Äidin ei tarvitse pärjätä yksin

Äidiksi tulemiseen liittyy valtava määrä odotuksia ja toiveita, jotka romuttuvat usein arjen paineissa.

8.5. 2:00 | Päivitetty 8.5. 6:41

Kun perheeseen syntyy lapsi, elämä alkaa pyöriä tulokkaan ympärillä. Lapsen syntymä onkin vanhemmille yksi elämän kohokohdista.

Vauvan odotukseen ja syntymään kytkeytyy valtava määrä toiveita, odotuksia sekä hormonienkin kyllästämää herkkyyttä. Ruusuiset mielikuvat hellyttävästä vauvaelämästä täydentyvät vahvoilla hyvän äitiyden myyteillä. Jostain syystä isät selviävät huomattavasti vähemmällä paineistuksella.

Ulkoiset paineet nousevat omaan sfääriinsä julkisuudessa, mainonnassa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa. Helposti syntyy mielikuva, että äidin pitäisi jaksaa olla jatkuvasti lapselle läsnä, ylläpitää samalla siistiä ja kivaa kotia sekä tarjota lapselle kehittävä kasvuympäristö. Lisäksi nuoren äidin pitäisi näyttää hyvältä, harrastaa liikuntaa, tavata säännöllisesti ystäviään ja olla muutenkin aina hyväntuulinen.

Todellisuus pikkulapsiperheessä on tietenkin jotain ihan muuta. Väsynyt äiti verkkareissa yrittää yhdellä kädellä hoitaa vauvaa, toisella ojentaa leikki-ikäistä ja lisäksi valmistaa ruokaa tai siivota lattialle kaatunutta puuroa. Harva vaihe ihmisen elämässä on ryyditetty yhtä voimakkailla mielikuvilla, joiden täyttäminen on yhtä mahdotonta.

Kun tänään äitienpäivänä juhlimme äitejä, paras lahja heille on armollisuus. Elämme kulttuurissa, jossa yksin pärjäämisen ja suorittamisen eetos on vahva. Vanhemmuus palauttaa ihmisen elämän perusasioiden äärelle. Jos ennen vanhemmuutta on tuntenut kykenevänsä mihin tahansa, elämä pienen lapsen kanssa tarjoaa mahdollisuuden tunnistaa omat rajat.

Aika ja voimat eivät riitä kaikkeen, joten pitää keskittyä olennaiseen. Kun lapsi saa rakkautta, ravintoa ja huolenpitoa, monesta muusta asiasta voi tinkiä. Äidin kuten isänkin pitää uskaltaa sanoa, että olen puhki. Vahvuutta on uskaltaa näyttää heikkoutensa. Viisautta on pyytää apua ja myöntää, että kaikesta ei selviä yksin.

Isät ovat ottaneet entistä suuremman roolin myös pienten lasten hoidossa, ja siihen hallituksen perhevapaauudistuskin kannustaa. Kun lastenhoito ja kotityöt jaetaan tasaisesti, perhe ja pariskunta hitsautuvat yhteen uudessa elämäntilanteessa. Se on tärkeää äitien jaksamiselle.

Liian moni lapsiperhe jää yksin silloin, kun voimat loppuvat. Moni on muuttanut opiskelun ja työpaikan vuoksi toiselle paikkakunnalle, jolloin isovanhemmat ovat jääneet kauas. Lapsia myös saadaan keskimäärin aiempaa iäkkäämpinä, jolloin isovanhemmat eivät välttämättä enää jaksa osallistua lasten hoitoon.

Jokainen lapsiperhe tarvitsee oman tukiverkostonsa, jonka tärkein osa ovat usein isovanhemmat. Isovanhempien tuella on tutkimusten mukaan ratkaiseva vaikutus jopa siihen, syntyykö perheeseen useampia lapsia kuin vain yksi (HS 30.4.). Isovanhempien puute näkyy perheiden lapsitoiveissa erityisesti suurissa kaupungeissa.

Perheneuvola tarjoaa apua ja tukea, mutta julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ongelmia ei aina tunnisteta ajoissa. Yksi syy voi olla vanhempien pelko oman epäonnistumisen myöntämisestä. Joidenkin tutkimusten mukaan vanhemmat saattavat myös pelätä lasten huostaanottoa. Jos näin on, ongelmaan pitää puuttua.

Suomalaisessa kulttuurissa naisen rooli on olla sekä äiti että vahvasti työelämässä mukana. Jotta tämä tasapainoilu onnistuu, tarvitaan muiden – ennen kaikkea isien mutta myös tukiverkostojen, työnantajien ja yhteiskunnan tarjoaman päivähoidon – tukea.

Lapsi kasvattaa vanhempiaan vähintään yhtä paljon kuin vanhemmat lasta. Parhaimmillaan vanhemmuus auttaa kasvamaan myötätuntoisemmaksi sekä itseä että muita kohtaan. Se on suuri rikkaus, joka kannattelee koko loppuelämän. Elämä ei ole täydellistä, mutta parhaimmillaan riittävän hyvää.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?