Macron patosi taas äärioikeistoa, mutta muuttui muutoksentekijästä säilyttäjäksi

Ranskan poliittinen kehitys näyttää vievän kohti vuoden 2027 presidentinvaaleja, joissa Emmanuel Macron ei ole enää ehdolla. Silloin myös puoluekenttä on hajonnut.

Presidentti Emmanuel Macron puhui kannattajilleen sunnuntai-iltana Pariisissa Eiffel-tornin luona.

26.4. 2:00 | Päivitetty 26.4. 7:47

Sunnuntai-iltana yhdeksältä Suomen aikaa Euroopasta kuului helpotuksen huokaus.

Ranskan presidentinvaalien toinen kierros päättyi Emmanuel Macronin voittoon ja äärioikeiston Marine Le Penin tappioon. Tulos oli odotettu, mutta yllätystä pelättiin viimeiseen saakka. Le Penin voitto olisi todennäköisesti merkinnyt sitä, että Ranskan EU- ja turvallisuuspolitiikka olisivat muuttuneet ”Ranska ensin” -ajatteluksi keskellä energiakriisiä, kiihtyvää inflaatiota ja Ukrainan sotaa.

Macronin voitosta on haettu sekä optimistisia että pessimistisiä sävyjä. Siinä on molempia.

Macron teki sen, mihin kukaan Ranskan presidentti ei ole kyennyt 20 vuoteen. Hänet valittiin toiselle kaudelle. Ajassa pitää mennä vielä kauemmas, jos haluaa löytää presidentin, joka valittiin uudelleen sellaisen kauden jälkeen, jolloin presidentillä on ollut vahva parlamentaarinen tuki – eli kansa on voinut punnita presidenttinsä menestystä ottamatta huomioon poliittisten kompromissien merkitystä.

Macronin saama ääniosuus vaalien ensimmäisellä kierroksella oli hallitsevien presidenttien sarjassa hyvä saavutus. Toisen kierroksen voittokin tuli turvallisella marginaalilla.

Nämä tilastot kertovat, ettei Macronin politiikka ihan vastenmielistä ranskalaisille ole ollut.

Toisaalta Macron ei ollut kovin houkuttelevakaan vaihtoehto. Hän tunnusti itsekin voittopuheessaan, että monet äänestivät häntä vain estääkseen äärioikeistoa voittamasta.

Macron on asetelmaan vähintään osasyyllinen. Vuoden 2017 vaaleissa hän tarjosi äänestäjille uusia linjauksia, myönteisiä tavoitteita ja lupauksia muutoksesta. Näissä vaaleissa Macron tarjosi vakautta – lupauksen, että hänen johtamansa Ranska ei muutu huonommaksi. Vuoden 2017 ehdokas muuttui nuorten ehdokkaasta vanhojen ehdokkaaksi. Muutoksen myyminen jäi ensimmäisellä kierroksella äärivasemmiston Jean-Luc Mélenchonille, ja toisella kierroksella muutosta ei tarjoillut kukaan.

Muitakin todisteita Macronin houkuttelevuuden puutteesta on. Vuoden 2017 vaaleissa Macron sai 10 miljoonaa ääntä enemmän kuin Le Pen. Nyt ero oli vain 5,5 miljoonaa ääntä.

Kaikkien äänioikeutettujen määrään suhteutettuna Macronin saama ääniosuus on Ranskassa vaalivoittajaksi historiallisen pieni. Hän keräsi taakseen vain 38 prosenttia äänioikeutetuista vaalien toisella kierroksella, kun äänestämättä jättäneiden ryhmä kasvoi 28 prosenttiin kaikista. Viimeksi näin pienellä osuudella kaudelleen lähti vuonna 1969 Georges Pompidou. Noissa vaaleissa äänestämättä jätti vielä suurempi joukko, 30 prosenttia äänioikeutetuista.

Nukkuvien puolueen suuri koko sunnuntain vaaleissa kertoo samaa tarinaa kuin suurten yhteiskunnallisten mullistusten jälkeen järjestetyt vuoden 1969 vaalit: kansalaisten puoluejärjestelmälle ja hallinnolle antama legitimaatio on ohutta.

Ranskassa pidetään kesäkuussa parlamenttivaalit, joihin presidentinvaalien näkyvimmät ehdokkaat käännyttivät jo ranskalaisia tuekseen. Ranskan politiikka on presidentinvaalien tuloksista päätellen muuttunut epästabiiliksi ja henkilökeskeiseksi. Vanhat vakaat valtapuolueet ovat murskautuneet ja tilalla on kolme hahmotonta, vetäjäänsä leimautuvaa blokkia: äärivasemmisto, keskustaoikeisto ja äärioikeisto. Parlamenttivaaleissa näitä blokkeja on vaikeaa ryhmittää vaaliorganisaatioiksi ja poliittista järjestelmää vakauttaviksi voimiksi. Äänestäjien innostajiksi niistä on yhtä vähän.

Ranskan poliittinen kehitys näyttää vievän kohti 2027 presidentinvaaleja, joissa Macron ei enää ole ehdolla. Niitä kohti mennään tilanteessa jossa puoluekenttä on lahonnut, hallinnon legitimiteetti kärsinyt, kansallinen yhtenäisyys heikentynyt ja eriarvoisuuden tunne kasvanut. Jotta populismin voitolta taas vältyttäisiin, Ranskan politiikka pitäisi buutata tehdasasetuksiinsa ja puolueet rakentaa uusiksi. Tehtävä voi olla ylivoimainen.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?