Huolestuneet vihreät pyrkivät pois varjosta, mutta kannatuksen kääntäminen on vaikeaa

Vihreiden kannatuksen lasku näyttää vihdoin pysähtyneen.

22.5. 2:00 | Päivitetty 25.5. 13:07

Vihreät pitää tänä viikonloppuna puoluekokoustaan Joensuussa osin huojentuneissa, osin huolestuneissa tunnelmissa. Kannatuksen alamäki näyttää vihdoin pysähtyneen. Tuoreessa HS-gallupissa (18.5.) kannatus oli 9,1 prosenttia, kun se huhtikuussa oli 9,0 prosenttia.

Huojennukseen sekoittuu kuitenkin aimo annos huolta. Monesta vihreästä kannatus on katastrofaalisen matalalla tasolla, minkä vuoksi moni pelkää vihreistä uhkaavan tulla taas pienpuolue. Edellisissä eduskuntavaaleissa keväällä 2019 puolue sentään sai 11,5 prosenttia äänistä. Nuoremmatkin aktiivit muistavat vielä alkusyksyn 2017, jolloin kannatus oli HS-gallupissa 17,5 prosentissa.

Vihreiden itseruoskinnan käynnistivät kunnolla kesän 2021 kuntavaalit, joissa puolueen ääniosuus supistui Helsingissä 4,3 prosenttiyksikköä, vaikka puolue oli tavoitellut pääkaupungin ykköspaikkaa. Tulos oli monelle järkytys. Mitä Helsinki tänään, sitä Suomi huomenna, oli vihreille pelottava ajatus. Ensimmäisissä aluevaaleissa tammikuussa puolue sai 7,4 prosenttia äänistä ja jäi vasemmistoliiton taakse. Tulosta selitti vain osin se, ettei vaaleja järjestetty Helsingissä.

Kannatusalholle on tarjottu useita selityksiä. Puolueen on nähty siirtyneen ideologisesti vasemmalle, mikä on karkottanut aiemmin vihreitä äänestäneitä sitoutumattomia porvareita. Toisaalta vihreät ei ole ohjelmaltaan oikeasti vasemmistolainen, joten se menettää varsinkin Helsingissä nuoria vasemmistoliitolle.

Sijoittuminen punavihreään blokkiin tarkoittaa muutenkin kilpailua samoista äänestäjistä demareiden ja vasemmistoliiton kanssa. Niillä on vihreiden tavoin nuoret naispuheenjohtajat, joten vihreiden johto on jäänyt varsinkin pääministeri Sanna Marinin (sd) julkisuuden ja aseman korostaman karisman varjoon.

Koronavirus vain korosti pääministerin roolia ja hallitsi agendaa, mutta lasku nuoriin ja opiskelijoihin kohdistuneista tiukoista rajoitustoimista lankesi vihreille. Myös tämän kevään turvallisuuspoliittisessa keskustelussa vihreät jäi katveeseen, vaikka sen edustajat arvostelivat riippuvuutta venäläisestä fossiilisesta energiasta, Rosatomia ja Venäjän politiikkaa jo varhain.

Puolue ei onnistunut pääsemään varjostaan viime syksynäkään, kun vanhempainvapaalle jääneelle puheenjohtajalle Maria Ohisalolle haettiin seuraajaa puheenjohtajan ja ministerin tehtäviin. Ministeriksi nousi Emma Kari ja puheenjohtajaksi Iiris Suomela. Suurelle yleisölle jäi epäselväksi, kuka puoluetta johtaa, mikä vahvisti tunnetta, ettei puolueessa ole tarttumapintaa. Samalla julkisuudessa vahvistui kuva vihreistä naisten puolueena, kun varapuheenjohtajavaaleissa eniten ääniä saanut Atte Harjanne näytti jäävän sivuun ennen nousuaan eduskuntaryhmän johtoon.

Samalla identiteettipolitiikka hallitsee kuvaa. Vihreät tuntuvat lähtevän siitä, ettei heidän tarvitse muuttua vaan ihmisiä pitää valistaa vihreiden hyvyydestä.

Vihreiden hallituskausi ei suinkaan ole ollut sellaista kärsimystä, miltä julkisuudessa on usein näyttänyt. Riitely keskustan kanssa sai paljon julkisuutta, mutta oikeasti vihreät ovat saaneet monia tavoitteitaan läpi. Tavoite Suomen hiilineutraalisuudesta vuonna 2035 on tulossa ilmastolakiin, luonnonsuojelulakia on uudistettu, koulutuksen rahoitusta lisätty ja niin edelleen. Näistä puolue ei kuitenkaan ole pitänyt kovaa melua.

Kannatuspotentiaaliakin olisi. Nuorisobarometrissa nuorten käsitykset ovat lähellä vihreiden arvomaailmaa. Ilmastonmuutoksen todellisuudesta ei enää juuri kinastella.

Kannatuksen kääntö on silti vaikeaa, vaikka vihreät yrittää laajentaa kuvaansa uudella poliittisella ohjelmalla. Joensuussa se keskustelee sunnuntailisien poistosta. Puolue pyrkii myös vahvistamaan rooliaan talouskeskustelussa. Se siis etsii tietä pois varjosta.

Tilanne ei ole ihan uusi – vihreiden asema puoluekartalla on aina ollut haastava. Nyt se on myös puolue, joka ei hallitse omaa julkisuuskuvaansa.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?