Hartaasti vaalitusta vakauspolitiikasta ehti tulla Suomelle taakka

Historioitsija Riku Keski-Rauska tuulettaa suomalaista ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua haastamalla Suomen johdon pitkään ajaman aktiivisen vakauspolitiikan.

Venäjän presidentti Vladimir Putin vieraili vuonna 2017 Savonlinnaan juhlistamassa presidentti Sauli Niinistön kanssa satavuotiasta Suomen itsenäisyyttä.

6.6. 2:00 | Päivitetty 6.6. 6:14

Miksi sotilaallinen liittoutuminen ja Venäjän aiheuttama eksistentiaalinen uhka nousivat Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun vasta myrskyn jyllätessä yllä, kysyy historioitsija ja kokoomuslaisen Porvarillisen työn arkiston johtaja Riku Keski-Rauska Ulkopolitiikka-lehden (2/2022) esseessään. Samalla Keski-Rauska tuulettaa suomalaista ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua. Hän haastaa Suomen niin sanotun aktiivisen vakauspolitiikan toimivuuden.

Kylmän realismin sijaan Suomen ulkopolitiikan linjaa ohjasivat liiaksi toiveet, Keski-Rauska kirjoittaa. Venäjän turvallisuusintressejä ymmärrettiin ja myötäiltiin vielä silloinkin, kun ei olisi enää pitänyt.

”Venäjän häikäilemätön hyökkäys Ukrainaan osoitti, ettei sotilasliittoutumien ulkopuolella pysyttely taannutkaan rauhaa, vaan pikemminkin altisti etupiiripolitiikan pelinappulaksi.”

Keski-Rauska arvioi Suomen turvallisuuspolitiikkaa ulkopuolisen silmin ja tiedoin. Silti ei voida ohittaa hänen kysymystään, oliko Suomen johto turhankin ylpeä omasta turvallisuuspolitiikan kudelmastaan. Keski-Rauska pitää Suomea unissakävelijöiden kansakuntana.

Suomen reaktio Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan vuonna 2014 oli suhteellisen pieni – mutta vuonna 2022 valtavan suuri. Uutta turvallisuuspolitiikan perustaa luodaan nyt sillä, että Suomi liittyy Natoon.

Vuosien varrella Nato-optiota vaalittiin huolella. Sitä pidettiin veitsenterävänä turvallisuuspolitiikan instrumenttina, joka takasi Suomen oman liikkumatilan. Nato-optiota voi todella arvostella, mutta pahan päivän tullen se – ehkä monien yllätykseksikin – toimi kuten pitikin: Suomi haki Natoon.

Keski-Rauskan mielestä vakauspolitiikan olisi pitänyt muuttua jo Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan myötä. Venäjän voimapolitiikan ratkaisevan muutoksen ymmärrys jäi vajavaiseksi.

On totta, että Suomi tyytyi hakemaan tuulensuojaa geopolitiikan myrskyiltä ankkuroitumalla yhä tiukemmin EU:n arvoyhteisöön ja puolustusyhteistyöhön. Kun Venäjä viime joulukuussa sitten nimesi myös Suomen ja Ruotsin esittämissään etupiirivaatimuksissa, suomalaiset suuttuivat ja pelästyivät. Voi kysyä, miksi vasta silloin. Oliko tuudittauduttu väärään Venäjä-kuvaan?

Itsetutkiskelua tarvitaan läpi yhteiskunnan.

Keski-Rauskan kritiikki liian vahvasta uskosta vakauspolitiikkaan ja Suomen sillanrakentajan rooliin kohdistuu presidentinkanslian suuntaan, mutta itsetutkiskelua tarvitaan läpi yhteiskunnan.

Vastaväitteitäkin on helppo esittää. Venäjän eksistentiaalinen uhka on aina ollut keskeinen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Silti valtioiden välisissä suhteissa ei voi lähteä siitä, että kaikki menee pieleen. Krimin miehityksen jälkeen Venäjän kehitys arvioitiin hyvin synkäksi ja Suomi lähentyi Natoa. Puolustusvoimissa sotilaallinen uhka otettiin koko ajan todesta. Ja kun Venäjä käänsi kaasuhanan kiinni, Suomi ei sammunut. Mustia pisteitäkin toki on. Hanhikiven ydinvoimalahanke oli valtava virhe.

Ilman Venäjän hyökkäyssodan tuomaa sysäystä presidentti Sauli Niinistö tuskin olisi tehnyt aloitetta Nato-jäsenyydestä. Kun Venäjä herätti Euroopan, Suomi näki raollaan oleva aikaikkunan ja Naton oven, josta loikata sisään. Suomen johto piti loikkaa vaarallisena, syystäkin. Nato-matkan alussa ei tiedetty, miten sota kehittyisi.

Nyt Venäjän sotakone on jumissa Ukrainassa, ja Venäjä kerää jonkin aikaa voimiaan. Se aika Suomen pitää käyttää taiten. Kärkevätkin puheenvuorot siitä, oliko Suomen Venäjän-politiikka liian toiveikasta ja Suomi-keskeistä, auttavat uuden Venäjän-politiikan rakentamisessa.

Realismia tarvitaan nyt myös suhteessa Natoon. Suomi tuli jo yllätetyksi, kun naamionsa pudotti Turkin presidentti.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?