Venäjän energiasta irtoaminen maksaa, mutta lasku olisi ollut tulossa joka tapauksessa

Ilmaston lämpenemisen vastaisessa kamppailussa Ukrainan sota tuo lyhyellä aikavälillä tappioita, mutta pitkällä aikavälillä voittoja.

Venäläistä putkikaasua joudutaan korvaamaan nesteytetyllä maakaasulla lng:llä. Lng-laiva saapumassa Yokohamaan, Japaniin.

9.4. 2:00 | Päivitetty 9.4. 6:10

Ilmaston lämpenemisen vastaisessa kamppailussa Ukrainan sota tuo lyhyellä aikavälillä tappioita, mutta pitkällä aikavälillä voittoja.

Kun venäläisen fossiilienergian tuontia vähennetään nopeasti, kulutus ei sopeudu muutokseen yhtä nopeasti. Tilalle joudutaan ottamaan kivihiiltä, joka on ilmaston kannalta mustista mustin energianlähde. Suomessa todennäköisesti turvaudutaan valtion poliittisella ja taloudellisella avustuksella turpeeseen. Ilmasto ei siitäkään kiitä.

Pitkällä aikavälillä Venäjän-vastaiset pakotteet ja Venäjän vastatoimet kuitenkin vauhdittavat vihreätä siirtymää. Jos Venäjästä riippumatonta energiantuotantoa lisää, silloin lisää hyvin todennäköisesti vähäpäästöistä tuotantoa. Ja jos energian hintojen noususta haluaa jotain hyvää sanoa, niin sen, että päästöttömään tuotantoon ohjaava hintasignaali voimistuu vihlovan voimakkaaksi ja ohjaa energian säästämiseen.

Hintojen noususta huolestuneiden kannattaa muistaa, että vihreän siirtymän aiheuttama lisälasku olisi tullut joka tapauksessa maksettavaksi ilmaston lämpenemisen vuoksi. Nyt laskun eräpäivä on aikaisemmin ja moraalinen paine laskun maksamiseen entistä suurempi. Se auttaa poliitikkoja päätöksissä, jotka olisi pitänyt ilmaston vuoksi muutenkin tehdä.

Venäjäkin tekee parhaansa, jotta sen oma etu vahingoittuisi. Kun Venäjä vaatii maksuja kaasusta ruplilla, maan ylimmät päättäjät valmistavat kansaa siihen, että energian vienti keskeytetään. Kun Eurooppa – Unkarin opportunisteja lukuun ottamatta – kieltäytyy maksamasta ruplilla, Venäjä sulkenee kaasuhanat ja kertonee syyksi sen, että toimituksista ei ole maksettu. Tuo toimi merkitsee tietysti samalla sitä, että Venäjä ampuu taas kerran omaan jalkaansa.

Energia-aseen käyttäminen tekee entistä selvemmäksi, että Euroopan on varmistettava energian huoltovarmuutensa katkaisemalla riippuvuutensa Venäjän energiasta. Suomen onneksi kriisi tulee nyt eikä esimerkiksi kymmenen vuotta sitten: viime vuosina venäläisen energian osuus Suomen kulutuksesta on vähentynyt ja uusiutuvan energian osuus kasvanut nopeasti.

Suomen käyttämästä energiasta noin kolmekymmentä prosenttia on kuitenkin yhä tullut Venäjältä.

Sähkön puolesta tilanne on helpoin. Hinta on valmiiksi Euroopan muihin maihin verrattuna alhainen. Olkiluodon kolmosreaktori tuottaa kesällä täydellä kapasiteetilla sähköä, eikä tuontia Venäjältä kohta tarvita. Tarpeen puute ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tuonti voisi jatkua. Venäläinen RAO Nordic ostaa venäläistä sähköä tukkumarkkinoille sen mukaan, miten kannattavaa tuonti on. Tämän tuonnin lopettaminen vaatisi todennäköisesti poliittista päätöstä. Yhteyksien katkaiseminen pitäisi nähtävästi tehdä valtion omistamassa kantaverkkoyhtiö Fingridissä. Fennovoiman ydinvoimalahanke on jo zombi, elävä kuollut, mutta senkin hautaaminen vaatisi vihdoin poliittista päätöstä.

Venäläisen kaasun ja öljyn tuonnin katkeaminen olisi kovempi isku. Energian tuonnista noin 80 prosenttia oli tuonnin arvolla mitaten öljytuotteita, ja niistä puolet tuli Venäjältä. Kaasustakin suurin osa on venäläistä. Viron ja Suomen yhdistävästä Balticconnector-putkesta saadaan tosin kaasua muualtakin kuin Venäjältä. Hallitus päätti vuokrata nesteytettyä maakaasua vastaanottavan laivan Viron kanssa maiden yhteiseen käyttöön. Ratkaisu voi hieman helpottaa kaasun saatavuutta jo ensi talvena, mutta hintojen nousulta se ei pelasta.

Venäläisen sähkön, öljyn ja kaasun käytön lopettamisesta Suomessa ei seuraisi akuuttia energiakriisiä, mutta hinnat nousisivat reilusti. Ukrainan sodan kauheudet tekevät valinnan kuitenkin selväksi. Ukrainan sotaa rahoittava ja sotarikollisten kassaa lihottava ener­giakauppa on keskeytettävä mahdollisimman pian.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?