Lastensuojelu tulee miettiä alusta asti uusiksi

Lastensuojelulakeja ollaan uudistamassa. Siihen onkin suuri tarve, sillä nykyinen systeemi on kehno ja kallis.

5.6. 2:00 | Päivitetty 5.6. 14:30

Lastensuojelulain kokonaisuudistusta aletaan valmistella vielä tällä hallituskaudella. Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2007, ja sitä on yritetty paikkailla vuosien mittaan. Vuoden alussa tuli voimaan henkilöstömitoitus, jonka mukaan yksi sosiaalityöntekijä saa olla vastuussa korkeintaan 35 lapsesta.

Paikkailusta ei kuitenkaan ole paljon hyötyä, koska koko systeemi on rikki.

Lain tarkoituksena on ollut vähentää huostaanottojen määrää, mutta on käynyt päinvastoin. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on lähes kaksinkertaistunut vuosituhannen alusta. Vuonna 2020 sijoitettuna oli jo lähes 20 000 lasta ja nuorta.

Nopeasti on kasvanut myös vaikeiden tapausten määrä. Vielä 1990-luvulla lapsen ottaminen kiireelliseen sijoitukseen oli harvinaista. Nyt tällaisia interventioita tehdään noin 5 000 vuodessa.

Kehityksen suunta on väärä. Syitä siihen on monia.

Perheiden ongelmat ovat lisääntyneet. Lasten vanhemmilla on taloudellisia ongelmia sekä päihde- ja lähisuhdeongelmia, eikä tukea saada tarpeeksi sukulaisilta tai yhteiskunnalta. Maahanmuuttajaperheissä lisävaikeuksia tuovat kielitaidon puute ja kulttuurien törmäykset.

Lapsen ja vanhemmuuden odotukset ovat kiristyneet, kun maailmasta on tullut yhä monimutkaisempi paikka. Jokaisen lapsen pitäisi olla jotenkin huippu, mutta kaikki eivät voi mitenkään olla keskivertoa parempia. Seurauksena on ahdistusta ja masennusta.

Nuorten mielenterveysongelmat, huumeongelmat ja käytöshäiriöt ovat kasvussa. Monet vanhemmat eivät kykene tukemaan lastaan tai edes pitämään tätä aisoissa. Vanhempien keinot ja voimat loppuvat kesken.

Huostaanottojen määrään vaikuttaa myös se, mihin huostaanoton kynnys pannaan. Painetta viranomaisille ovat lisänneet kohutapaukset, kuten kahdeksanvuotiaan Vilja Eerikan surma vuonna 2012.

Vaikeassa tilanteessa olevat lapset ja perheet tarvitsisivat tukea. Avohuollosta ja lastenpsykiatriasta on kuitenkin leikattu. Sosiaalityöntekijät ovat ylityöllistettyjä ja uupuneita. Laitosten työntekijöistä 80 prosenttia kertoo kokeneensa työssään väkivaltaa.

Lastensuojelu nousee usein otsikoihin, kun kerrotaan laitoksista hatkat ottaneiden nuorten tekemistä rikoksista. Näiden epäonnistumisten alle jää monta hyvin päättynyttä kasvutarinaa. Pahojakin juttuja silti tapahtuu, ja ne pitää estää – myös nuorten itsensä takia. Lakipykäliä pitää selventää niin, että laitosten henkilökunnalla on mahdollisuus hillitä fyysisesti nuoria. Samalla nuorten oikeusturvasta on pidettävä huolta.

Kun ongelmat ovat liian suuria, eteen tulee laitokseen sijoittaminen. Se on todella kallista. Yhden huostaan otetun nuoren laitoshoito maksaa yhteiskunnalle 300–400 euroa vuorokaudelta. Samalla hinnalla helsinkiläisestä viiden tähden hotelli Kämpistä saa huoneen aamiaisella ja pääsyllä kylpylätilaan. Ei ihme, että alalle on tullut paljon hyvin kannattavaa yksityistä yritystoimintaa.

Lastensuojeluun käytettävistä rahoista 900 miljoonaa euroa kuluu kalliiseen sijaishuoltoon ja 300 miljoonaa avohuoltoon. Muuhun lastensuojeluun rahaa käytetään vain 340 miljoonaa. Tämä suhde pitäisi muuttaa.

Lakiuudistus on tilaisuus ajatella koko kuvio uusiksi. Mihin lastensuojelulla pyritään ja miten tavoitteisiin parhaiten päästään? Rahaa voidaan tarvita jopa nykyistä vähemmän.

Vuonna 2020 julkaistu Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän loppuraportti arvioi, että laitoshoidosta avohuoltoon siirtymisessä on ”huomattavaa säästöpotentiaalia”.

Moninkertainen hyöty saadaan, jos lapset pystytään pitämään kiinni koulussa ja elämässä. Yksi pelkän peruskoulun varaan jäävä nuori merkitsee julkishallinnolle noin 300 000 euron menetystä.

Lopulta lastensuojelun merkitys on kuitenkin suurempi kuin missään rahassa voi mitata, sillä lapset ovat se, minkä vuoksi rahoja lasketaan ja parempaa yhteiskuntaa kehitetään – tulevaisuus.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?