöä ja kierrätystä edistetään jo, mutta tuotannon vastuullisuus jää enimmäkseen arvailun varaan.

Saatamme ajatella, että Suomen hiilidioksidipäästöt eivät ole mitään Kiinan päästöihin verrattuna. Emme kuitenkaan pysähdy miettimään, kuinka suuri osa kuluttamistamme tavaroista on valmistettu juuri Kiinassa. Olemme ulkoistaneet merkittävän osa päästöistämme ulkomaille.

Yksilön vapauksia ja kilpailua ylikorostava kulttuuri unohtaa helposti ne lukuisat riippuvuudet, jotka ovat elämän perusedellytyksiä. Yksilön tekemillä valinnoilla on aina vaikutusta muihin ihmisiin ja ympäristöön. Toisaalta kukaan ei ole tehnyt elämänsä valintoja täysin yksin ja omin voimavaroin. Samalla lailla kukaan ei ole riippumaton ympäröivästä luonnosta. Luonto tekee mahdolliseksi elämisen tällä planeetalla.

Ihmisellä on henkinen perustarve tehdä työtä, jolla on merkitystä ja joka muuttaa maailmaa paremmaksi. Työelämä on muuttunut epävarmemmaksi ja hektisemmäksi, minkä vuoksi moni kokee riittämättömyyden, juurettomuuden ja yhteenkuulumattomuuden tunteita.

Määrä ja nopeus korvaavat usein laadun, minkä seurauksena työstä katoaa mielekkyys. Huonosti tehty työ tulee kuitenkin lopulta myös kalliimmaksi kuin huolella tehty vähempi työmäärä.

Aineellisen vaurauden keskellä ihmisten henkinen hyvinvointi on jatkuva huolenaihe. Osa ihmisistä jää pysyvästi työelämän ulkopuolelle, moni nuori kärsii ahdistuksesta ja masennuksesta, ja liian moni työikäinen jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyistä. On aiheellista pohtia, mikä synnyttää tällaista pahoinvointia.

Valistuksesta alkanut edistysusko näkee ihmisen erillisenä ympäröivästä luonnosta. Edessä oleva murros vaatii meitä ajattelemaan paikkaamme maapallolla uudella tavalla – osana luontoa. Ihmisen moraalinen velvollisuus on kantaa vastuuta tekojensa seurauksista. Antiikin hyveistä kannattaa muistaa varsinkin yksi: kohtuullisuus.

Maapallo on rajallinen ekosysteemi, ja uusiutumattomat luonnonvarat loppuvat joskus. Taloudessa taas korostuu niukkuuspuhe, jossa mikään määrä rahaa ei tunnu olevan riittävästi.

Hyvä elämä perustuu kuitenkin moniin asioihin, jotka eivät ole rajallisia. Ne päinvastoin lisääntyvät, kun niitä jakaa. Näitä ovat esimerkiksi luottamus, rohkeus, rakkaus, myötätunto, luovuus, ilo, uteliaisuus ja osaaminen.

Meidän on löydettävä parempi tasapaino aineellisen ja aineettoman hyvinvoinnin välille. Elämäntapamme on kestämätön, jollei se kunnioita ihmisen riippuvuutta luonnosta.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?