Inflaatio änkesi jo jalkansa ovenrakoon

Vaikka Euroopan keskuspankki olisikin oikeassa siinä, että erityisesti energian hinnoista rakentuva inflaatiopiikki katkeaa kohta, inflaatio näyttäisi kuitenkin kestävän niin pitkään, että työmarkkinat ehtivät reagoida.

Kuluttajaa – äänestäjää – ei juuri nyt paljon lämmitä se oletus, että hintojen nousu voi olla ohimenevä ilmiö.

13.5. 2:00 | Päivitetty 13.5. 7:14

Euroopan ja Yhdysvaltojen taloudet ovat viime kuukaudet marssineet epätahdissa. Lopputulos näkyy siinä, että myös rahapolitiikka on eritahtista ja euron arvo suhteessa dollariin elää.

Inflaatio kiihtyy Atlantin molemmin puolin. Yhdysvalloissa hinnat nousivat maaliskuussa 8,5 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Keskiviikkona julkistettu huhtikuun lukema – 8,3 prosenttia – antaisi olettaa, että kovin nousuvauhti taittuu.

Inflaatio on kuitenkin aivan liian kovaa ja laajalle levinnyttä, joten Yhdysvaltojen keskuspankki Fed joutuu kiristämään rahapolitiikkaa nopeasti ja paljon. Yhdysvaltojen bruttokansantuote kutistui alkuvuonna vuoden takaiseen verrattuna. Jos kansantuotteen suunta on edelleen sama ja päälle tulevat ohjauskoron isot korotukset, edessä voi olla stagflaation aika: kovan inflaation taantuma.

Euroalue ei ole maaliskuun 7,4 prosentin inflaatiollaan paljon Yhdysvaltoja jäljessä. Ainakin näihin päiviin saakka yleinen tulkinta on ollut, että Yhdysvalloissa kehitys on kuitenkin vaarallisempaa: inflaatio siirtyi jo raaka-aineista ruoan kautta palkkoihin. Eli inflaatiokierre on alkanut.

Eurooppa on toistaiseksi seuraillut kehitystä ja Euroopan keskuspankki (EKP) on välttänyt kovia otteita. Inflaation on tulkittu pesivän yhä tuotantoketjujen takkuilussa ja Ukrainan sodan aiheuttamassa energian kallistumisessa.

Nyt tämä tulkinta alkaa vanhentua: myös Euroopassa hintojen nousu hivuttautuu palkkoihin ja leviää. Vaikka EKP olisikin oikeassa siinä, että erityisesti energian hinnoista rakentuva hintapiikki katkeaa kohta, inflaatio näyttäisi kuitenkin kestävän niin pitkään, että työmarkkinat reagoivat.

Suomessa on tänä keväänä väitelty palkkakehityksestä. Erityisesti terveydenhuollon työntekijöiden vaatimukset ovat ajaneet pohtimaan, onko Suomen julkisella taloudella varaa niin suuriin palkankorotuksiin ja kiihdyttävätkö ne inflaatiota.

Suomen tilanne ei poikkea paljon muiden Euroopan maiden tilanteesta. Mitenpä voisikaan, sillä eläminen on muuttunut kaikkialla entistä kalliimmaksi, eikä muutosta suunnassa näy. Kaiken lisäksi moni yritys tekee kiivaan inflaation aikana hyvää tulosta.

Kallistuminen ja yritysten tuloskunto siirtyvät juuri nyt palkkavaatimuksiin. Esimerkiksi Ranskassa, Ruotsissa ja Hollannissa palkkoihin haetaan selviä korotuksia. Hollannissa inflaatio on pysytellyt maalis- ja huhtikuussa kymmenen prosentin tuntumassa. Viron inflaatio oli huhtikuussa 19 prosenttia.

Saksan mahtiliitto IG Metall vaatii 8,2 prosentin korotuksia. Se ylittäisi vain hieman Saksassa huhtikuussa mitatun 7,4 prosentin inflaation, joten neuvotteluissa työntekijät tuskin juuri tinkivät vaatimuksistaan. Saksassa palkat ovat jääneet jo jonkin aikaa jälkeen inflaation vauhdista ja avoimia työpaikkoja on ennätysmäärin – kuten Suomessakin. Työvoimapulakin edistää työntekijöiden asiaa palkkaneuvotteluissa.

Hintojen nousu siirtyy monissa maissa myös etuuksiin – joko automaattisesti indeksien kautta tai siksi, että poliittinen paine ajaa hallituksia tekemään korotuksia. Olisi poliittisesti kestämätöntä antaa työntekijöiden ansioiden karata ja jättää sosiaalietuuksilla elävät inflaation armoille.

Euroopan keskuspankille tuskin jää muuta vaihtoehtoa kuin nostaa ohjauskorkoa lähikuukausina. Näin tapahtunee heinäkuussa. EKP on ehkä pannut merkille, että Yhdysvaltojen keskuspankki myöhästyi hieman suunnanmuutoksessaan. EKP ehkä ehtii seuraillessaan ja tulevia koronnostoja mitoittaessaan nähdä toisaalta senkin, viekö Fedin voimakas rahapolitiikan suunnanmuutos Yhdysvaltoja kohti stagflaatiota.

Selvää on kuitenkin, että kotitalouksien ja valtioiden velanhoitokulut kasvavat ja riskipreemiot tulevat entistä selvemmin näkyville. Velasta joutuu taas maksamaan – ja epäluotettava velallinen joutuu maksamaan paljon.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?