Monipaikkainen työskentely yleistyy ja muuttaa yhteiskuntaa

Pandemia-ajan etätyösuositukset ovat ohi, mutta moni haluaa silti jatkaa etätöissä. Yliopistoissakin valtaosa valitsee etäopiskelun, jos mahdollisuus on tarjolla.

Lähes puolet Suomen työssä käyvistä tekee nyt etätöitä ainakin jossain määrin.

18.4. 2:00 | Päivitetty 18.4. 13:32

Kun suuri ihmiskoe alkoi keväällä 2020, parhaimmillaan noin puolet suomalaisista palkansaajista teki etätöitä. Valtaosa heistä hyppäsi etätyöläiseksi ensimmäistä kertaa elämässään.

Viime vuoden aikana etätyöskentelyn osuus vakiintui Suomessa tasolle, jossa lähes 55 prosenttia palkansaajista ei tee lainkaan etätöitä ja 14 prosenttia tekee etätöitä aina.

Lopuilla on käytössä hybridimalli. Tilastokeskuksen mukaan lähes kolmannes palkansaajista on tällaisia etä- ja lähityön yhdistäjiä. Heistä enemmistö kertoo tekevänsä töitä konttorilla enemmän kuin kotona.

Lähes puolet Suomen työssä käyvistä tekee nyt etätöitä ainakin jossain määrin, eikä etätöiden osuuden ennakoida ainakaan pienenevän. Vielä ennen pandemiaa vuonna 2019 kotona työskenteli vähintään silloin tällöin vajaa kolmannes työllisistä.

Korona-aikana etätyö on Suomessa ollut erityisen laajaa eurooppalaisessakin mittapuussa. Solahdimme etäasetuksiin helposti, koska meillä yhteydet pelaavat ja elinkeinorakenne on tietotyövaltaista.

Oma merkityksensä saattaa olla myös kansanluonteella: suomalainen osaa kököttää yksinäänkin.

Etätyöskentelyyn on Suomessa oltu tyytyväisiä ja sitä halutaan jatkaa. Työterveyslaitoksen mukaan tärkein syy on ihmisten kokema lisääntynyt vapaus. Työtään voi tehdä aiempaa itsenäisemmin ja sovittaa paremmin perhevelvollisuuksiin.

Etätyön varjopuolena on pidetty liiallista yksinoloa. Kaikilla ei ole kotona myöskään kelvollista työtilaa. Saunassa, komerossa tai vessassa työskentelyä kukaan ei pitemmän päälle jaksa.

Eri tilanteessa etätyöntekijöinä ovat perheelliset ja sinkut. Yksin asuvalla on rauhaa tehdä kotona töitä, mutta toisaalta hän voi kokea etätyön eristävän.

Juuri nyt on se aika, kun toimivinta tapaa haetaan.

Virallinen etätyösuositus päättyi helmikuun lopussa. Työpaikoilla on nyt muutaman viikon ajan järjestelty elämää uusiksi ja luotu erilaisia läsnätyön ja etätyön yhdistelmiä.

Tyypillisesti järjestelyissä on päädytty siihen, että tiimeille on sovittu yhteisiä toimistopäiviä 1–3 kertaa viikossa. Harvempiakin malleja on. Jossain tullaan paikan päälle vaikkapa joka toinen perjantai tai vain kerran kuussa.

Juuri nyt on se aika, kun toimivinta tapaa haetaan. Lähityön arvo on ymmärretty ja työpaikoilla huomattu, ettei vapaamuotoinen ideointi aina ota tulta alleen Teamsissa. Hiljainen tieto ei siirry vanhemmilta nuoremmille.

Vanhaan ei kuitenkaan ole paluuta. Etätyöskentelyn mahdollistaminen on työnantajan etu myös siksi, että etänä saadaan usein paljon aikaan.

Yliopistoihin ja korkeakouluihin pandemia-aika toi kenties suurimman murroksen. Kampukset tyhjenivät ja opiskelijat jäivät etäyhteyksien päähän, jossa he yhä valtaosin ovat.

Viime syksynä täysin etänä opiskelijoista oli Tampereen yliopiston tutkimushankkeen mukaan yli puolet ja 3–4 päivää etänä noin neljännes. Tilanne ei ole kevään mittaan juuri muuttunut, vaikka rajoitukset ovat poistuneet.

Lähiopetuskursseja on tarjottu jonkin verran, mutta lähes aina hybridinä. Koska osallistuminen on mahdollista kotisohvalta, harva valitsee pyöräilyn tuulessa luentosaliin päästäkseen.

Iso kysymys vastedes on, pitäisikö lähikursseja lisätä ja etämahdollisuudesta niillä luopua. Pitääkö opiskelijoita pakottaa liikkeelle yksiöistään?

Kun Tampereen yliopiston Turvallisesti etänä -hankkeessa selvitettiin opiskelijoiden toiveita, vastaajista 43 prosenttia halusi opiskella valtaosan viikosta tai jopa kokonaan etänä.

Roimasti yli puolet vastaajista halusi olla enimmäkseen lähiopetuksessa. Heistä 7 prosenttia oli sellaisia, jotka eivät opiskelisi etänä koskaan.

Yliopistoilla ymmärretään, että ruudun taakse jäämisellä on vaaransa. Kiinnittyminen opiskelijayhteisöön ja suhde omaan oppialaan voivat jäädä ohueksi. Pakkoa ei kuitenkaan kannateta, vaan halutaan kuunnella opiskelijoiden toiveita. Nuorten edun pitääkin olla yliopistoissa ja korkeakouluissa etusijalla.

Opettajille hybridimallin järjestäminen on työläämpää kuin pelkkä lähiopetus. Opettaminen pelkästään etänä taas vaatii toisenlaisia resursseja. Yliopistoissa nähdään, että lähiopetusta on jatkossa suunnattava erityisesti uusille opiskelijoille. Korona-aikana aloittaneitakaan ei soisi silti jätettävän heitteille.

Monipaikkainen työskentely ja asuminen yleistyy ja muuttaa yhteiskuntaa. Lisääntyvä vapaus on kaikkien etu.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?