Luokkasota sammui, kun uhkista ja eduista tuli yhteisiä

Työntekijät pitävät globalisaatiota ja työelämän murrosta suurimpina nykymaailman uhkina.

1.5. 2:00 | Päivitetty 1.5. 13:25

Vappu vuonna 1972 – viisikymmentä vuotta sitten – muistutti hieman tätä vappua.

Inflaatio kiihtyi äkkijyrkästi, ja yhteiskunnan tunnelmaa sävyttivät lakot. Kiivaimman työtaistelun ja kovimman inflaation aika oli vasta tulossa, mutta tunnelmat lämpenivät jo. Palkansaajien keskusjärjestö SAK kaipasi pitkiä keskitettyjä sopimuksia, joilla turvattaisiin reaaliansioiden kehitys inflaation kiihtyessä.

Yhteneväisyydet loppuvat kuitenkin lyhyeen. 1970-luvun alussa työntekijäjärjestöt muuttuivat poliittisemmiksi ja punaisemmiksi. Vappuna 1972 äärivasemmisto vaati luokkataistelua ja halusi siirtää syrjään ne voimat, jotka lykkäsivät taistelun aloittamista. Tähtäimessä olivat sosiaalidemokraatit ja osa SAK:sta.

Sekin ero on, että vappupäivänä 1972 oli mukava lämmin sää.

Skdl vietti vuonna 1972 vappua Senaatintorilla.

Luokkavastakohdat ovat noiden vuosien jälkeen laimentuneet. Työväestön edut ovat paikoin samat kuin kapitalistien. Suomen suurimmat osakeporhot ovat työeläkeyhtiöitä, joiden toimintaan ja sijoitustavoitteiden rakentamiseen duunaritkin osallistuvat. Suurpääoma jyllää, ja osakekeinottelu – jos vanhaa vasemmistolaista termiä käytetään – tuottaa hyvää eläkkeelle siirtyville työntekijöille.

Monilla työpaikoilla työntekijät ja työnantajat miettivät yhdessä, miten yrityksen kilpailukyky ja työpaikat säilytetään ja omista eduista tingitään tarvittaessa. Päättyneessä UPM:n lakossa voi nähdä merkkejä työntekijän ja suurpääoman välisestä kiistasta, mutta sairaanhoitajien lakossa vastapuoli tuntuu olevan Suomen hallitus – joka ei vastapuoleksi suostu.

Työntekijät pitävät globalisaatiota ja työelämän murrosta suurimpina nykymaailman uhkina. Työtä karkaa ulkomaille ja automaation kitaan. Kun uhka on kasvoton ja maailman muutoksesta kumpuava, siitä on vaikea rakentaa luokkataistelua.

Tällainen uhka voi myös lamauttaa ja tarjota populisteille sytykettä. SAK:n jäsenmäärä on laskenut selvästi viime vuosina. Varsinkin nuorten työntekijöiden on vaikeaa mieltää, mihin tarpeeseen vanhanaikaisen vastakkainasettelun pohjalta rakennetut palkansaajajärjestöt nykymaailmassa vastaavat.

Populistit ovat viime vuosina onnistuneet houkuttelemaan kelkkaansa työväestöä. He ovat usuttaneet kääntämään katseen sisäänpäin: populistien mukaan suomalaisen etua palvelee se, että rajat saadaan kiinni, isänmaallinen protektionismi nostetaan kunniaan ja yhteistyö ulkomaailman kanssa rajoitetaan minimiin.

Viesti sopii huonosti työmarkkinoiden vaatimuksiin. Globalisaation aikana isot yritykset ovat monikansallisia, pääoma liikkuu liukkaasti rajojen yli ja pienten yritysten toimintaehdot määrittyvät sen mukaan, miten yritykset pärjäävät kustannuskilpailukykynsä puolesta maailmanmarkkinoilla. Työntekijöiden etuja puolustetaan silloin parhaiten ylikansallisesti ja rakentavasti – ei rajoja sulkemalla tai vääntämällä ulkomailta tulevista työntekijöistä suomalaisen duunarin vastapuolta.

Ammattiyhdistysliikkeen historiaa tutkinut Itä-Suomen yliopiston dosentti Tapio Bergholm epäilee Palvelualojen ammattiliiton nettisivuston haastattelussa, että tulossa on uusi epävarmuuden aika. Vaikka viime aikoina lakot ovat herättäneet huomiota ja nostattaneet tunteita, lakkojen vuoksi menetettyjä työpäiviä on ollut viime vuosina melko vähän. Bergholm arvioi, että lakkoherkkyys voi kasvaa, koska paikallinen sopiminen lisääntyy.

Toisenlaisenkin arvion voi tehdä. Paikallinen sopiminen saattaa lisätä työntekijöiden ja työnantajien yhteistä ymmärrystä siitä, mikä tässä meidän firmassa on molemmille osapuolille kohtuullista.

Jos tämä skenaario toteutuu, ammattiyhdistysliikkeen tunnelmat ovat tosiaan toiset kuin vappuna 1972 – nousevan uhon, kasvavan vallan ja yhä paremman mobilisointikyvyn aikaan.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?